keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Vähän parempi ajatus

Kuten sattumalta myös Jenny, minäkin olen lukenut hiljattain Esther ja Jerry Hicksin kirjaa Pyydä niin saat.

Kirja kertoo vetovoiman laista, joka tiivistettynä tarkoittaa sitä, että me kaikki vedämme ajatuksen voimalla puoleemme asioita, ihmisiä ja tapahtumia. Se, mihin kiinnitämme huomiota lisääntyy elämässämme. Kokeilkaa vaikka ajatella punaista, niin johan alkaa näkyä punaista joka puolella! Ja vetovoiman lain mukaan, tämä koskee aivan kaikkea: ihmissuhteita, työpaikkoja, rahaa, etelänmatkoja, parkkipaikkoja. Mitä vain voi saada elämäänsä haluamalla, pyytämällä.

Kirjan mukaan keino, jolla säätelemme sitä, mitä milloinkin vedämme puoleemme, on tunteet. Kirjassa tunteet on jaettu 22 portaaseen, joista ylinpänä ja numero ykkösenä - kas vain - ilo! Numero 22 puolestaan edustaa syvää masennusta. Näiden välille mahtuu sitten joukko kaikenlaisia tunteita, kuten  numerolla 5 optimismi, numerolla 12 pettymys ja 15 syyttämisen halu. Pienemmän numeron tunne lievittää aina edellistä, suuremmalla numerolla varustettua tunnetta. Idea on, että mitä pienemmällä numerolla nimettyä tunnetta tunnemme, sitä paremmin asiat sujuvat haluamaamme suuntaan. Noin niin kuin yksinkertaistettuna.  Tässä tunneasteikko kirjan esittämällä tavalla:
  1. ilo, tieto, voimaantuminen, vapaus, rakkaus, kiitollisuus
  2. intohimo
  3. innostus, innokkuus, onnellisuus
  4. myönteinen odotus, myönteinen uskomus
  5. optimismi
  6. toiveikkuus
  7. tyytyväisyys
  8. kyllästyneisyys
  9. pessimismi
  10. turhautuminen,ärtymys, kärsimättömyys
  11. nujertuneisuus
  12. pettymys
  13. epäilys
  14. huoli
  15. syyttämisen halu
  16. lannistuneisuus
  17. suuttumus
  18. kostonhimo
  19. viha, raivo
  20. mustasukkaisuus
  21. epävarmuus, syyllisyys, arvottomuus
  22. pelko, suru, masennus, epätoivo, voimattomuus

Mielestäni kirjan ehkä paras anti on oivallus, että kovin suuria loikkia tunneskaalalla ei voi eikä tarvikaan tehdä. Esimerkiksi suoraan tunteesta (20) mustasukkaisuus tuntemaan onnellisuutta (3) on aika luonnotonta. Juttu toimiikin siten, että valitsetkin ensin tunneskaalalta jonkun toisen tunteen, johon sinun on helpompi löytää sopivat ajatukset sillä hetkellä. Lohdullista ajatella, että esimerkiksi nalkuttaminen, joka on seuraus syyttämisen halusta, onkin vain yksi askel tunneskaalalla kohti vielä positiivisempia tunteita!

Positiivinen ajattelu ei siis ole ainaista hymynaamaa ja positiivisuutta vaikka väkisin, vaan sitä, että kussakin tilanteessa valitsee sellaisen ajatuksen ja tunteen, joka tuntuu vähän paremmalta kuin aiempi!

Tässä täysin fiktiivinen esimerkki, miten se toimii käytännössä:

Haluaisin, että perhe-elämämme olisi seesteistä, onnellista ja rakkauden täyttämää, mutta...

...minua suututtaa kun mies on jättänyt likaiset sukat keskelle lattiaa! Tunneskaalalla etenemistä voisi tässä soveltaa vaikka näin:

Suuttumusta vähän paremmalta tuntuu ajatella lannistuneesti, että tämä nyt on minun kohtaloni, ukko joka ei huolehdi tavaroistaan. Vielä enemmän helpottaa, kun kuvittelen mielessäni kuinka sanon hänelle siitä sillä tavalla inhottavan syyttävästi kuin vain vaimo osaa. Syyttäisen halua lieventää, kun ajattelen turhautuneesti, että tuskin hän siitä kuitenkaan opikseen ottaa. Voisin ehkä kuitenkin toivoa sitä ja koettaa suhtautua optimistisesti ja myönteisesti asiaan, niin että hänkin ehkä motivoituisi paremmin. Ehkäpä innostumme jopa yhdessä keräämäään iltaisin sukat pyykkikoriin. Ja tästähän on enää lyhyt matka intohimoon ja rakkauteen, eikö niin ;-)?


