Kysyit onko mulla mitään
Listasin ne kaikki tähän
Asioita joista vähän
Elämässä ilahdun
(PMMP)
Viimeiset puoli vuotta olen elänyt aivan ihmeellisessä luovassa flow-tilassa. Tekstiä ja ideoita onkin syntynyt, blogiin ja muuallekin. Jotenkin vain ideoita on suorastaan pursunnut päähäni ja kaikki on tuntunut selkeältä. Olen ikään kuin pystynyt visioimaan asioita, näkemään niitä mielessäni valmiina ja sitten vain toteuttanut niitä. Olen oppinut seuraamaan intuitiotani ja nähnyt sen tuloksia. Se on ollut ihan mieletöntä!
Viimeisen viikon ajan tuntuu kuin tuo luova lähde olisi yhtäkkiä ehtynyt. Tai tukossa.
Mitä ihmettä? Juuri kun olen saanut asioita sujumaan, löytänyt loistavia kontakteja, saanut ideoideni alle tuulta ja paljon mukavalta tuntuvaa palautettakin, viimeksi täällä. Sitten vain tulee black-out: ajatukset "pöperöityvät" päässä, en osaa valita sopivaa aihetta Ilon hetki -blogiini, en saa alkuun uutta artikkeliani. Paperi on ja pysyy valkoisena. Sanaakaan ei virtaa luovuuteni lähteiltä juuri nyt.
Kyllä minulla on myös aavistus, mistä se johtuu: myös suruja on tullut elämääni viime aikoina. Niistä en halua avautua enempää tässä, mutta sanotaan vain, että elämä on näyttänyt viime aikoina myös pimeämpää puoltaan. Asioita, joille en voi mitään, mutta jotka vaikuttavat tällä hetkellä minuun vahvasti.
Tämä on varmaan tuttu tilanne kaikille luovaa työtä tekeville. Että, syystä tahi toisesta, joskus ei vain meinaa irrota mitään.
Onhan toki niitä, jotka ammentavat surusta ja ahdistuksesta ja kirjoittavat niistä vaikkapa elämää suurempia runoja. Mutta minä ammennan nykyään ilosta ja positiivisuudesta. Miten siis saada takaisin inspiraatio ja energia? Missä olet ajatuksen voima ja kaikki se hyvä ja kaunis?
Joku uusi pc-peli
Päivittäinen punttisali
Sarjakuva-albumini
Varsinkin Tex Willeri
Korkeasaari keväällä
Karhut heräilevät
Koko perhe yhdessä
Kerrankin on
(PMMP)
PMMP:n uudessa kappaleessa Korkeasaari listataan "asioita joista vähän elämässä ilahdun". Sitä minäkin yritän, kaiken tämän ahdistuksenkin keskellä, sillä uskon että ilo lisää iloa. Jos voin keskittyä asioihin, jotka tuovat iloa, ne lisääntyvät elämässäni. Haluan takaisin sen positiivisen, onnellisen olon, jota säteillä ympäristööni, läheisilleni ja ystävilleni. Etenkin niille läheisilleni, joita mainitut ahdistuksen aiheet koskettavat vielä enemmän kuin itseäni tällä hetkellä. JA että tekstini taas lentäisi ja toisin sen kautta iloa ja valoa myös teille, lukijani.
Kunpa joku tekisi jonkun taikatempun ja energia palaisi. Vai olisiko se tässä:
Juoksulenkki auringossa
Mielisävel radiossa
Joku sanoi töissä tänään
et kesän tunteen hälle toin
Turun linna kesällä
Tyttöni ja mä retkellä
Kuinka kaunis maailma
Vielä onkaan
(Ilon vuosi - KS)
Ymmärrän täysin. Minulla on ollut saman suuntaisia tunnelmia muutaman kuukauden ajan, jotenkin kiire ja häslinki syövät sitä iloa ja energia on kateissa. Luulen että nyt ollaan liian väsyneitä, silloin ei oikein jaksa yrittää. Kesäloma tulee tulemaan tarpeeseen.
VastaaPoistaKiitos Norkku ja olet oikeassa että kiireinen elämäntapa syö ihmistä. Ihanaa että loma lähestyy :)
PoistaMä uskon, että sun "writer's block" voi juurikin johtua siitä, että sulla pyörii nyt päässä kaikenlaisia asioita, myös sellaisia, jotka aiheuttavat surua. Anna itsellesi aikaa ja armoa, pakottamalla ei synny mitään, empiirinen tutkimus.
VastaaPoistaKyllä noita blockeja tulee aina itse kullekin, mutta usein just se, että relaa päivän pari, jeesaa.
Onnea mahtavasta palautteesta, todella kiva oli lukea se!
