Vähiin käy taas pitkä vuoden tie
se moneen uuteen ja kauniiseen vie
Jatkuva draivi on kyllä päällä
Se meikän pitää vireänä joka säällä
Vaan joskus hyytyy myös ilon vuosi
mikä neuvoksi silloin? sydämeni huusi
On hetkiä jolloin vain lepoa kaipaa
Kun ei yrittää tarttis, sais olla vaan
Tulossa kirkkaus ja armo on maailmaan
Sehän adventin sanoma yhä on vaan
Nyt siis unohtaa voin tuiskun, pimeän retken
Adventin valossa saan levätä pienen hetken.
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille!
Sait juuri kiertopalkinnon!
VastaaPoistahttp://metsis.blogspot.fi/2012/12/kiertopalkinto.html
-Anne