Valon lahja

Päivä pitenee nyt vauhdilla. Valo herättää meidät ja luonnon talviunesta ja antaa energiaa, voimaa ja iloa. Mikäs sen hienompaa - nyt kun meidät on vielä hyvin virvottu tuoreeks terveeks Palmusunnuntaina.

Valo myös paljastaa kaiken sen mitä pimeys ja talvi olivat peittäneet. Kotona ikkunat näyttävät yhtäkkiä tosi likaisilta vaikka vielä viikko sitten ne olivat ihan ok, pölykoiria vilistää joka puolella ja jotenkin nurkat ovat täynnä turhaa kamaa, josta haluamme hankkiutua eroon.

Entäs sitten mielemme pöly ja tunkkaisuus, sekin tulee usein esiin kevätvalossa. Monet ahdistavat muistot palaavat mieleen, tekemättömät työt, soittamattomat puhelut, unohdetut lupaukset. Peiliin katsoessa tuntuu nuhjuiselta talven kuivuuden ja pimeyden jäljiltä. Haluttaisi kuoriutua kotelosta kuin perhonen, herätä kauniina ja kepeänä tanssimaan valon kanssa… mutta miten? Kroppa painaa ja pääkoppa humisee kaikesta vanhasta moskasta.

Juuri tämä on valon lahja meille: se tuo käsiteltäväksi asioita jotka olemme sysänneet talviunille. Kun nämä asiat tulevat valoon, se on meille mahdollisuus kohdata ne, käsitellä ja saada niistä rauha.

Voimme myös torjua lahjan, mutta elämä tuo ne eteemme aina uudelleen ja uudelleen, kunnes ne on loppuun käsitelty. Tämä on yksi universaaleista laista, joita emme voi paeta.

Voisiko tämä kevät olla erilainen? Voisimmeko tänä keväänä katsoa nuhjuista peilikuvaamme rakastaen ja kysyä valolta rehellisesti: mitä haluat minulle kertoa? Mitä minun olisi käsiteltävä? Mitkä vanhat toimintamallit eivät enää palvele minua ja mistä olisi syytä hankkiutua eroon kevätsiivouksessa?

Ottaisimmeko tänä keväänä vastaan valon lahjan?

Toki jo fyysinen siivous on samalla mieltä puhdistava kokemus. Monet tekevät detox-kuureja kehonsa puhdistamiseen. Psyykkisellä, emotionaalisella ja henkisellä puolella on useita keinoja ja tekniikoita joita voi kokeilla. Itse tunnen niistä parhaiten ThetaHealingin, joka on turvallinen ja kokonaisvaltainen energiahoito.

Teen ThetaHealing-hoitoja yksityishenkilöille sekä vastaanotolla että etänä. Ota rohkeasti yhteys, mikäli haluat että auttaisin sinua mielen kevätsiivouksessa! katja.sonninen@ilonmaa.fi

Kaikilla meillä on menneisyys

Vihreä aventuriini-sydän, lotus-kukka ja Angel Aura Quartz -helmi. Lahja englantilaiselta ystävältäni Sarahilita, joka pitää ihanaa nettikauppaa Love Beyond The Moon

Kun kokee suuria muutoksia, voi alkaa tuntea häpeää siitä, mitä on joskus aiemmin ollut. Näin myös minulla. Suoraan sanottuna en ole pitkään uskaltanut lukea omia blogipostauksiani: pelkäsin niiden olevan liian paljastavia ja että ne eivät tuntuisi enää omilta.  Halusin työntää pään pensaaseen ja toivoa ettei kukaan löytäisi!

Kuitenkin ihan viime päivinä olen uskaltautunut lukemaan muutamia postauksia ja yllättynyt, osahan niistä onkin ihan hyviä!  "Ai minäkö kirjoitin tämän, oho…" Toki eivät läheskään kaikki postaukset sisällä kuolemattomia viisauksia, mutta niille ei-niin-hyvillekin teksteille osasin jo vähän lempeästi naurahdella:"Ai tuollainen olin kolme vuotta sitten, miten paljon olenkaan oppinut sen jälkeen".