Vähän parempia ajatuksia keskiviikkoonne, rakkaat lukijat!
 

maanantai 27. helmikuuta 2012

Muffinssihulluus is back

Ne, jotka minut tuntevat pidemmältä ajalta ja aiemmasta blogistani, tietävät, että olen esimerkki ihmisestä joka voi seota muffinsseista. Viime vuonna näihin aikoihin postailin tämmöisiä.

Hulluus on palannut ja nyt vähähiilihydraattisena! Oheisessa kuvasarjassa testaus, mitkä mantelijauhoilla toteutetut muffinssit toimivat parhaiten: vanilja-, mustikka- vai tyrnijauheella maustetut. Mukana menossa tietysti 3-v apurini.

Viimeinen kuva kertoo suosikkimme. On muuten älyttömän muhevat muffinssit! Ja hiilareita vain 1,5 g per leivos! Resepti löytyy Annika Rognebyn kirjasta Karpin leivontakirja, jota saa kirjakaupoista ja yesdeli.fi:stä. Suosittelen!

EDIT: Hullu idea sai minut innostumaan. Haluan kehittää ensimmäisen oman vähähiilihydraattisen muffinssireseptini. Laita kommenttikenttään tai FB-sivulle kommenttia, mikä on oma lempparimuffinssisi! Valitsen lemppareistanne sitten sen, joka inspiroi minua eniten ja toteutan sen :-)







sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Prinsessa ja tulppaani






Onnea vaan kruununprinsessalle pikkuprinsessasta! Mutta on meillä prinsessoja Suomessakin. Meillä ainakin asuu Ihan Oikea Prinsessa. Kuvasin häntä terassilla mummon täällä esittelemässä mekossa ja kruunussa. Kun mukana oli vielä prinsessan K-kaupasta ihan itse valitsema tulppaani, jonka kanssa hän poseerasi auringon paisteessa, hän todella oli prinsessa siinä hetkessä.





Ja kun pieni prinsessa päättää antaa sinulle tulppaanin...




... ihan varmasti se myös on sinulle! Ole hyvä ja ihanaa sunnuntai-iltaa!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tähtipölyä

Hiekkalaatikon reunalla
Isä katsoo pientä lastaan
Lapsen ämpärissä tähtipölyä
 ...
Hetken elämää kaikki kellot soittaa
Hetken elämää kaikki kunnioittaa
Hetken elämää tähtipölyä...

Samuli Edelmann lauloi ilokseni autoradiosta kappalettaan Tähtipölyä tänä aamuna aamuruuhkassa ajaessani (siitä lähtien, kun kirjoitin tämän, olen istunut ruuhkassa joka aamu... ).

Minusta se on hieno kappale. Siinä kuvataan paitsi elämän huippuhetkiä, kuten häitä, myös tavallisia, arkisia hetkiä - ja niitä yhdistävää asiaa: tähtipölyä.

Tähtipölyä. Se jokin, jonka joskus, joissain tilanteessa vaistoaa tai tuntee. Elämän maku, tunne siitä, että Kaikki Todella Tärkeä on tässä hetkessä. Että elämällä on tarkoitus. Että kaikki on kuten pitää, kohdallaan, juuri tässä ja nyt.

Eräs ystäväni sanoi joskus jotenkin tähän tapaan, että lapsen leikki on kauneinta, mitä voi katsella, ja että se on yhtä kaunista niin loska-Suomessa, kuin Etelä-Ranskassakin. Luulen, että hän tarkoitti samaa kuin Edelmann tuossa kappaleessa. Lapsen ämpärissä tähtipölyä.

"Retkellä" vierashuoneessa pakkaspäivänä joskus tammikuussa. Repussa tähtipölyä?

maanantai 20. helmikuuta 2012

Jäätynyt ruusu


Lapsen nauru. Huippuviinin huumaava tuoksu. Takkatulen lämpö. Aamuruskon valo ja värit. Vauvan posken sileys. Luontoretki ystävän seurassa.
Mainitakseni vain muutamia sellaisia asioita, jotka toivoisi voivansa säilöä purkkiin kokeakseen myöhemmin uudelleen tuon saman, ihanan hetken.

Viime viikolla sain mieheltäni ruusuja! Ruusukimppu oli kaunis ja värikäs, aivan kuin meidän elämämme tällä hetkellä. Samana iltana meillä oli tilaisuus päästä kahdestaan Ravintola Muruun syömään. Meillä oli oikein mukava ilta, pitkästä aikaa saimme jutella rauhassa omia asioitamme kodin ulkopuolella ja syödä erinomaista ruokaa tunnelmallisessa paikassa. Ruusuja ja ravintolaillallisia siis, miten upeaa!

