Sofian maailma

1-vuotias tutkii innokkaasti maailmaa ja kertoo siitä omalla tavallaan. Tekisi mieli varastoida jonnekin niitä ihania hetkiä, kun hän "selittää" löydöksiään omalla, heleällä äänellään.

Alla olevassa Youtube-videossa olen säilönyt muutaman niistä ihanuuksista. Se on samalla ensimmäinen Youtube-kokeiluni!

Näillä kuvilla ja näillä tunnelmilla toivotan lukijoille erinomaista arjen aloitusta huomenna!

Maapähkinäpikkuleivät

Seelalla, 3v, oli selvät suunnitelmat sunnuntaiksi:


"Äiti, leivotaan!  Kun Sofia nukkuu päikkärit, isi lähtee Darjan kanssa lenkille ja sitten me leivotaan muffinsseja!"


Selvä! Karpin leivontakirja, s. 48 esiin! Minulla ei ole vielä  Bake Prota, jota kuohkeampiin leivonnaisiin tarvittaisiin, mutta ehkäpä nämä käyvät (muffinsseista), koska ne tarjoillaan söpösti vuoista.

50 g voita
0,5 dl Karppisokeria
2 rkl maapähkinävoita
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl kookoshiutaleita 

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
2. Sekoita voi ja makeutusaine kuohkeaksi  yleiskoneessa.
3. Lisää maapähkinävoi ja sekoita.
4. Sekoita seesaminsiemenet ja kookoshiutaleet keskenään ja lisää seokseen.
5. Sekoita taikina tasaiseksi.
6. Anna taikinan levätä jääkaapissa 1 tunti.
7. Muotoile taikinasta pieniä palloja ja nosta ne leivosvuokiin.
8. Paista uunin keskiosassa 10-15 minuuttia tai kunnes pikkuleivät ovat kullanruskeita.
9. Anna pikkuleipien jäähtyä, niin ne jähmettyvät.

Ainesosakuva. For you Hannerika ja miksei muillekin ;-)

Maapähkinävoi sekoitettu voin ja karppisokerin sekaan

Seesaminsiemenet ja kookoshiutaleet sekoitti "prinsessa-apurini" <3

Valmis taikina näytti tältä.

Minimuffinssivuokia ei löytynyt ihan riittävästi...

Pidin uunissa 12 minuuttia. 10 tai 11 olisi riittänyt, varsinkin vuoattomat "kärtsäsivät" vähän.

 

 

 Lopputulos vallan maistuva! Mies söi mielellään ja lapsetkin maistelivat kiinnostuneina. Tällä kertaa karppisokerin cooling effect ei maistunut niin voimakkaasti, ehkä siksi, että taikina sai "levätä" jääkaapissa?

Eilen Tuli

Dorit kirjoitteli taannoin niistä klassikoista, joita on mukavinta tuijotella: vesi, tuli ja uni.

Itselläni on mahdollisuus katsella ihan kotonani Suurta Tulta, sillä meillä on takka. Liian harvoinpa silti tulee rauhoitettua sen äärelle. No, eilen tuli.

Ja siinä sivussa tuli myös juotua pari lasia punaviintä ja syötyä iltapalaksi tummaa suklaata sekä cashew- ja macadamiapähkinöitä sekä kuunneltua Marizaa. Ja tulipa myös katsottua vanhoja matkakuvia ajoilta, jolloin olimme nuoria, villejä ja vapaita. Niistä inspiroituneina tuli myös avattua keskustelu seuraavasta lomamatkastamme, jonka kohteena toivon olevan Brasilian...

Kiitos oi Suuri Tuli!

Prinsessoja ja nuhaneniä

Äidin loman kunniaksi molemmilla pikkutypyköillä on korvatulehdus ja nuhanenät. Ulkoilut, vierailut ja oleilu muutenkin ovat siitä johtuen nyt hieman rajoitettuja.

Asiat eivät kuitenkaan ole niinkään tylsästi: 1-v Sofia nukkuu megapäikkäreitä ja äidillä ja 3-v Seelalla on aikaa ja rauhaa tehdä joulupukin tuomia prinsessapalapelejä!

Uuden vuoden laulut

Ilmeisestikin on vielä soveliasta olla vähän uuden vuoden tunnelmissa.  Ainakin Norkku ja Elisa vielä aiheesta ovat kirjoitelleet hiljan, miksenpä siis minäkin!

Tapanani on jo vuosien ajan ollut kuunnella kaksi tiettyä kappaletta uutena vuotena. Ajattelin jakaa ne teille:

Ensimmäinen on Terhi Kokkosen ja Mikko von Herzenin Lupaus. 

Ja nää vuodet vaihtuu
ja paikat muuttuu
eikä elämässä vapaapäivää tuu
Se mikä nousee, laskee
se mikä syntyy, kuolee
mutta lupauksemme pitää edelleen

Kappale tuntui aikanaan niin lohduttavalta kaikkien lukuisten (katteettomien) lupausten joukossa, sillä siinä luvataan ainoastaan rakastaa. Olennaista, tärkeää ja kaunista, edelleen!

 

Toinen on espanjalaisen Mecano -yhtyeen Un año más

Y aunque para las uvas hay algunos nuevos
a los que ya no están echaremos de menos
y a ver si espabilamos los que estamos vivos
y en el año que viene nos reímos.

(vapaa suomennos:)

Vaikka viinirypäleitä syömässä onkin joitakin uusia

ikävöimme niitä, jotka eivät enää ole täällä

Ja jospa me jotka olemme elossa, vaikka ryhdistäytyisimme

ja tulevana vuonna nauraisimme

Laulu kertoo tunnelmista Madridin uuden vuoden yöstä Puerta del Solin aukiolla, johon espanjalaiset kokoontuvat omine traditioineen ja joka näytetään tv:ssä koko maassa. Yksi traditioista on juurikin viinirypäleiden syöminen joka sekunti ennen puolta yötä ja vuoden vaihtumista.

Minulla on vahvat henkiset siteet Espanjaan ja espanjan kieleen, sieltä olen tämän kappaleen napannut. Mielestäni tässä kappaleessa tiivistyy monta espanjalaiseen mentaliteettiin liittyvää positiivista asiaa.

Yllä olevassa lainauksessa onkin viittaus siihen, että "ryhdistäytyminen" tarkoittaa nauramista! Ei siis pitkän lupauslistan tekemistä ja siinä pysymistä! Eikä jatkuvaa suorittamista!

Olemme elossa, naurakaamme paljon ja nauttikaamme elämästä siis! Unohtamatta rakkautta, tietenkään.

Karppaajan vinoneliöt

Karpin leivontakirja, sivu 47. Mantelijauhosta tehdyt yksinkertaiset, vaniljalla maustetut pikkuleivät. Minulla ei tosin ollut aitoa vaniljaa, joten käytin kaapista löytynyttä vanilja-aromia.

Karppisokeri vatkautuu voin kanssa lähes sokerin tapaan. Sekä taikinan että valmiin, jäähtyneen leivonnaisen koostumus on erinomainen!

Maku ei ole hullumpi, vaikkakin karppisokerin jännä, xylitol-pastilleista tuttu "viileä" maku on aika hallitseva.

Ehdottomasti jatkan kokeiluja!

100 g voita 
1 dl Sukrinia (karppisokeria)
2,25 dl mantelijauhoa
0,5 tl soodaa
0,5 tl aitoa vaniljaa
 
1. Lämmitä uuni 175 asteeseen
2. Vatkaa voi ja makeutusaine kermaiseksi
3. Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään ja kääntele taikinan joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi.
4. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä kaksi tankoa. Painele tankoja vähän litteämmiksi.
5. Nosta tangot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja painele tasaiseksi.
6. Paista uunin keskellä 12-15 minuuttia.
7. Anna jäähtyä ja leikkaa tangot sitten viistottain.

Leipomisen dilemma ja ratkaisu?

Aikaisemmassa blogissani olen kertonut perheeni siirtyneen noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, mm. täällä

Ruokavalio sopii meille erinomaisesti ja aiomme jatkaa samalla linjalla, tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Ristiriitaista kyllä, mutta viime vuonna hurahdin leipomiseen, jopa siinä määrin, että väliin näytti että koko Ilon vuosi 2011 -blogistani tulisikin leivontablogi. Sanoisin, että innostus leipomiseen opetti minut uudelleen innostumaan ylipäänsä, mikä onkin yksi syy, miksi tuosta harrastuksesta tuli minulle niin tärkeä.

Kieltämättä tämä ristiriita karppaus - leipominen vähän häiritsi minua, mutta en antanut senkään pilata iloani, kun olin sen kerran löytänyt! Luotin, että ennen pitkää keksisin ratkaisun dilemmaan. Onkohan se ratkaisu mahdollisesti tässä:

Annika Rogneby: Karpin leivontakirja alkaa kappaleella Leipomisen ilo. Kirjoittaja kuvailee vähän samanlaisia tuntemuksia kuin itselläni nyt pelkäisin tulevan, jos luopuisin leipomisesta:
"Minä, joka nautin valtavasti saadessani leipoa ja tarjota läheisilleni vastaleivottua pullaa tai muita leivonnaisia, menetin yhtäkkiä sen kaiken. Jäljelle jäi tyhjyys. Toisaalta en halunnut valmistaa sellaista, jota en enää pitänyt terveellisemmäksi ja johon en enää uskonut".
Kokeilujen kautta Rogneby kuitenkin löysi vaihtoehtoja ja leipomisen ilo palautui. Kirjassa on hyvännäköisiä reseptejä, joissa perinteisten ainesosien tilalla käytetään mm. karppisokeria, jota Suomessa myy ainakin sokeriton.fi- webbikauppa.

Aikaisemmin olen kokeillut jonkin verran steviaa, mutta en oikein pidä sen sivumausta. Keinotekoisia makeuttajia pidän jonkinasteisina myrkkyinä, enkä halua lähteä niihin. Toimisivatkohan Rognebyn reseptit ja ainesosat oikeasti vaihtoehtoina perinteisille herkuille? Kokeilen ja raportoin! Aloitan heti!

Oikein hyvää ja ennakkoluulotonta vuoden 2012 alkua kaikille lukijoille ruokavalioon katsomatta!
PS Oletko kokeillut kirjan resepetejä tai tuota karppisokeri-ihmettä? Toimivatko?