Jenny, kyllä, armollisuutta itseään kohtaan, sitä tässä tarvitaan. Kykyä hyväksyä että mitään ei tapahdu väkisin ja että se että pari päivää ajattelee jotain ihan muuta parantaa vain lopputulosta.
PoistaKiitos Jenny. Tästä kaikesta <3
Ensinnäkin hurjasti tsemppiä ja jaksamista!! Kaikella on aikansa ja paikkansa, ilolla ja surullakin. (Ah, miten ihania kliseitä viljelen.) Joskus elämä tahmaa paikoillaan eikä mikään suju niinkuin toivoisi :/ Paikoillaan junnaaminen ja raskas olo tuntuu tosi kurjalta, mutta jokin fiksu tarkoitus silläkin varmasti on! Lepää niin paljon kuin voit ja anna itsellesi aikaa. Kyllä se ajatus siitä taas lähtee lentoon aikanaan ♥
VastaaPoistaMinä muuten tykkäsin tästä(kin) kirjoituksestasi!
Tuula, sinun sanomanasi ei kuulosta kliseiseltä tuo mitä sanot <3
PoistaJa kiitos että tykkäsit kirjoituksesta ja sanoit sen. Juuri nyt se tuntuu aivan erityisen hyvälle!
Kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Minulle ei ole sinulle vastauksia kysymyksiisi, mutta vertaistukea tarjoan. Myös minulla on ollut kaikenlaista murhetta ja myös väsymystä ja siksi blogini onkin ollut hiljainen. Olen miettinyt, että nyt tarvittaisiin sitä sinun aiemmin keväällä kirjoittamaasi aikaa haahuilla? Tsemppiä. Eiköhän tosiaan keskitytä niihin pieniin ilon aiheisiin ja uskotaan, että kaikki järjestyy niin kuin on tapana.
VastaaPoistaVertaistuki on NIIN tervetullutta, kiitos siitä :) Kyllä ne murheet vain hiljentävät tai ainakin vaimentavat. Haahuilu voisi rauhoittaa ainakin. Toivottavasti saamme siihen tilaisuuksia, molemmat!
PoistaTunnistan itseni kirjoituksesta! Uskon vahvsti, että nämä "lukot" ovat oikeastaan meille avuksi: kun ne lopulta avautuvat (uskon, että näin aina tapahtuu) avautuu maailma uudenlaisempana kuin aikaisemmin. Voimia ja jaksamisia! <3
VastaaPoistaJuuri näin se taitaa olla. EIlen tuntuikin jo paremmalta ja johan alkoi taas tapahtua :) Kiitos sinulle kannustuksesta ja vertaistuesta <3
PoistaMie taas näkisin, että tässä on se varsinainen haaste siun blogille ja elämänasenteelle. On melko helppoa olla iloinen, energinen ja idearikas sekä asennoitua ajattelemaan asioita ilon kautta silloin, kun ei ole surua, sairautta, työkyvyttömyyttä, rahahuolia, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia yms. Silloin kun niitä on, silloinhan se "ilon kautta" ajatteleminen vasta punnitaan. Kaikki meistä ansaitsee kukkia ja uusia vaatteita, mutta hyvin monella ei siltikään ole niihin varaa tai mahdollisuutta. Sellaisessa tilanteessa positiivisten näkökulmien löytäminen on paljon vaikeampaa ja sitä arvokkaampaa. En tarkoita, Katja, että elämäsi olisi helppoa ja vailla vaikeuksia vain siksi, ettet tässä blogissa juurikaan tuo esille elämäsi negatiivisia asioita - eihän kenenkään elämä säästy ongelmilta -, mutta siitä huolimatta ehkä kaipaisin näihin kirjoituksiin syvempää ulottuvuutta. Tässäpä siis haastetta tulevaan yhdeltä lukijaltasi.
VastaaPoistaToisaalta toki on hyvä miettiä asennoitumistaan elämään myös silloin, kun asiat ovat hyvin, sillä tuntuu että liian moni ihminen vain jumiutuu tyytymättömyyteen elämäntilanteestaan riippumatta. On viisautta etsiä iloa ja tyytyväisyyttä elämän pienistä asioista, mutta niitä ei huomaa jos ei välillä pysähdy ihmettelemään. Siihen tämä blogi on mielestäni oiva oppikirja :-)
Reija, ihan ensiksi täytyy sanoa KIITOS kommentistasi ja palautteesta sekä kehitysehdotuksistasi!
PoistaOn aivan totta mitä sanot, hyvänä päivänä on helppo hymyillä ja olla positiivinen ja iloinen. Asenne punnitaan ja muutos mitataan silloin, kun asiat niin sanotusti menevät päin p:tä. Ja olen täysin samaa mieltä siitä, että vaikeuksista puhuminen toisi syvyyttä ja lisää ulottuvuuksia minunkin kirjoitteluuni.
