 |
| Ostamassani raakasuklaapatukassa oli minulle tällainen viesti ;) Nyt näen sydämessäni vision artikkelista, joka kertoo ex-downshiftaajasta! |
Viime aikoina on kirjoiteltu downshiftauksesta sekä valtamedioissa että blogeissa. Onko se loisimista ja vapaamatkustamista yhteiskunnan kustannuksella? Vai kenties arvokasta työtä yhteiskunnalle, jossa piilee mahdollisuuksia tulevaisuuden työllistymisellemme robottiteollistumisen yleistyessä, kuten täällä kirjoitettiin. Vai onko se kenties yksinkertaisesti nimitys sille, että ihminen alkaa elää omien arvojensa mukaisesti, kuten täällä määriteltiin?
Itse en ole mieltänyt itseäni downshiftaajaksi, koska jotenkin minulle se termi sisältää mielestäni ajatuksen, että pitäisi jotenkin tehdä vähemmän ja tyytyä vähempään. En minä halua vähemmän ja hitaammin, vaan minä haluan enemmän ja minulle tärkeitä asioita ja mielellään pian! Kirjoitinkin jo vajaa vuosi sitten mietteitäni siitä täällä.
Tuohon yllä jo kertaalleen linkkaamaani Katin määritelmään downshiftauksesta "omien arvojensa mukaan elämisestä" minun on kuitenkin helppo yhtyä. Tuon määritelmän mukaan varmaankin olen downshiftaaja, koskapa olen viime vuosien aikana alkanut hahmottaa, mitkä arvoni ovat ja muuttanut elämääni niiden suuntaan.
Minusta on kiinnostavaa kuitenkin se, että jos ihminen tiedostaa arvonsa ja alkaa elää niiden mukaisesti, millainen muutos silloin oikeastaan on tarpeen? Useinhan miellämme downshiftaajiksi ne, jotka sanoutuvat irti työstään, muuttavat perheineen maalle ja perustavat lammasfarmin. Tai lähtevät meditoimaan Intiaan ja jäävät sen jälkeen vapaaehtoistyöhön. Tai perustavat omiin tarpeisiinsa luomuviljelmän ja elävät mahdollisimman vähällä rahalla. Tai alkavat life coacheiksi ja valaistuvat erilaisilla kursseilla.
Mutta olisiko se edes periaatteessa mahdollista, että downshiftata, elää omien arvojensa mukaisesti, voisi myös ihan siellä omassa perusduunissa ja keskiluokkaisen tavallisesti? Että jopa jonkin suuryrityksen oravanpyörässäkin voisi löytää itselleen sopivan, omien arvojensa mukaisen tavan elää ja olla. Ja että siitä voisi tuntea tuntea tyydytystä ja rauhaa, ilman että tarvisi tehdä radikaalia ulkoista muutosta elämäänsä?
Näistä ajatuksista minulle sikisi idea, että haluaisin kirjoittaa artikkelin sellaisesta tyypistä, joka on downshiftannut, tehnyt jonkun ison ja radikaalin ulkoisen muutoksen elämäänsä, mutta palannut omasta halustaan takaisin ns. keskivertoelämään ja keskiluokkaan.
Etsimäni henkilö olisi siis "ex-downshiftaaja" siinä mielessä, että jonkinlaisen radikaalimman vaiheen jälkeen, ulkoisesti hän olisi palannut vaikkapa aikaisempaan, ns. tavalliseen työhönsä vaikkapa myymälähoitajaksi, terveyskeskuslääkäriksi tai putkiasentajaksi. Hän olisi downshiftaus-vaiheensa aikana oivaltanut, että kultainen keskitie on hänelle sopivin ja että hän voi elää arvojensa mukaan ihan suomalaisessa peruslähiössä, tai mikä ikinä olikaan hänen lähtökohtansa. Ilon voi löytää tavallisesta työstä, tavallisesta elämästä, tavallisista tilanteista.
Minulla on tälle jutulle jo julkaisijakin, enää tarvii löytää vain sopiva henkilö, joka olisi valmis kertomaan tarinansa omalla nimellään ja kuvallaan. Tunnistatko itsesi tai jonkun tuntemasi henkiön kuvauksesta? Ota pikaisesti yhteys ilonvuosi@gmail.com jos tunnistat itsesi tai jonkun tuntemasi henkilön!
Toivon kaikille meille up- ja downshiftaajille sekä kultaisen keskitien kulkijoille mitä erinomaisinta viikonloppua! Minulla se menee Non violent communication-koulutuksen merkeissä, jossa tällä kertaa ohjelmassa muunmuassa ei:n sanomisen harjoittelua ;)
Hienoja ajatuksia ja en voisi olla enempää samaa mieltä, etteikö tavallinen ihminen voisi tarkistaa elämänarvojansa ja tehdä enemmän asioita sydämestä. Ei tarvitse tehdä mitään mullistavaa tai lähteä maailman kaukaisimman vuoren huipulle meditoimaan tms. Toki sekin varmasti toimivaa, mutta monen arkeen mahdotonta. Itse harjoittelen lungimpaa otetta suuryrityksen oravanpyörässä, katsotaan minne päädyn. Kiitos kun jaksat kirjoittaa ja jakaa ajatuksiasi :)
VastaaPoistaMahtavaa Suvi, kiitos että kerroit! Sydämeni ilahtuu tällaiseseta kommentista ja palautteeesta <3
PoistaJos kaikki ottaisivat - tai edes yrittäisivät ottaa - lungimman otteen suuryrityksen oravanpyörässä, niin maailma muuttuisi varmasti ihanammaksi paikaksi! Onnea valitsemallesi tielle!
