Uusi vuosi on kuin ovi jonka avatessaan avaa samalla uuden mahdollisuuden.
Monet avaavat tuon oven haluten ottaa vastaan kaikki uuden mahdollisuuden tuoma hyvä. Tästä syystä teemme uuden vuoden lupauksia. Usein nämä lupaukset vain kuulostavat pikemminkin rangaistuksilta ja itsensä piiskaamiselta kuin mahdollisuuksien vastaanottamiselta. Päivän Hesarissa ihmiset lupaavat muunmuassa: "Lupaan lukea ankarasti ylioppilaskirjoituksiin" "Lupaan järkeistää rahankäyttöäni" "Pitää saada roinaa kirpputorille" "Lupaan hankkiutua timmiin rantakuntoon" (lähde: Helsingin Sanomat, 31.12.2012)
Toki minustakin on hyvä, että ihmiset asettavat itselleen tavoitteita. Pidän ajatuksesta, että ihmiset haluavat kehittyä ja erityisesti siitä, että lupauksissa usein annetaan arvoa tai aikaa läheisille!
Olen vain tullut siihen tulokseen, että lupaukset, jotka perustuvat ajatukseen että minun PITÄISI olla parempi ihminen, minun PITÄISI saada aikaan sitä ja sitä, minun PITÄISI pystyä parempaan, eivät pitkällä aikavälillä johda haluttuun lopputulokseen. Ne saattavat hetken vaikuttaa onnistuvan, onhan monilla hyvä itsekuri ja vahva tahto, joiden voimin he vaikka hampaat irvessä juoksevat päivittäin 10km kun ovat kerran luvanneet tai kieltäytyvät karkista tai pihvistä vaikka kuinka tekisi mieli.
Niin kauan kuin ihminen kiinnittää huomionsa pakkoon tai kieltäytymiseen, siihen mitä PITÄISI, hän ei loppujen lopuksi HALUA muutosta. Hän ei välttämättä edes tiedä mikä hänen syvin halunsa ja tarpeensa lupauksen takana on, mitä hän loppujen lopuksi haluaa. Ja vuoden päästä, valitettavasti, ollaan usein jälleen lähtötilanteessa ja syyllisellä mielellä kun lupauksessa ei ole aiempina vuosina "pysytty". Ja sitten piiskataan itseä entistäkin kovempaa. Miten toivoisinkaan, että ihmiset valitsisivat tavoitteita, jotka ovat helppoja pitää ja tuovat iloa! Itsekuri on mielestäni yliarvostettua eikä takaa onnistumista. Helppoutta puolestaan ylenkatsotaan - aivan turhaan!
Kaksi vuotta sitten lupasin itselleni, että teen vain ja ainoastaan niitä asioita, jotka tuovat itselleni iloa. Niitä asioita, joita ei olisi aivan pakko tehdä tai eivät toisi minulle iloa, en tekisi. Siitä syntyi ensimmäinen blogini Ilon vuosi 2011.
Vaikeinta tuon lupauksen pitämisessä oli se, että en edes tiennyt enää, mitkä asiat toisivat minulle iloa, koska olin niin ajautunut pakkoon ja suorittamiseen. Vähitellen aloin kuitenkin löytää ilon aiheita, ja seurauksena oli ravisuttava elämänmuutos, joka jatkuu edelleen. Elämänmuutos on avannut minulle huikeita uusia mahdollisuuksia ja olen löytänyt itsestäni voimavaroja, jotka olin kadottanut.
Vuonna 2013 haluan keskittyä iloon entistäkin enemmän joka solullani ja kaikella tekemiselläni. Haluan säteillä iloa ympärilleni ja tehdä läheisteni maailmasta kauniimman. Haluan tuoda iloa mahdollisimman monelle ja löytää siihen uusia keinoja.
Se onnistuu vain yhdellä tavalla: etsimällä iloa pienistä ja suurista asioista. Siksi lupaan jälleen saman, minkä lupasin kaksi vuotta sitten: tehdä asioita jotka tuovat minulle iloa! Se on helppoa ja toimii. Ja johtaa tuloksiin, joista en kenties vielä osaa unelmoidakaan.
Toivon sinullekin, lukijani, Ilon vuotta 2013! Kiitos että olet kulkenut kanssani. Matka jatkukoon, ja ilo syventyköön!