Eihän maitotölkkiin jäädytetty, jo vähän nuupahtanut ruusu tietenkään ole sama asia, kuin tuore ruusu kaikessa hehkeydessään. Sitä paitsi, jäähän sulaa viimeistään kevään myötä (joka toivottavasti koittaa pian). Yritys säilöä kaunis hetki on siis tässäkin tapauksessa tuhoon tuomittu.

Mutta jäätynyt ruusukin on kaunis omalla tavallaan, eikö totta? Samoin kuin jokainen uusi hetki, jonka elämä meille antaa, vaikka se olisikin vanhoista elementeistä koottu.

Upeaa viikkoa teille, kaikki ihanat!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Puhtaalta pöydältä


Niille, jotka ovat huomioineet ruokakuvieni kellertävän kukertavan vahakangaspöytäliinan, tiedoksi vain, että se liina on nyt aikansa palvellut ja siirtynyt ansaitulle eläkkeelle.

Tilalle on tullut Marimekon upean värikäs Lappuliisa (suunnitellut Maija Louekari).
Joten ruokakuvat ovat sitten jatkossa, jos mahdollista, entistä värikkäämpiä!

Mummo inspiroitui näistä lappusista ja koetti painaa mieleensä kuvioita virkatakseen meille tyyliin sopivia patalappuja. Oheinen kuva toimikoon siis hänelle muistivirkistykseksi ja teille muillekin käsityöihmisille inspiraation lähteenä ;-)

Iloisen värikästä laskiaissunnuntaita!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Onnea voittajalle!

Blogiarvonnan voittaja on selvinnyt!

Yesdeli.fi -suklaapaketin on voittanut Hymytyttö! Onnittelut voittajalle!
Laitahan yhteystietosi tulemaan minulle osoitteeseen ilonvuosi at gmail.com, niin saat palkintosi :)


Oikein hyvää ystävänpäivää myös kaikille muille arvontaan osallistuneille ja osallistumattomille!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Vuoden mutsi uusiksi

Oikeastaan siitä lähtien, kun kirjoitin vastaukseni Vuoden mutsi -haasteeseen, minulla on ollut outo tunne, että se on tehtävä uusiksi.
Ja nyt kun luin kirjoitukseni uudelleen, ymmärsin miksi. Eihän se noin ole! En minä ole tuollainen mutsi, äiti enkä ihminen! En halua olla sellainen!

Niinpä kirjoitin muutamat vastaukseni uudelleen.  Sillä mitä itsestämme ajattelemme, on oikeasti merkitystä.

Jos ajattelen itsestäni, että olen vuoden mutsi vain silloin, kun kaikki on täydellisesti itse luomieni kriteereiden mukaan, tulee elämästäni järkyttävän ahdistavaa suoritusta tai sitten jatkuvaa syyllisyyttä epäonnistumisesta. On siis aika muuttaa ajatusta ja kriteereitä, kuten uudelleen kirjoittamassani versiossa olen tehnyt. Kun olen tyytyväisempi itseeni, on elämä on kivempaa ja rennompaa. Silloin kaikki muutkin viihtyvät paremmin ja kotonakin on varmasti seesteisempi ja iloisempi tunnelma. Koko ajan eikä vain kerran vuodessa ;-) ! Vanhaan ja uuteen versioon pääset tästä linkistä.

Hienoa sunnuntai-iltaa teille, rakkaat lukijat. Ja jos ette ole vielä osallistuneet  arvontaan, käykäähän klikkaamassa, aikaa vielä huomisiltaan saakka!

torstai 9. helmikuuta 2012

Vuoden mutsi

 


Vuoden mutsi on blogi ja tuleva kirja, jonka ajatuksena on äitien tsemppaaminen pikkulapsiajan yli hersyvällä huumorilla ja positiivisella vireellä. Näin ainakin olen ymmärtänyt, ja Ilon vuosi -blogi kannattaa täysillä näitä asioita!

Nyt Vuoden mutsi on haastanut kaikki äitibloggajat alla olevilla kysymyksillä. Minähän poimin haasteen - ja laitan sen eteen päin todelliselle mahtimutsille, Äidille suurella Ä:llä eli sinulle Merikuu-blogin D!
D, kopioi tuo Vuoden mutsi -lätkä blogiisi, vastaa alla esitettyihin lauseisiin ja haasta joku äitibloggaajakaverisi :)

Edit 12.2.12: Kirjoitin melkein kaiken uusiksi. Yliviivasin aiemmin kirjoittamani, jotta näkisitte eron. Sitä saa, mitä tilaa!