Työni puolesta minulta odotetaan nykyään jonkin sorttista "valaistuneisuutta". Nykyiset ja tulevat asiakkaani saattavat vierailla blogissani tutustuakseen minuun ja ajatuksiini. Mietin josko poistaisin blogista ne kaikkein "materialistisimmat"postaukset sekä sellaiset, joiden ajatuksia en enää täysin allekirjoita. Esimerkiksi vähähiilihydraattinen leivonta ei ole tällä hetkellä fokuksessani. Kuitenkin ruoka-aiheisissa postauksissani käy päivittäin kymmeniä vierailijoita!

Toistaiseksi päädyin kuitenkin vielä pitämään kaikki postaukset julkaistuna. Se on elettyä elämää ja kaikilla meillä on menneisyytemme. Jos joku saa ruokapäivityksistäni inspiraatiota, niin sehän on ihan loistavaa! Se päätös, jonka tein jo aloittaessani bloggauksen vuonna 2011, että en kirjoittaisi mitään negatiivista mistään enkä kenestäkään, on vakuutukseni. Kaiken minkä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut hyvällä tahdolla ja sen hetken parhaan tietoni mukaan.

Elämä on polku jolla jokainen meistä on tällä hetkellä jossain kohdassa - niin nyt kuin menneisyydessä.
Tämä on minun polkuni ja jaan sen niiden kanssa, jotka siitä voivat oppia tai saada elämäänsä jotain positiivista.

Minun sieluni tervehtii sinun sieluasi. Namaste.

Itsensä rakastamisesta

Kaikki me itsensä kehittämisen tai henkisen kasvun polulla kulkevat tiedämme kuinka tärkeää on rakastaa itseään.

Siitä, miten kohdella hyvin itseään löytyy runsain mitoin vinkkejä ja ohjeita. Suo itsellesi sitä tai tätä, muista ottaa omaa aikaa, hemmottele itseäsi. Mitä kannattaa syödä, miten liikkua, kenen kanssa viettää aikaansa, mitä kirjoja lukea. Opetella sanomaan ei, tehdä asioita jotka tuottavat iloa, kuinka saada vuorokauden tunnit riittämään niin, että itsellekin jää pieniä hetkiä. Nämä kaikki ovat toki hyviä asioita ja niitä valmennan myös asiakkailleni!

Noita kaikkia voi kuitenkin harjoittaa, mutta silti olla jatkuvasti tyytymätön. Jos nimittäin rakkaus itseen ei tule sisältä eikä ole todellista, nuo kaikki teot ovat vain kuorrutusta joilla voi hetkellisesti turruttaa turhautumisen ja muita pahan olon tunteita.
Seurauksena voi kuitenkin olla entistä ikävämpiä tunteita ja ajatuksia. Syyllisyys kalliista cappucinosta tai epämiellyttävä tunne kesken zumba-tunnin tai tyttöjen illan, että oikeastaan minunhan pitäisi olla jossain muualla. Juoksulenkin jälkeinen ajatus, että hyvin meni mutta kyllä pitäisi treenata enemmän. Lupaukset itselle tyyliin "Jos laihdun viisi kiloa, sitten saan ostaa itselleni kivan vaatteen" - ja sitten se kalvava suru, että enkö tosiaan muuten saisi? Kuulostaako tutulta?
Näiden tunteiden tukahduttamiseen keksimme sitten taas uusia tapoja "lääkitä" itseämme ja kierre on valmis.

Uskon, että vasta kun opimme oikeasti rakastamaan itseämme, nuo kaikki hyvät asiat tuntuvat siltä, että ne kuuluvat meille ja olemme ansainneet ne ja osaamme todella nauttia niistä.

Miten se aito itsensä rakastaminen sitten tapahtuu?
Siinäpä hyvä kysymys. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja oppaita.