Ilon vuosi syntyi alunperin kepeältä pohjalta, tarkoituksena näyttää itselle ja lukijoille, miten hetkestä voi nähdä monta puolta ja löytää ilon, jos vain haluaa. Halusin tarkoituksella keskittyä siihen senkin uhalla, että blogista ei koskaan tulisi kovin "syvällistä" jos jätän elämän karumman puolen kirjoittamatta. Ja se on toiminut hyvin, tähän saakka. Tiedän lukijoistani ainakin sinun, Reija, tietävän, että minunkaan elämäni ei ole todellakaan aina ollut yhtä metsälenkkiä ja serpentiiniä. Mutta siihen puoleen olen halunnut tähän saakka keskittyä :)
Ilon vuosi-blogi on kuitenkin tällä hetkellä vähän "risteyspaikassa", sillä mulla alkaa noita kirjoituskanavia olla: Ilon hetki-blogi Elleissä, nyt uusi Karppileipurit -sivu FB:ssä, kirjoituksia aikakauslehtiin ja muutama muukin projekti. Olenkin miettinyt mihin suuntaan veisin Ilon vuotta, joka on silti se rakkain blogi minulle. Ehkäpä otan palautteestasi vaarin ja vien sitä vähän syvällisempään suuntaan!
Joten kiitos vielä kerran, Reija, ajatuksia herättävästä palautteestasi! Arvostan todella paljon!
Siinä ilon löytämisestä yksittäisissä hetkissä oletkin onnistunut tosi hyvin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mihin suuntaan tulevaisuudessa jatkat, olipa se mikä tahansa :-)
PoistaVälillä sitä pitää hengitellä vähän aikaa hyvään, tuijotella pilviä, ottaa etäisyyttä, jonka jälkeen voi - sitten kun aika on kypsä - tulla takaisin uudella puhdilla ja inspiksellä. Me odotetaan sua takaisin. Voimia sinne 100 kiloa!
VastaaPoistaKiitos Elisa. Näin on, juuri kuten sanot. Hengitellään ja odotellaan aina välillä toisiamme. Ja tuetaan. Jättää kesken emme voisikaan!
PoistaJukrat, mä kirjoitin pitkän kommentin, joka hävisi yhdellä vahinkohpaisulla. Pöh. Uudestaan siis:
VastaaPoistaA) Kaikille kirjoittajille tasosta riippumatta tulee writer's block. Mä olen monesti itse tuntenut, että kaikki asiat maan päällä on nyt kirjoitettu, enkä voi keksiä enää mitään uutta. Vasta kun oivalsin, ettei kyse sinänsä olekaan "keksimisestä", tekstejä alkoi syntyä ihan itsestään. Välillä voi hyvin olla parinkin viikon tauko, ettei mitään tule mieleen, mutta sitten on yhtäkkiä tulva. Älä siis huoli, uutta syntyy kyllä ja jaksamme odottaa!!!
B) Reijan kommentti oli hyvä. Saattaa olla, että hiukan enempi avautuminen johtaa eksponentiaaliseen hyvään. Omat "parhaat" kirjotukseni ovat olleet sellaisia, joissa olen paljastanut jotain inhimillistä itsestäni tai muuten pohtinut maailman kummallisuuksia. Niistä on kummunnut parhaat keskustelut kommenttilaatikossa ja usein on jäänyt tuntumaan, että kirjoituksilla on ollut monelle muullekin merkitystä.
Mäkin jään siis odottamaan, mitä kirjoituskriisisi vielä poikiikaan! :)
Mirka, juu, kriisit kuuluu tähän hommaan. Ehkä mua eniten ahdistaa ne syyt, jotk siihen johtivat ja ne taas ovat sellaisia, joihin liittyy muiden ihmisten asioita siinä määrin, että en halua niistä tarkemmin avautua.
PoistaJoka tapauksessa, tekstiä syntyy taas ja muutakin uutta, joten tällä haavaa pahin ohi. Mutta tiedän sen palaavan taas, koska, kuten sanot, niitä tulee kaikille.
Ja kiitos palautteestasi mitä tulee "enempi avautumiseen". Kyllä mäkin olen huomannut, että kaikki sellaiset tekstit, joissa on jo otsikossa vähän "draamaa" saavat enemmän klikkauksia ja kommentointeja.
Mutta mä jotenkin uskon omaan intuitiooni tässä. Se mikä pitää tulla ulos, tulee. Ja sillä on kenties jollekin merkitystä. Jäämme siis odottamaan, mitä intuitio seuraavaksi tuo, itse kullekin meistä ;)