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun kaikki kerrankin tuntuu sujuvan hyvin, lapset ovat tyytyväisiä ja kotona vallitsee rauha, järjestys ja seesteisyys. Tätä tapahtuu ehkä kerran vuodessa ja sitä kestää kaksi minuuttia. Max.
aina, koska olen omille lapsilleni ehdottomasti ja varmasti universumin paras mutsi. Kukaan ei rakasta heitä niin kuin minä, kukaan ei tahdo heille parempaa kuin minä tahdon.Tämä tunne on toisinaan vahvempi ja toisinaan vähän heikompi, mutta sisimmässäni tiedän sen olevan Totta.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on se, että mikään ei ole hallinnassa. Juuri kun luulet, että yllä kuvattu Vuoden Mutsi-hetki on koittanut, tuleekin "pyörremyrsky" ja kaikki menee aivan ohi käsikirjoituksen. Lapsissa piilee ihmeellinen voima, joka kyseenalaistaa käsitykseni järjestyksestä ja elämästä. Se on haasteellista, mutta erittäin opettavaista, jos vain otan "opetukset" vastaan avoimin mielin!

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän  (3-vuotiaani) kerta toisensa jälkeen pyytää minua piirtämään (oikeasti surkeat) muumit. Miten ihanaa onkaan, että hänen silmissään olen myös maailman taitavin piirtäjä!

4. Kello 12 yöllä olen yleensä juuri ummistanut silmäni, herätäkseni kohta taas antamaan tuttia tai tuttipulloa 1-vuotiaalle. Yöllä en vain jaksa toimia järkevästi  ja teen mitä on tehtävä, jotta saisimme kaikki nukkua edes jollain tavalla. Järkeväähän olisi toki vierottaa lapsi näistä tavoista vähitellen, mutta pitkäjänteisesti. Mulla ei vaan riitä rahkeet siihen juuri nyt... 
nukkumassa ja keräämässä voimia ottaa seuraavan päivän tarjoamat mahdollisuudet vastaan! Joskus myös yön aikana näitä voimia tarvitaan ;-)

5. Kello 8 aamulla olen yleensä töissä tai matkalla sinne, jo työpäivältä tuntuneen aamurumban jälkeen. onnellisena ja kiitollisena siitä, että lapsillani on mukava hoitopaikka, jossa he voivat olla turvallisesti päivän ajan.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että mielestäni lapsillani on absoluuttisesti maailman paras isä!

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että on upeaa, kuinka paljon hän haluaa olla mukana perheemme elämässä ja kuinka iloinen ja kiitollinen olen hänen avustaan, jota hän meille antaa huolimatta 1000 kilometrin välimatkasta!

8. Viimeksi kiroilin, kun koitin saada ruokailua sujumaan ja hääräsin ympäriinsä. Juuri, kun olin itse lopulta istumaisillani, 1-v kaatoi maitolasin, joka tietysti meni rikki. Ja ei kun imuri esiin...  Eihän se tietysti 1-vuotiaan vika ollut, vaan omani. Sehän siinä harmittikin.

9. En ole koskaan osannut vaihtaa autonrenkaita, ostaa hehkulamppuja tai paristoja oikein, pestä ikkunoita hyvin ja tehokkaasti, käydä kaupassa keskittyen pelkästään listalla oleviin asioihin. Noin muutamia sellaisia kotitöitä mainitakseni, joissa otan mielelläni apua vastaan...jotka voin vielä halutessani opetella!

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on viettää aikaa läheisten ystävien kanssa hyvän ruoan ja musiikin kera.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Valo tulee huoneeseen

Blogosfäärikin tuntuu enemmän ja vähemmän hiljentyneen sairastamaan. Tsempit ja paranemiset kaikille erilaisten pöpöjen kanssa kamppaileville!

Meilläkin on samantyyppinen meininki ja olen kotona lasten kanssa vielä ainakin huomisen. Jo kohta kaksi viikkoa neljän seinän sisällä koetamme parannella nuhaneniä, leikkiä prinsessaa, tehdä eväsretkiä vierashuoneeseen, koittaa hoitaa myös työasioita, laittaa ruokaa, hallita kaaosta, viedä lapsia lääkäriin, muistaa antaa oikeat lääkkeet oikealle lapselle oikeaan aikaan. Haastavaa kyllä, täytyy todeta!

Sisään iloisen häikäilemättä paistava aurinko saa kuitenkin asiat näyttämään uusilta, raikkailta, paremmilta, varjoista huolimatta. Vai keijuko sen ilon ja valon toi?