Itse uskon, että avain on siinä, että tutustuu todelliseen itseensä ja hyväksyy sen. Kääntää silmät pois ulkoisesta sisäiseen: kuka minä todella olen? Mitä jää, kun katsot itseäsi kaiken tekemisen, tunteiden ja ajatusten tuolle puolen? Mitä tapahtuisi jos uskaltaisit kohdata itsesi ilman minkäänlaisia naamareita? Voisitko pitää siitä, jonka näet ja suhtautua häneen armollisesti ja rakkaudella?

Kun pieni lapsi syntyy tähän maailmaan, hän ei ole vielä tehnyt, ajatellut tai tuntenut yhtään mitään. Hän vain on. Jokainen, joka on ollut vauvojen kanssa tekemisissä tietää, että nuo pienet olennot ovat kokonaisia, täydellisiä ihmisiä ja täysin sinut itsensä kanssa. He ovat vastustamattomia ja rakastettavia ja näyttävät olevan siitä hyvin tietoisia! He tuntuvat tietävän miksi tulivat tähän maailmaan ja muistavan mikä tehtävä heillä on täällä. He eivät edes tiedä miltä näyttävät mutta tietävät olevansa maailman kaunein olento.

Pikku muistutus: sinä ja minäkin olemme kerran olleet vauvoja! Mutta mitä ihmettä tapahtui? Muutuimme vuosikymmenten saatossa toiseksi? Toki elämä on tuonut kokemuksia ja solummekin ovat uusiutuneet moneen kertaan, mutta sisältä, sielultamme olemme se sama ihminen. Jos katsot itsestäsi kuvaa lapsena, tunnistat varmasti omat silmäsi, sielusi peilin.

Voisitko katsoa peilistä itseäsi silmiin ja kohdata sen, joka oikeasti olet? Voisitko rakastaa tuota kaunista sielua, joka sieltä peilistä katsoo? Voisitko sanoa itsellesi lämpimästi ja hellästi: "Hyväksyn sinut ja rakastan sinua"?

Rakkautta itseään kohtaan voi osoittaa vaikkapa kukilla

Parantavilla aalloilla

Hiukan yli kaksi vuotta sitten menin kuin sattumalta ThetaHealing-kurssille. Olin saanut siitä kertovan sähköpostiviestin, jonka olin avannut puolivahingossa, koska odotin yhtä toista viestiä. Viestin luettuani minulle tuli olo, että voi olla että haluaisin mennä tälle kurssille, vaikka en yhtään tiennyt mistä oli kyse.

Niin vain siinä sitten kävi, että kurssille menin. Oli hyvä, etten tiennyt siitä liikaa tuossa vaiheessa, sillä olisin varmaan jättänyt menemättä. Oma uskomusjärjestelmäni olisi vielä siihen aikaan hangoitellut vastaan! Onneksi kuitenkin menin, sillä sain siitä ihan uskomattoman työkalun meditaatioon ja ihmisten auttamiseen. Olenkin käyttänyt ja kehittänyt ThetaHealing- taitojani parin vuoden ajan läheisten ja ystävien kanssa sekä itseeni.

Kävin hiljattain tämän metodin jatkokoulutuksen ja sain innon alkaa ottaa asiakkaita vastaan. Ja kuinka ollakaan, sopiva vastaanottopaikka löytyi ihanasta Eerikinkartanosta. Otan siellä nyt vastaan kerran viikossa asiakkaita koko päivän.

ThetaHealing on energiahoito, jolla vaikutetaan fyysisten, henkisten ja emotionaalisten vaivojen tai ongelmien todellisiin syihin. Sen on kehittänyt Vianna Stibal, jonka virallisille sivuille löydät tästä. Oma opettajani on Suvi Bowellan, joka toi metodin Suomeen.

