Jalat maan päälle

Nyt ei sitten vähään aikaan matkustella - onneksi voi kuitenkin elää uudelleen aiemmat matkat kuvien välityksellä!

Nyt kun olen hehkutellut hyvää fiilistäni irtisanotumiseni jälkeen, onkin aika palata maan päälle.

Elämäni tulee muuttumaan parin viikon kuluttua melko radikaalisti ihan arkisisssa asioissa. Tässä muutama esimerkki, missä muutos näkyy. En nimittäin oleta, että löytäisin unelmatyöni parissa viikossa. Siksi valmistaudun elämään ainakin hetken aikaa työttömänä.

ENNEN:

Kun sairastuin, voin käyttää Diacorin palveluja työnantajan piikkiin. Netistä vaan ajanvaraus ja kaikki palvelut olivat käytössä täsmällisesti. Meillä oli poikkeuksellisen laaja työterveyshuolto kattaen mm. erikoislääkärit ja fysioterapian.

KOHTA:

Sairastuessani menen terveyskeskukseen ja jonotan kenties monta tuntia. Erikoislääkärille pääsy voi kestää viikkoja tai kenties kuukausia. Puhelinpalvelun ajat on tarkistettava huolellisesti ja oltava k-ä-r-s-i-v-ä-l-l-i-n-e-n.

ENNEN:

Netti- ja puhelinliittymät kuuluivat niin ikään työnantajan etuihin. En ole vuosiin edes tiennyt, kuinka paljon on esimerkiksi puhelinlaskuni. Ei ole tarvinnut.

KOHTA:

Itse asiassa jo nyt: on aika selvittää mistä saa edullisimmat ja toimivimmat netti- ja puhelinliittymät. Vinkkejä?

ENNEN:

Ei huolta siitä, miten saada rahat riittämään perustarpeisiin kuten ruokaan, lasten tarpeisiin ja myös omiin tärkeisiin ja joskus vähän vähemmänkin tärkeisiin menoihin. Kahden kohtalaisen hyvätuloisen aikuisen palkka on riittänyt mainiosti elintasoomme. Yllättävät rahareiät kuten ilmastointiremontti eivät  ole hetkauttaneet taloustasapainoa kovin pitkäksi aikaa.

KOHTA:

Tai nyt jo: pankin kanssa on tehty muutama järjestely, jotta rahatilanne ei menisi heti liian tiukalle.  Ruokamenojen pienennys on aloitettava ja lastenkin tarpeet harkittava tarkasti. Onko pakko aina ostaa kotimaisia tomaatteja? Lasten talvivaatehankinnoissa tsekataan ensin voisiko niitä saada jostain käytettyinä. Siirrämme aiottua sisustusprojektia kunnes tilanne taas tasoittuu. Mitään matkoja ei suunnitella ainakaan hetkeen. En voikaan hemmotella itseäni kasvohoidoilla enää niin usein. Lehtitilaukset perutaan. Jos esimerkiksi pesukone hajoaa, on kenties turvauduttava kalliiseen kulutusluottoon.

ENNEN:

Kirjoitushommia kuten blogejani ja lehtijuttuja tein toki tosissani mutta iloisena harrastuksena. Niistä tulleet pienet tienestit olivat mukava pieni lisä.

KOHTA:

Ainoat näköpiirissä olevat tulonlähteeni ovat kirjoitustöiden varassa. Se luo niihinkin uudenlaisen paineen. Säilyykö luovuus paineen alla?

ENNEN:

Vaikka en pitänyt työssäni siitä, mitä tein, viihdyin kuitenkin työpaikan ihmisten ja asiakkaideni parissa. Sain joka päivä tavata tuttuja ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan asioitani. Olin osa yhteisöä, mikä on tärkeää jokaiselle, mutta erityisesti sosiaaliselle tyypille kuten minä.

KOHTA:

En menekään aamulla töihin, enkä välttämättä tapaa päivän aikana muita kuin perheeni jäseniä. He ovat toki elämäni tärkeimmät ihmiset, mutta eivät riitä kattamaan kaikkia sosiaalisia tarpeitani. Minun täytyy järjestää tekemistä kodin ulkopuolella, jotta nämä tarpeet täyttyisivät.

ENNEN:

Työpäivän jälkeen halusin aina pian kotiin lasteni luo, harvoin menin minnekään töiden jälkeen. En halunnut mitään harrastuksia tai muita säännöllisiä menoja kodin ulkopuolelle.

KOHTA:

Jotta seinät eivät kaatuisi päälleni, minun on järjestettävä säännöllistä toimintaa kodin ulkopuolella. Haasteena on kuitenkin, että se ei saisi maksaa kovin paljon.

Huhhuh. "Prinsessapäivät" ovat kohdallani ainakin tältä erää ohi. Unelmointi ja sydämensä kuuntelu on toki henkisesti vapauttavaa, mutta sillä on vähemmän henkevät seurauksensa. On opeteltava elämään toisella tavalla ja se vaatii työtä - ja lisää henkistä kasvua. Silti en edes väitä että edessä olisi kurjuus ja köyhyys. Sellaista en ole joutunut koskaan kokemaan ja tiedän, yllä olevat toimenpiteet ovat vielä lastenleikkiä sen rinnalla, minkälaista on niillä, jotka ovat todella tiukoilla - eivätkä edes omasta valinnastaan kuten itse olen tilanteeseeni tullut.

Mutta, olen silti tyytyväinen ratkaisuuni ja täynnä tarmoa. Vapaus on silti päällimmäinen tunne. Uusi elämä, täältä tullaan, olen valmis! Otan vastaan kaiken tuon ja haluan oppia!

Aurinkoa kaikkien päivään!

PS. Kuin tilauksesta tälle postaukselle, eräs ystäväni on hiljattain perustanut Maan päällä -blogin.  Siellä fiilistellään kaikesta kiinnostavasta maan päällä sanoin ja kuvin, mm. mindfulness -tekniikoita käyttäen. Käypä tutustumassa!