"Ei se mitään, minulla on ajatukseni"

Miten upea hetki: hyvää musaa ja kivaa ajateltavaa. Kenenkään toisen vaatimuksiin en edes voi juuri sillä hetkellä paneutua, en lasten, enkä asiakkaiden saatika pomon. Pää ja kroppa ovat levänneet ja voin rauhassa jäsentää ajatuksiani tai ehkä hyräillä lempikappalettani. Ajatusten virrasta poimin kultahippusia ja tuotan niistä päässäni mukavia ideoita ja kenties jopa toteuttamiskelpoisia suunnitelmia.

Kuka arvaa, mikä aika, mikä paikka? Upea iltapäivä jossain ihanassa lomakohteessa? Aamunraikas kävelylenkki auringon paisteessa, mp3-soitin seurana? Lounas talvipuutarhassa ja taustalla kamarimusiikkia?

Ei mikään yllämainituista.

Oikea vastaus on Turun moottoritien aamuruuhka. Taustalla soi aamuradio ja helppo pop-musiikki. En voi tehdä millekään asialle juuri nyt yhtään mitään. Minulla on ollut loistava, mutta uuvuttava viikko, joka on tuottanut paljon ajatuksia ja ideoita, mutta vähän aikaa työstää niitä.

Aamuruuhka, mikä loistava mahdollisuus ajatella!

Uusi banneri - kiitos Hannerika!

Rakas blogiystäväni Hannerika lahjoitti minulle blogini uuden bannerikuvan.

Pidän siitä paljon, koska se on raikas, kaunis ja iloinen. Pirteä, mutta herkkä ja syvällinenkin. Ja erityisesti pidän siitä, koska sain sen upealta ystävältäni!

Kuvassa on terälehtiä, jotka kurkottavat toisiaan kohti. Minusta se symboloi Ilon vuosi-blogia hienolla tavalla. Yksin en tätä tee, vaan kurkotan kohti teitä, lukijani.

Oi kiitos Hannerika! Ja kiitos kaikille teille ihanille, jotka luette tätä blogia!

Lämpöä

Yksinäinen sukkapari etsii ystävää...

Legginssien päälle ne on tarkoitettukin, eikös vaan :-)

Lämpöä. Triplasti.

Mummo saapui iltakoneella! Siitä vasta riemu syntyi! Tällä kertaa saivat tuliaisia myös iskä ja äiskä. Mummo on esitellyt ne täällä ja täällä. Ne tulivat heti käyttöön, kuten ylläolevasta kuvasarjasta näemme.
Kiitos mummolle upeista sukista ja myös kuvien ottamisesta!

Ajatuksen voimaa

Viikkoni on ollut loistava. Olen saanut vireille paljon sellaista, mitä olen halunnutkin. Varmasti kirjoitan vielä niistä tarkemminkin, sillä olen täysin varma siitä, että niistä seuraa vielä hienoja asioita jotka tavalla tai toisella liittyvät tähän blogiin. Ai kuinka sen tein? No, yksinkertaisesti päätin vastustaa kaikin voimin negatiivisia ajatuksia ("ei tästä mitään tule kuitenkaan") ja korvata ne positiivisilla ("varmasti onnistuu, kunhan vain yritän")!

Perjantai-iltana sitten istahdan lukemaan naistenlehtiä rentoutumistarkoituksessa, ja silmiini osuu tämä. Kodin Kuvalehden artikkeli, jossa psykologi julistaa, kuinka pessimismi on hyväksi. En voisi olla enemmän eri mieltä! Tämä on ensimmäinen kerta blogini historiassa, kun otan näin voimakkaasti kantaa mihinkään, mutta nyt on sen aika.

Pelko, viha ja pessimismi suojaavat kyllä varmasti ihmistä pettymyksiltä ja monilta vaaroilta. Mutta samalla ne myös estävät eteen päin menon, kehityksen, onnistumiset, ilon ja voiman.  Uskon, että ne on tarkoitettu selvitymiskeinoiksi ääritilanteisiin, joissa meitä uhkaa oikeasti jokin suuri vaara, tai on kohdannut jokin suuri menetys. Mutta ei sovellettavaksi siellä, missä perusasiat ovat kunnossa.

Pessimismi ja negatiivisuuus tarttuvat ja ruokkivat itseään. On monta kertaa nähty, miten helposti esim. työpaikalla valittaminen ja kaikenlainen kielteisyys tarttuu ympärillä olijoihin aiheuttaen ahdistusta, katkeruutta ja pelkoa. Lopulta kaikki on yhtä kurjuutta ja - oho - "yllättäen" ne kaikki synkimmätkin spekulaatiot alkavat toteuttaa itse itseään!

Onneksi on myös toisin päin, yksikin iloinen ja positiivinen ihminen voi luoda valoa ympärilleen ja saada asiat sekä näyttämään paremmalta, että myös oikeasti sujumaan paremmin. Myös myönteisyys on onneksi tarttuva voimavara. Sen saa myös helposti käyttöönsä, Tuure Kilpeläisen kappaleen mukaan:

Ajatuksen voima

Ajatuksen voimalla voi siirtää vuoria

tai tehdä kynnyksistä esteitä ja pysyy jumissa

ja kun painat pitkin valtateitä mielessäsi väikkyy

ajatus.

Ajatuksen voimalla sä päädyt palatsiin

tai alas katuojaan jos päässäs päätät niin

ja kun painat kaiken villaisella mielessäsi ohjaa

ajatus.

Jos kaunis mielesi on, niin kauniimaksi tuut.

Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut

Eikä yksikään mutteri, kivikirkko tai linkkari 

ole syntynyt itsestään vaan ensin sisällä jonkun pään.

Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut.

