Kuuntelemisen ihme

Mitä oikein teet niissä valmennuksissasi ja työnohjauksissasi, minulta usein kysytään. Neuvotko ihmisiä, miten heidän kannattaisi työnsä tehdä? En. En varmaankaan edes osaisi.

Mitä sitten teen? 70%:sti kuuntelen. Muistelepa sellaista hetkeä, kun joku kuunteli sinua niin, että ihan oikeasti tunsit olevasi tärkeä ja arvostettu. Kuuntelijalla ei ollut ennakkoon mietittyjä ratkaisuja asioihisi, hän ei tarjonnut omia kokemuksiaan tai vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole yhtä oikeata vastausta. Hän kuunteli ja kiinnostui sinusta.  Miten elpyneeltä sellaisen kokemuksen jälkeen tuntuukaan! Ja se on nykyään valitettavan harvinaista.

Olen huomannut, että ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat ennen kaikkea sitä, että heitä kuunneltaisiin. Sitä, että joku aidosti kiinnostuisi siitä, mitä heille kuuluu ja miten he asiat kokevat.

Varsinkin yritysmaailmassa mennään niin lujaa, että muutosten tullen ei ole aikaa pysähtyä, "jäädä tuleen makaamaan", vaan muutokset hoidetaan powerpoint-sulkeisilla ja sitten luotetaan, että "täällä on töissä aikuisia, ammattitaitoisia ihmisiä". Kehityskeskusteluissa käydään läpi tavoitteita ja mittareita, esimiehillä ei ole aikaa eikä velvollisuutta tarjota "psykologin palveluja". Tämä nyt vähän kärjistettynä.

Niinpä niin. Samanaikaisesti epämääräinen "työpahoinvointi" leviää ruton lailla, eikä siihen auta edes avautuminen firman pikkujouluissa. Kaikki on päällisin puolin ihan hyvin, mutta silti tuntuu pahalta. Pitkään jatkuessa tämä johtaa sairauslomiin ja työpaikan vaihtoihin. Perusongelma vain ei tule niillä ratkaistuksi.

Vasta, kun ihminen on tullut kuulluksi, on hän valmis ottamaan vastaan neuvoja ja ohjeita. . Ilman luottamusta, hyvätkin vinkit ja toimintaohjeet kaikuvat kuin kuuroille korville - tai jos niitä noudatetaan, niin vastahakoisesti ja ilman henkilökohtaista sitoutumista. Luottamus syntyy yhteyden kautta, ja aitoa yhteyttä voi olla ilman että ihminen tuntee että häntä on kuunneltu ja häntä arvostetaan.

Kuulluksi tuleminen vie aikaa. Se voi olla joko tosi kauan tai yllättävän vähän aikaa. Mutta pointti on, että kuulluksi tulija itse määrittelee, milloin häntä on kuultu tarpeeksi. Ei pomo. Ei valmentaja. Ei kvartteri. Ei kello.

Valmennuksissani en voi muuttaa pysyvästi yhtään työtapaa tai saada aikaan asennemuutoksia, ellei ihminen itse halua niitä. Ja usein se edellyttää, että häntä kuunnellaan ensin. 

Ja muuten: On hätkähdyttävää nähdä kerta toisensa jälkeen, mitä tuloksia voi saada aikaan pelkällä kuuntelulla! Lukot aukeavat ja ihmiset helpottuvat silmin nähden. Voi olla jopa että "ongelma" häviää kuin itsestään!

Lapset ovat loistavia kuuntelun opettajia!