ThetaHealingissä hoitaja menee aivojen theta-taajuudelle, joka on sama missä olemme esimerkiksi ollessamme syvässä unessa tai hypnoosissa. Jo pelkästään Theta-taajuudella oleminen rentouttaa ja poistaa stressiä ja sillä taajuudella voi tapahtua solutason muutoksia. ThetaHealing-hoidossa eivät hoitaja tai hoidettava ole kuitenkaan missään transsissa vaan siinä istutaan tukevasti paikoillaan ja otetaan vastaan theta-taajuudella tapahtuva hoito. Hoidon aikana toki keskustellaan myös ja kaikkiin hoitotoimenpiteisiin kysytään hoidettavalta lupa.

Esimerkiksi joku voi tulla hoitoon koska kokee unettomuutta. Kysymyksillä ja intuitionsa avulla hoitaja löytää unettomuuden taustalla olevia uskomuksia, kuten "En saa levätä ennen kuin olen saanut työni valmiiksi" tai "Jos nukahdan, jotakin kamalaa voi tapahtua". Uskomukset saattavat olla tiedostamattomia ja niin syvällä, että niitä voi olla hankala työstää tietoisen mielen kautta. ThetaHealingissä uskomuksia voidaan muuttaa hyvinkin nopeasti ja paraneminen esimerkiksi unettomuudesta pääsee käynnistymään.

Kuulostaako jännittävältä? Niin minustakin kuulosti pari vuotta sitten ja vieläkin! Tai oikeastaan nyt tuo jännittävyys on muuttunut innostukseksi: miten mahtava työväline tämä onkaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi ja maailmassa vallitsevan värähtelytason nostamiseksi! Ja se toimii, miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat saaneet apua ThetaHealingistä.

Jos kiinnostuit, ota ihmeessä yhteys katja.sonninen@ilonmaa.fi niin sovitaan sinulle aika :) Tätä voi tehdä myös etänä ja esim skypeyhteydellä, jos et satu asumaan Veikkolan läheisyydessä!

Eerikinkartano, Veikkola, Piian huone.

Istupa siihen :)

Onko ajatuksilla oikeasti väliä?

Joskus 20-30 ikävuoden välillä kyynistyin niin pahasti, että oikeasti kuvittelin, että sillä mitä tunnen tai sillä mitä ajattelen ei ole niin suurta merkitystä. Että lausutut sanat, ajatellut ajatukset ovat voimassa vain sillä hetkellä jolloin ajatus tapahtuu ja näin esim. juoruilu ei vahingoita ketään. Ja että toki on mukavampaa, jos tuntuu hyvältä kuin pahalta, mutta että sillä ei ole sen laajempaa seurausta kuin mitä itselleni sillä hetkellä. En tiennyt ajatusteni jättävän mitään jälkiä ja pidin huuhaana ja vähän pelottavana kaikkea, mitä ei voinut silmin nähdä, korvin kuulla, nenällä haistaa. Mitä väliä sillä muka olisi suuressa maailmankaikkeudessa, mitä minun sielunelämääni kuuluu ja miltä minusta tuntuu?

Miten väärässä olinkaan. Eipä ihme että ne olivat niin vaikeita vuosia.

Jossain vaiheessa ikävuosina 30-40 oivalsin, että ajatuksillani on suurempi voima omaan elämääni kuin olin luullut. Aloin kirjoittaa blogia "Ilon vuosi 2011" niihin aikoihin, ja blogissa tutkin nimenomaan positiivisuuden valitsemista arjen tilanteissa. Aloin pyrkiä elämään "ilon kautta", niin että saisin iloa mahdollisimman monista asioista, joita teen. Ymmärsin, että sillä mitä tunnen, on merkitystä sille mitä  ajattelen. Ajatuksillani luon elämääni ja tulevaisuuttani, ja siten vaikutan läheisiini ja ympäristööni.  Elämäni alkoi muutua kun huomasin, että jo pyrkimys positiivisuuteen tekee asioita helpommiksi elää ja ihmissuhteisiin rauhaa.  Tein myös tämän prosessin seurauksena muutamia radikaaleja muutoksia elämässäni, eli jätin suht hyväpalkkaisen työni ja ryhdyin yrittäjäksi. En vain enää voinut elää kuten ennen.

