Nonviolent Communication

Väkivallaton vuorovaikutus. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Olen ollut jo kolme viikonloppua NVC (Nonviolent Communication) -koulutuksessa, enkä ole vielä oikein kunnolla kertonut blogissani mistä siinä on kysymys.  No nyt voisin jo yrittää. Omin sanoin. Pyydän: jos ette ymmärrä mitään, älkää tuomitko NVC:tä, vaan minun selitystaitoni ;) !

NVC on vuorovaikutusmetodi ja prosessi, jonka kehitti psykologian tohtori Marshall B. Rosenberg 60-luvulla. Se tähtää rehelliseen ja aitoon läsnäoloon suhteessa sekä itseemme, että muihin. Se soveltuu erityisen hyvin haasteellisiin vuorovaikutustilanteisiin, kuten hankaliin sovittelutilanteisiin. NVC:n taustoista lisätietoa NVC in Finland ry:n sivuilta sekä kansainvälisiltä Center for NVC -sivuilta

NVC-prosessin osat ovat 1) havainto, joka on eri kuin tulkinta; 2) tunne, joka ei ole ajatus; 3)tarve, joka on eri kuin valittu strategia sekä 4)pyyntö, johon ei sisällykään vaatimusta.

Mitä olen oppinut NVC:stä tähän mennessä?

NVC:n mukainen myötäelävä kuunteleminen on esimerkiksi sitä, että kun henkilö A sanoo minulle vaikka että "Böö!", en heti alakaan voimaan huonosti tai vaikkapa loukkaannu, vaan koetankin kuunnella mitä sanojen takana on. Koetankin kuunnella ja ymmärtää, mitä tarpeita A:lla on tyydyttymättä ja mitä tunteita hän näiden tyydyttymättömien tarpeiden takia parhaillaan kokee. Onko mahdollisesti turvallisuuden tarve uhattuna? Puuttuuko häneltä ymmärrystä tai arvostusta, tai kaipaako hän kenties läheisyyttä ja aitoutta? Onko hänellä näistä johtuen tuskastunut ja vihamielinen tunne? Pelkääkö hän kuollakseen jotain? Arvailen näitä ja kuuntelen häntä. En ala kertomaan omia tarinoitani, tarjoamaan vertaistukea tai neuvoja, tuomioita, ratkaisuja tai mitään muutakaan. Huomio on hänessä ja siinä mitä hänessä tapahtuu.

Sitten vasta, kun tämä henkilö A on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi tarpeineen ja tunteineen, hän onkin jo paljon vastaanottavaisempi sille, mitä hänen sanansa minussa ovat herättäneet, ja voin pyytää häntä kuuntelemaan itseäni. Mitä hänen sanansa minussa herättävät? Mitä tunteita ja tarpeita minulla on, jotka haluaisin hänen kuulevan? Minulla voi olla myös hänelle jokin neuvo tai vinkki, jonka hän kenties nyt pystyy ottamaan vastaan paremmin, kuin lähtötilanteessa. On tapahtunut empaattinen kuuntelu, joka on lisännyt A:n yhteyttä itseensä ja omiin tunteisiinsa sekä mahdollisesti myös minuun!

NVC:n mukaan kaikkien ihmisten kaikkien tekojen ja sanojen takana on jokin inhimillinen tarve ja tunne, joissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Vain se, millä tavalla tuomme ne esiin, eli minkä strategian valitsemme näiden ilmaisuun tai tarpeidemme tyydyttämiseen, saattaa mennä tosi pahasti pieleen taikka sitten onnistua lisäämään myötäelävää vuorovaikutusta toinen toistemme välillä. Esimerkiksi, jos vaikka olenkin turhautunut siitä, etten pääse toteuttamaan itseni kehittämisen tarvettani työpaikalla, ei valittaminen välttämättä ole se paras mahdollinen strategia. Jos joku lyö toista, voi se olla strategia jonka hän on valinnut purkaakseen kenties vihamielisen tunteensa, joka on tullut esimerkiksi turvallisuuden puutteesta. NVC ei missään nimessä tarkoita sitä, että nuo huonot strategiat olisi hyväksyttävä! Mutta humaanius lisääntyy maailmassa, kun ymmärrämme, että kaikkein kieroutuineimmankin käytöksen takana on jokin inhimillinen tarve. Mutta emmehän me useinkaan tee tällaisia ajatusketjuja ja valintoja tietoisesti. On vain paha olla ja se ilmenee esimerkiksi valittamalla tai tuomitsemalla. Tai lyömällä. Tai vielä väkivaltaisemmin.

Siihen tätä NVC-koulutusta juuri tarvitaan! Emme osaa tunnistaa näitä ihanita tunteita ja tarpeita, joita meillä itsellämme ja muilla on. Emme osaa antaa empatiaa edes itsellemme saatika muille ihmisille, koskapa meillä on niin hurjia ja tuomitsevia ajatuksia, jotka tukahduttavat tarpeiden ja tunteiden todellisen kuuntelun ja ymmärtämisen. Myönnän, monimutkaista. Vaativaa. Maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä syvästi koskettavaa. Mutta kolmen NVC-viikonlopun jälkeen olen alkanut itse ymmärtää, miten hurjat mahdollisuudet tällaisessa väkivallattomuuteen tähtäävässä vuorovaikutusmetodissa piilee.

Saiskos olla: Varauksetonta kuuntelemista, myötätuntoa ja empatiaa?

Miten tämä kaikki nyt liittyy Ilon vuoteen ja ilon lisäämiseen maailmassa (joka on missioni), saatat kysyä. Paljonkin. Uskon, että ilo on aidointa silloin, kun ihminen on tullut todella kuulluksi. Ja kuulluksi tulemiseen NVC juuri tähtää.

Sanoisinpa, että onpas aikamoisia koulutuksia! Viime viikonloppuna meillä oli mm. harjoituksia "ei":n sanomisesta ja vastaanottamisesta, haasteellisen viestin vastaanottamisesta sekä pahimpien pelkojemme kohtaamisesta. Edellisellä kerralla käsittelimme vihan kohtaamista. Tapaamiskertojen välillä harjoittelemme empatiataitoja oman empatiaparimme kanssa. Ensi kerralla sitten sovittelua.

Käytyäni koko koulutuksen eli 6 viikonloppua, olenkin sitten "kirahvikuuntelija", joka osaa kuunnella empaattisesti itseään ja muita. Hui.