Mä oon jotenkin ajatellut, että downshiftaaminen tarkoittaa sitä, että oivaltaa, että elämän tärkeimmät asiat eivät ole kiinni rahasta ja että tämä maailma tarvitsee muutakin kuin rahaa ja sitten päättää elää sen ajatuksen mukaisesti. Joillekin se tarkoittaa rahan perässä juoksemisen lopettamista, mutta itse taisin täyttää tuon määritelmäni kriteerit jo ihan pikkutytöstä saakka. En ole koskaan tehnyt "oikeaa" työtä, siis pelkässä rahanhankintamielessä, ja siitä olen ylpeästi ylpeä ;)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä jutunaiheelta! Eräs tuttavani taannoin kyselikin fesessä, että miten kauan voi downshiftata, että voiskohan sitä välillä myös upshiftata... :)
Ihanaa kuulla, Henrica, että olet elänyt arvojesi mukaisesti jo noin kauan! Se kyllä huokuu sinusta blogitekstiesi perusteellakin. Olet onnellisessa asemassa ja levität hyvää ympärillesikin <3
PoistaLuulen, että jotkut elävät arvojensa kanssa ristiriitaista elämää, vaikka syynä ei olisikaan rahan perässä juokseminen. Joku voi olla vaikkapa työtön tai kotiäiti, vaikka omiin arvoihin kuuluisi työn tekeminen. Silloin on varmasti vielä vaikeampi tavoittaa sitä, minkä pitäisi muuttua, jotta voisi olla jotenkin eheämpi ja onnellisempi. En tiedä, mutkikas kysymys.
Jos mielestäsi tämä tuttavasi tai joku toinen tuntemasi henkilö voisi sopia juttuuni, otatko yhteyttä ilonvuosi@gmail.com!
Mä ainakin uskon, että omien arvojensa mukaan voi elää missä tahansa ammatissa tai elämäntilanteessa :) Joillekin hektinen elämä ja jatkuva uralla eteneminen on juuri sitä, mitä he kaipaavat, eivätkä he välttämättä koe sitä ainakaan epämiellyttävällä tavalla stressaavaksi. Tosin heillä usein onkin kova sisäinen motivaatio, eivätkä he tee työtään pelkän rahan takia, vaikka kyseessä olisikin hyväpalkkainen homma :) Itse en ole vielä tähän ikään mennessä tehnyt mitään "oikeaa" työtä, siis juurikin tuossa Henrican mainitsemassa rahanhankintamielessä, mutta tiedostan kyllä sen, että joidenkin on vaan pakko - en todellakaan kannata myöskään yhteiskunnan elättinä vetkuilua, kyllä jokaisen tulisi ensisijaisesti pitää huoli omasta itsestään :) En kuitenkaan koe olevani varsinainen downshiftaaja, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa elämäänsä toimintaa ja haasteita ja jolla on myös uran suhteen monenlaisia juhlavia tavoitteita - ja teen tämän kaiken todellakin omien elämänarvojeni puitteissa ja koen, että näin pääsen parhaiten toteuttamaan itseäni.
VastaaPoistaMutta tosi hyvä jutunaihe, toivottavasti löytyy haastateltavia! :)
Nanna, kiitos paljon kommentista!
PoistaJuhlavat tavoitteet kuulostavat tosi kiinnostavilta ja motivoivilta! Itsensä toteuttamisen tarve on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää, mitkä asiat juuri minulle ovat niitä, jotka johtavat sitä kohti. Siinäpä se onkin, että itsensä toteuttaminen tarkoittaa niin eri asioita eri ihmisille. Tärkeää on pitää oma päänsä kylmänä ja kuunnella itseä, aina ja kaikissa tilanteissa. Olosuhteisiin ei voi aina vaikuttaa, mutta omaan ajatteluunsa lähes aina.
Ei ole vielä löytynyt täydellistä haastateltavaa juttuun, ehdotuksia otetaan vastaan!
Hyvin kirjoitettu, Nanna. Jotenkin kun tuppaa nykyään vähän huvittamaan, että pitäisi vähintään olla noitarumpujen paukuttelukurssin käynyt, että pääsisi tavoittelemaan onnellista elämää (kaikella kunnioituksella, rummuttelukin on varmasti antoisaa jollekin).
VastaaPoistaElämä kun voi olla ihan täydellistä juuri silloin, kun se on ihan tavallista keskivertoelämää, vaikka jopa uraputkisellaistakin, ilman mitään sen kummempaa henkistymistä ja tiedostamista. On vain hyvä olla, ja tuntuu että ei tarvitse enempää eikä vähempää. Onhan sekin kai jotain downshiftaamista, että ei pyri johonkin uuteen onnen tilaan koko ajan, vaan on tyytyväinen siihen, mitä on. (Nooh, pienen lottovoiton vois kyllä aina toivoa, mutta...)
Toivottavasti Katja saat hyvät haastateltavat, mielenkiintoinen aihe!
Taina