Mutta että ajatuksillani olisi laajempi merkitys? Että yksittäisen ihmisen rakkauden ja rauhan ajatukset oikeasti voivat muuttaa maailmaa? Että sillä että minä pyrkisin elämään omassa totuudessani ja vilpittömästi toivon hyvää kaikille ihmisille olisi oikeasti merkitystä laajemmin?

Luen parhaillaan, nyt 40-vuotiaana, David Wilcockin kirjaa Lähdekenttä. Se on tajunnan räjäyttävä teos, jossa tietoisuutta tarkastellaan tieteelliseltä pohjalta. Siinä muunmuassa kerrotaan tutkimuksesta, jossa 7000 ihmisen  samanaikanen meditaatio vähensi maailmassa terrorismia 72%:lla sillä hetkellä kun meditaatio tapahtui. Tutkimuksessa poissuljettiin mm. sään, viikonlopun ynnä muiden ulkoisten tekijöiden vaikutus. 72%!! "Vain" sillä, että suhteellisen pieni joukko ihmisiä ajatteli rauhaa ja rakkautta samanaikaisesti!

Tuo vahvistaa sen, minkä sisimmässäni jo tiedän: sillä mitä ajattelemme on VALTAVA vaikutus, sekä lähelle että kauas. On todella tärkeää pitää yllä positiivisuutta, iloa, muista välittämistä, ystävällisyyttä ja pyrkiä nostamaan omaa tunne- tai värähtelytasoa. Se ei ole itsekkyyttä vaan palvelus  koko maailmalle!

Entä onko elämäni nyt näiden oivalluksien kautta helppoa ja valaistunutta, yhtä hymyä ja aurinkoa? Hahah, ei todellakaan. Usein edelleen herään aamulla synkähköjen ajatusten pyörteeseen. Mutta ainakin tiedostan ajatusteni merkityksen ja olen löytänyt keinoja nostaa ajatusteni värähtelyä.

Tänään nuo keinot olivat kiitollisuuslistani, meditaatio, siivous ja tämän blogin kirjoittaminen :) Kiitos että luet blogiani, pitkän kirjoitustauon jälkeen!

Sano se

Entä jos se hyvä ja kaunis (joskin kenties vähän epätavallinen, hassu ja rohkea) mitä mieleesi juolahtaa sanoa, mutta nielaiset viime hetkellä, olisikin ollut juuri se mitä edessäsi oleva ihminen olisi tarvinnut kuulla juuri sillä hetkellä?

Entä jos sanoisit sen ja sillä muuttaisit sen ihmisen päivän?
Entä jos sillä mitä sanoit, käynnistyisi jotain uutta tämän ihmisen koko elämässä? Entä jos hänen elämänsä saisikin aivan uuden suunnan siitä mitä sanoit?

Entä jos sanomisellasi vaikuttaisit suoraan tai epäsuorasti myös monen muun ihmisen elämään positiivisesti?

Sano se. Ei ole väliä saatko koskaan tietää. Luota vain.

Kylymä ilima

Vaikka kuinka olisi lappilaiset geenit niin paleleehan se, kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Mieluiten sitä pysyttelisi pirtissä. Autotkin sippaavat, vaikka täkäläiset eivät mitä tahansa rimpuloita huolikaan kulkuvälineeksi -sattuneesta syystä. Varastossa säilytyksessä olevat kylmät juomat täytyy tuoda jääkaappiin lämpenemään ennen kuin ne voi juoda. Jos ulos uskaltaa, tunkeutuu kylmä niin syvälle jäseniin, että ne sulavat kunnolla vasta vartin saunomisen jälkeen.

On se karu maa.

Mutta niin kaunis. Ja rakas.

Tänäänkin näin tuhansia timantteja kimaltelevan auringonvalossa ilmassa ja puiden oksilla.

Timantit on ikuisia.

Rovaniemen lentokentän porot.

Ihan oikeat porot.

Tarjosin niille kylmää juomaa kun sattui olemaan mukana :-D