Se on ajatuksen voimaa.

Ajatuksen voimalla vanhenet vuosia

tai pysyt mieleltäsi leikkivänä lapsena

ja kun painat hissin nappulaa niin mielessäsi on ensin

ajatus.

Ajatuksen voimalla voi jakaa rakkautta

tai pitää yllä vihaa, hautoa kostoa

ja kun painat liipasinta, niin mielessäsi on ensin 

ajatus.

Jos kaunis mielesi on, niin kauniimmaksi tuut.

Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut

Eikä yksikään tikari, autopommi tai kivääri 

ole syntynyt itsestään vaan ensin sisällä jonkun pään.

Jos kaunis mielesi on, nin sellaiseksi muutut.

Se on ajatuksen voimaa.

Ajatuksen voimaa.

 Voiko se oikeasti olla niin helppoa? Mikset kokeilisi? Minäkin kokeilin menneellä viikolla, ja sain jo viikossa aikaan huikeita edistymisiä!

Parman kana a la Ilon vuosi

Hiidenuhman blogissa oli tällä viikolla helpon, herkullisen ja lapsiystävällisen näköinen resepti, jota päätin heti kokeilla.

Kokkailua edelsi miehen  kaupassa käynti, ja vaikka kuinka painotin, että mozzarella-juustoa, sain vuohenjuustoa. No mutta. Tehdäänpä sitten muunnelma. Onpahan blogattavaa ;-)

Epäilin, että vuohenjuusto yhdistettynä muihin melko vahvoihin makuihin (aurinkokuivattu tomaatti ja pesto) ei olisi ainakaan lasten mieleen, vaan toisin kävi. Sellaisenaan usein vähän kuivakkaat broilerin rintafileet saavat tällä tavoin valmistettuna mukavasti muhevuutta ja maistuivat oikein hyviltä, myös 1- ja 3-vuotiaiden mielestä. Vuohenjuusto toimii siis erinomaisesti, vaikka alkuperäisohjeessa olikin sen tilalla mozzarella.
Kiitos Hiidenuhma!


Parman kana a la Ilon vuosi
4:lle

4 broilerin rintafileetä
100 g vuohenjuustoa siivuina
4 aurinkokuivattua tomaattia siivutettuina
4 tl pestoa (käytin ihan Pirkan valmispestoa)
8 siivua ilmakuivattua kinkkua (käytin Pirkan Schwarzwaldin kinkkua)

päälle:
oliiviöljyä

Viillä broileriin reiluhko tasku. Voitele tasku pestolla. Lado juusto- ja tomaattisiivut taskuun. Sulje taskut kietomalla kaksi parmankinkkua jokaisen broilerifileen ympärille ja asettele fileet voideltuun uunivuokaan taskunsuu ylöspäin. Kaada jokaisen fileen päälle vähän oliiviöljyä. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes broileri on kypsää.

Pestotomaatit

4 tomaattia
4 tl pestoa
4 rkl parmesaania raasteena tai lastuina

Tarkista, että tomaatit pysyvät nätisti pystyssä. Leikkaa tarvittaessa ohuesti pieni tasainen pinta pohjaan. Leikkaa tomaateista ohuesti "hattu" pois. Levitä leikkauspinnalle pestoa. Ripottele juusto päälle.  Laita tomaatit uunivuokaan. Paista 200 asteessa 25 minuuttia.

Tyhjät lautaset puhukoon tämän reseptin puolesta!

The sweetest blog -tunnustus

Mummon mussukat ja taide -blogi on antanut minulle tunnustuksen. Tunnustuksen arvoa tuskin vähentää se, että sen antaja on oma äitini! Eikös olekin aivan upeaa, että meillä on sama harrastus äitini kanssa - ja hänelle täydet pisteet siitä, että hän on uskaltanut heittäytyä blogien maailmaan ja opetella uusia asioita!
Lämpimät kiitokset <3

Homman nimi on vastata kysymyksiin:

1. Lempiväri: keltainen tällä hetkellä
2.  Lempieläin: suomenlapinkoira, totta kai
3. Lempinumero: 7
4. Paras alkoholiton juoma: Vichy Novelle 
5. Facebook tai Twitter: Facebook jossa yli 300 kaveria ja Ilon vuosi -sivu 
6. Intohimosi: kirjoittaminen, leipominen, saunominen - noin muutaman mainitakseni
7.  Lahjojen antaminen vai saaminen: joka antaa, myös saa. Eli molemmat!
8. Mieleisin kuvio tai muoto:  ympyrä
9. Paras päivä viikossa: lauantai
10. Lempikukka: taannoisen hääkimppuni pinkit kallat


Tunnustus kuuluu myös antaa eteen päin. Haluan antaa tunnustuksen näille. Yksi, joka olisi sen minulta saanut, saikin sen jo!

Ensimmäinen kuuluu kaikkein ensimmäisiin blogituttuihini. Hänen bloginsa on monta kertaa herättänyt ajatuksia ja keskustelua:
Roz - Hiljaa ja kiltisti

Toinen on hieman uudempi tuttavuus, suoranainen maaginen löytö, sillä lähestymistapamme bloggailuun on hyvin pitkälle samanlainen:
Norkku - Ilon kautta

Kolmannen tunnustuksen annan myöskin uudelle tuttavuudelle, joka on hengenheimolaiseni mitä tulee vähähiilihydraattiseen leipomiseen ja jonka ruokablogi on paitsi herkullinen, sisältää myös paljon hyödyllistä tietoa:
Hiidenuhman keittiössä

Lisäksi nämä upeat naiset blogeineen saavat tunnustukseni - käykää lukemassa niin ymmärrätte, miksi:
Mirka - Uuden kuun aikaan
Hymytyttö - