Voima lähtee...

... sutkautuksia -blogin Elisalle! Onnitteluni!

Universumin palveluksessa oleva, pettämätön satunnaislukugeneraattori on arponut numeron, joka osoitti Elisaa. Hänelle siis lähtee Rhonda Byrnen Voima -kirja. Laitatko Elisa postiosoitteesi sähköpostiini ilonvuosi@gmail.com, niin lähetän kirjan sinulle!

Kiitos kaikille osallistujille, oli ihanaa lukea mistä saatte voimaa.  Olipa tässä arvonnassa jopa kansainvälisiä osallistujia, vau! Hykerryttäviä, rakkauden ja toivon täyttämiä vastauksia oli paljon. Monissa vastauksissa korostuivat ihmissuhteet, lapset ja luonto sekä oma aika, jossa saa keskittyä omiin ajatuksiinsa tai itselle mieluisaan tekemiseen, sekä ne pienet elämän ilot. Arvonnassa voittaneen vastaus oli tämmöinen:

Lapset, joiden energia tarttuu. Värikkäät kivat vaatteet, hauska ystävien seura. Lenkkeily metsässä. Elokuun tuoksu, jossa on jo pikkuinen aavistus syksyä. Muut syysjutut: sade, kynttilät, hyvät kirjat sekä villasukat:) 

En voisi olla enemmän samaa mieltä!

Rakkauden, ilon ja voiman viikonloppua ihan kaikille!

Tässä kuvassa kiteytyy monen vastauksen ydin: lasten into, luonto ja iloinen mieli!

Matkoja ja mintunvihreä paketti

Ahhh. Sain eilen kauniin mintunvihreän paketin postista. Olin tilannut Jolien luonnonkosmetiikkaverkkokaupasta muutaman ihanan jutun. Ja kyllä, samassa paketissa sain  Rhonda Byrnen Voima -kirjan, joka  on matkalla minun kauttani kohti sen lopullista omistajaa! Voitin sen  nimittäin Jolien Moments -blogin arvonnassa, ja lupaukseni mukaan arvon sen eteen päin täällä. Nyt kipin kapin osallistumaan, aikaa on vielä perjantaihin!

En ole aikaisemmin juurikaan paneutunut luonnonkosmetiikkaan, mutta minua kiehtoo ajatus, että voisin kaunistaa itseäni ekologisesti ja luonnollisesti, mutta laadukkaasti. Ja jos mahdollista, vielä edullisestikin. Ainakin nuo Terre d'Oc:n  ja Coleur caramelin meikkikynät vaikuttavat yhden päivän kokeilun jälkeen varsin lupaavilta. Hintakin on erittäin kohtuullinen. Kun kerran joka tapauksessa käytän rahaa jonkin verran kosmetiikkaan, miksi en käyttäisi sitä näihin!

Ajatella, että jopa parfyymeja valmistetaan luomutuotettuna. Sain paketin mukana pari näytettä 100% ekologisen tuoksusarja Honoré' des Prés:n tuoksuista.  Koska olen muutaman päivän kuluttua lähdössä (loma)matkalle, testasin tietenkin heti Trip -nimistä näytettä, jota Jolien verkkokaupassa kuvataan näin:

"Tuoksu joka on kuin luotu kiireiselle naiselle; levittää ympärilleen hyviä värähtelyjä ja energiaa. Voimakas cocktail puhtaita tangeriiniuutteita, Välimeren appelsiineja, mandariineja, sitruunoita, limettejä sekä Filippiineiltä poimittua tulista pippuria."

Tuoksu sisälsi lupauksen mukaisia elementtejä ja oli erittäin miellyttävä, ja mielestäni siitä  oli vielä iltapäivälläkin häivähdys jäljellä. Ehkäpä tästä alkaakin lomamatkan lisäksi myös toinen uusi matka, nimittäin matkani luonnonkosmetiikan maailman!

Jolien takana oleviin Jutta Ruonansuuhun ja Katja Kokkoon minulla oli ilo tutustua yhdellä valokuvauskurssilla. Olen tavannut heidät vain sen yhden kerran, mutta se riitti hurmaantumaan heidän säteilystään ja energiastaan! Nämä säihkyväiset nuoret naiset ovat toteuttaneet unelmiaan ja perustaneet Jolien, joka pian myös on myymälä Uudenmaankadulla. Suosittelen mitä lämpimimmin tutustumaan Jolieen. Heillä on muunmuassa meikkikursseja, joilla opastetaan tuotteiden käyttöön ja katsotaan sopivat värisävyt.

Mintunvihreä postipaketti kehoittaa:

"Hymyile, nauti, iloitse, naura, elä"

Niin :)

Tähtiä

Kirjoittaessani tätä on lauantai-ilta, istun kotini pimeällä terassilla viltti päälläni. Elokuinen ihana iltapäivä on muuttunut viileähköksi illaksi.  Kuuntelen youtubesta Frank Sinatran kappaletta Fly me to the moon. Tunnen itseni onnelliseksi.

"Kun on tarpeeksi pimeää, voi nähdä tähtiä". Tuota lausetta voi soveltaa monenlaisiin tilanteisiin. Omalla kohdallani "pimeys" on tällä hetkellä epävarmuutta, epätietoa, rohkeuden puutetta tehdä tiettyjä päätöksiä, stressiä joka hajottaa fokusta ja ajaa poukkoiluun ja suorittamiseen.  Mutta ne tähdet, ne pienet valonpilkut, jotka pimeydessä tulevat arvoon arvaamatomaan, niitä tulee tässä:

* lapset: Ajatella, että minulle on annettu juuri nämä  lapset, nämä suurenmoiset pienet ihmiset. Miten paljon hyvää he ovatkaan jo muutamassa vuodessa tuoneet elämääni. Olen niin kiitollinen joka ikisestä hetkestä, jona saan heidät pitää! Miten hyvältä tuntuukaan nähdä heidän leikkivän toistensa ja muiden lasten kanssa.

* vauvat: on ihanaa pitää aivan pientä vauvaa sylissä ja imeä itseensä hänestä lähtevää suunnatonta elämänvoiman säteilyä. Minulla oli tänään jopa kaksinkertainen tilaisuus siihen!

* ystävät: kuinka onnellinen olenkaan kaikista niistä kauan tai vasta vähemmän aikaa elämässäni olevista ihmisistä, jotka haluavat vapaaehtoisesti olla läheisyydessäni! He ovat siinä, jakamassa yhteisiä hetkiä, kokemassa elämää sen eri kanteilta ja antamassa minulle iloa ja syitä elää! Kiitos sinulle, joka tunnistat itsesi tästä, kyllä, se olet juuri sinä!

Toki muitakin valonpilkkuja elämässä ja tässä maailmassa löytyy, mutta kylläpäs ne kirkkaimmat ja kauneimmat tähdet ovat ihmisiä. Maestron sanoin:

In other words, please be true

In other words, I love you

Arvotaan Voimaa!

On tapahtunut ihan käsittämätön asia - minä olen voittanut arvonnassa! Kirjoittaessani työaiheista postausta tänne (ei vielä julkaistu), inspiroiduin Katja Kokon Moments -blogin tekstistä "Unelmatyö, unelmaelämä" siinä määrin, että innostuin kommentoimaan sitä ja samalla osallistumaan Rhonda Byrnen Voima -kirjan arvontaan.

Ja niinhän siinä kävi, että voitin arvonnassa - vaikka jopa itse arpoja oli vähän toivonut, että juuri minä en voittaisi, koska oikeastaan en tarvitse tuota kirjaa jo siitäkin syystä, että minullahan on se jo! Mutta ehkäpä tässä toimi se vetovoiman laki, josta kyseinen kirja nimenomaan kertoo ;)  Ja mikäpäs siinä, hauskaahan se vain on toimia välikätenä tuon kirjan matkatessa sitä henkilöä kohti, joka sitä eniten tarvii tällä hetkellä. Sillä jo kommentoidessani kaiman tekstiä sanoin, että jos voitan, arvon sen eteen päin omassa blogissani.

Niinpä nyt onkin aika arpoa tuo opus eteen päin.
Minusta kirja on selkeä, mutta tarpeeksi syvällinen kuvaus siitä, mitä on vetovoiman laki. Vetovoiman eli rakkauden laki on kuin luonnonvoima, siinä missä vaikkapa sähkökin. Eihän sitä silmin näe, mutta se vaikuttaa koko ajan ja joka paikassa. Kun sen tuntee ja oppii käyttämään sitä tietoisemmin, voi sen avulla saada suuria muutoksia elämäänsä. Kirja ei ole varsinaisesti mitenkään uskonnollinen, se "vain" selittää, miten tämä näkyvä maailmamme toimii.

Minä ja lukuisat muut olemme saaneet tästä kirjasta voimaa. Mistä sinä saat voimaa? Kerro se kommenttikentässä niin olet mukana kirjan arvonnassa! Arvonta päättyy perjantaina 31.8 kello 12:00.

Hyvää viikonloppua, kaikki rakkaat lukijani - ja tervetuloa kaikki te uudet, toivon teidän viihtyvän blogissani!

Työnjako universumin kanssa

Lähde: Vastaisku ankeudelle -blogin FB-sivu

Edelliseen postaukseeni viitaten, se vaan on niin, että kun on suorittaja, niin on suorittaja, vaikka voissa paistaisi. Vaikka kuinka yrittää opetella toisenlaisia toimintatapoja, niin stressitilassa vanhat tavat pukkaavat läpi vaikka väkisin. Ihan samahan se on lohtusyöjillä, alkoholisteilla, himoliikkujilla, peliaddikteilla. Mulla on tämä, että kun olen stressaantunut, niin "suoritusvaihde" menee automaattisesti päälle. Onhan siitä hyötyäkin, toki. Tuleepahan tehtyä asioita edes jollain tavalla (vaikka olenkin sitä mieltä nykyisin, että ilon kautta tulee loppupeleissä parempaa jälkeä). Mutta stressistä ja huolista ei kyllä ole mitään hyötyä.

Joka tapauksessa, edellinen postaukseni ja siitä välittynyt suorittamispaine olivat seurausta stressitilasta, jossa olen viime aikoina ollut, ja joka kulminoitui siihen, että halusin lapselleni  täydelliset, omien korkeiden kriteerieni mukaiset juhlat.

Juhlien jälkeen, kun pöly oli vähän laskeutunut, avasin Esther ja Jerry Hicksin kirjan Pyydä niin saat. Ja kas, sieltähän tulikin "sattumalta" juuri minulle ja tähän tilanteeseen sopiva menetelmä kehittää ajattelua positiivisempaan ja rennompaan suuntaan. Kateliina-menetelmä, s. 242.

Silloin, kun on huolia ja liikaa tekemistä,voi saada oloaan paremmaksi ikään kuin tekemällä työnjaon universumin kanssa. Siten, että ottaa kaikesta siitä, mitä on "todo" -listalla ne 3-5 mieluisinta ja kirjoittaa ne paperin vasemmalle puolelle. Siinä on ne tehtävät, jotka itse on tarkoitus tehdä. Sen jälkeen listataan paperin oikealle puolelle ne kaikki loput - ja jätetään ne sitten universumin huoleksi. Seurauksena on huolien väheneminen ja hyvän energian lisääntyminen.

Kokeilin menetelmää eilen, sunnuntaina. Vasemmalle puolelle tuli:

- lue päivän lehti

- kerää mustikoita

- kirjoita blogikirjoitus

(- käy lenkillä)

Oikealle puolelle tuli muunmuassa:

- hanki blogille lisää lukijoita

- viimeistele artikkeli

- aloita sisustusremontti

No, arvatkaa miten kävi?

Omalta listalta tuli tehtyä kaikki muut paitsi blogikirjoitus.

Oikealta puolelta moni asia on saanut yllättävää tuulta purjeisiin. Ainakin huomasin tänään Ilon hetki -blogin olevan nyt vähän paremmin näkyvillä Kotilääkärin sivustolla ja uusia lukijoita virtaa fb:henkin tasaiseen tahtiin! Kiitos ja lisää :) Sisustusprojektini yksi osa-alue on turhasta tavarasta luopuminen, ja yks kaks äitini tuli luokseni kädessään kasa vanhoja liinoja ja tarjoutui viemään ne pois. Pieniä asioita, mutta niistä tulee hyvä mieli. 

 

Universumi viestii minulle: "Ollos huoleti, homma on hanskassa, odotahan vaan kun näet mitä vielä tuleman pitää. Hoida sinä vaan tuo vasen puoli, eikä se ole edes niin päivän päälle. Relaa vähän :) "

Universumi hoitaa oman osuutensa, ja minulle jää vain pieni osa. Voin keskittyä siihen, mitä todella haluan. Ehkäpä nyt menen siis saunaan ja sitten nukkumaan :)

Kun antaa universumin hoitaa to do-listan ikävät hommat, voi itse keskittyä siihe, mitä todella osaa ja haluaa tehdä! Kuten maalaamiseen :)

Laiska äiti tekaisee

Minähän se olen taitava asettamaan itselleni riman korkealle.

Jossain vaiheessa olin haaveillut tekeväni tyttöni 2-vuotissynttäreille täydellisen vähähiilarisen lastensynttärikattauksen hienoine, jännittävine muffinsseineen ja kakun koristuksineen. Näyttääkseni vieraille ja blogini sekä FB-sivun lukijoille, että kyllä vhh:na pystyy toteuttamaan mitä tahansa.

No. Ei mennyt ihan niin. En ehtinyt. En jaksanut. Olin laiska.

Kakku:
Ostin valmiin kuvan Tiimarista ja laitoin (äitini tekemään!) sokerikakkupohjaan Kinuskikissan vadelma-kinuskitäytteen.
Tuli ihan TÖRKEEN hyvää, pikkusankari oli otettu Nalle Puh-kakustaan ja vieraat joutuivat pitämään puoliaan jotta ehtivät saada oman palasensa. Mutta ei ollut VHH. Eikä oma resepti. Eikä edes omat koristeet, kuten aikaisempina vuosina olen väsännyt. No, paitsi nyt nuo pursotusten päällä olevat kukat. Mutta nekin tein jo viime vuonna.

Vähähiilihydraattisuus toteutui kuitenkin osassa tarjottavia, sillä tein kaksi kakkua Paakarin resepteillä: kesäkurpitsakakun ja hänen tyrnikakkureseptistään soveltamani lakka-kakun. Onnistuivat todella hyvin - kiitos Paakarille!  Mutta eivät siis nämäkään omia reseptejäni.

Pikkumuffinssit oli niin ikään Kinuskikissan reseptillä tehty, ja pienet tyttäreni saivat koristella ne hileillä ja nomparelleillä.

Suolaisesta puolesta vastasivat äitini tekemä vhh-kinkkupizza ja anopin aina yhtä loistavat karjalanpiirakat.

Miksihän sitä aina sättii ja rankaisee itseään siitä, mitä EI ole tehnyt? Miksei sitä sen sijaan pysähtyisi edes joskus hetkeksi ja kiittäisi itseään siitä, mitä ON tehnyt ja saanut aikaan?

Yksi paikalla olleista vieraista sen sanoi FB:ssä jälkikäteen:

Oli se niin mahtavan otettu kun laulettiin sille paljon onnea. Varmaan tuli vanhemmille semmoinen olo että kaikki työ oli sen arvoista:-)  

Juuri näin. Ei mitään lisättävää.
Kiitos kaikille vieraille ja erityisesti äidilleni kaikesta avusta! Ne olivat ihanat juhlat.

Mitä teet, kun...

... sinulla on puoli tuntia aikaa itselle?

Kysymys voi olla täysin absurdi monelle, jolla on omaa aikaa yllin kyllin, mutta kannattaa silti kysyä. Se nimittäin paljasti ainakin minulle, että en oikeasti tiennyt, mistä elämässä todella nautin ja mikä tuo minulle iloa.

Kirjoitin aiheesta enemmän Ilon hetki -blogissani ja aihe herätti kommentteja ja keskusteluakin varsinkin Facebookin puolella. No joo, kiinnostavaa oli myös arvauskilpailu siitä, mitä on ylläolevassa kuvassa olevan aamiaiseni pienessä snapsilasissa. Aamiaisen, jonka nautin ulkona pihallani tässä päivänä yhtenä, kun otin itselleni sen puolituntisen.

PS Oikea vastaus arvoitukseen löytyy Ilon vuoden Facebook-sivulta  ;)