Vuoden mutsi

 

Vuoden mutsi on blogi ja tuleva kirja, jonka ajatuksena on äitien tsemppaaminen pikkulapsiajan yli hersyvällä huumorilla ja positiivisella vireellä. Näin ainakin olen ymmärtänyt, ja Ilon vuosi -blogi kannattaa täysillä näitä asioita!

Nyt Vuoden mutsi on haastanut kaikki äitibloggajat alla olevilla kysymyksillä. Minähän poimin haasteen - ja laitan sen eteen päin todelliselle mahtimutsille, Äidille suurella Ä:llä eli sinulle Merikuu-blogin D!
D, kopioi tuo Vuoden mutsi -lätkä blogiisi, vastaa alla esitettyihin lauseisiin ja haasta joku äitibloggaajakaverisi :)

Edit 12.2.12: Kirjoitin melkein kaiken uusiksi. Yliviivasin aiemmin kirjoittamani, jotta näkisitte eron. Sitä saa, mitä tilaa!

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun kaikki kerrankin tuntuu sujuvan hyvin, lapset ovat tyytyväisiä ja kotona vallitsee rauha, järjestys ja seesteisyys. Tätä tapahtuu ehkä kerran vuodessa ja sitä kestää kaksi minuuttia. Max.
aina, koska olen omille lapsilleni ehdottomasti ja varmasti universumin paras mutsi. Kukaan ei rakasta heitä niin kuin minä, kukaan ei tahdo heille parempaa kuin minä tahdon.Tämä tunne on toisinaan vahvempi ja toisinaan vähän heikompi, mutta sisimmässäni tiedän sen olevan Totta.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on se, että mikään ei ole hallinnassa. Juuri kun luulet, että yllä kuvattu Vuoden Mutsi-hetki on koittanut, tuleekin "pyörremyrsky" ja kaikki menee aivan ohi käsikirjoituksen. Lapsissa piilee ihmeellinen voima, joka kyseenalaistaa käsitykseni järjestyksestä ja elämästä. Se on haasteellista, mutta erittäin opettavaista, jos vain otan "opetukset" vastaan avoimin mielin!

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän  (3-vuotiaani) kerta toisensa jälkeen pyytää minua piirtämään (oikeasti surkeat) muumit. Miten ihanaa onkaan, että hänen silmissään olen myös maailman taitavin piirtäjä!

4. Kello 12 yöllä olen yleensä juuri ummistanut silmäni, herätäkseni kohta taas antamaan tuttia tai tuttipulloa 1-vuotiaalle. Yöllä en vain jaksa toimia järkevästi  ja teen mitä on tehtävä, jotta saisimme kaikki nukkua edes jollain tavalla. Järkeväähän olisi toki vierottaa lapsi näistä tavoista vähitellen, mutta pitkäjänteisesti. Mulla ei vaan riitä rahkeet siihen juuri nyt... 
nukkumassa ja keräämässä voimia ottaa seuraavan päivän tarjoamat mahdollisuudet vastaan! Joskus myös yön aikana näitä voimia tarvitaan ;-)

5. Kello 8 aamulla olen yleensä töissä tai matkalla sinne, jo työpäivältä tuntuneen aamurumban jälkeen. onnellisena ja kiitollisena siitä, että lapsillani on mukava hoitopaikka, jossa he voivat olla turvallisesti päivän ajan.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että mielestäni lapsillani on absoluuttisesti maailman paras isä!

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että on upeaa, kuinka paljon hän haluaa olla mukana perheemme elämässä ja kuinka iloinen ja kiitollinen olen hänen avustaan, jota hän meille antaa huolimatta 1000 kilometrin välimatkasta!

8. Viimeksi kiroilin, kun koitin saada ruokailua sujumaan ja hääräsin ympäriinsä. Juuri, kun olin itse lopulta istumaisillani, 1-v kaatoi maitolasin, joka tietysti meni rikki. Ja ei kun imuri esiin...  Eihän se tietysti 1-vuotiaan vika ollut, vaan omani. Sehän siinä harmittikin.

9. En ole koskaan osannut vaihtaa autonrenkaita, ostaa hehkulamppuja tai paristoja oikein, pestä ikkunoita hyvin ja tehokkaasti, käydä kaupassa keskittyen pelkästään listalla oleviin asioihin. Noin muutamia sellaisia kotitöitä mainitakseni, joissa otan mielelläni apua vastaan...jotka voin vielä halutessani opetella!

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on viettää aikaa läheisten ystävien kanssa hyvän ruoan ja musiikin kera.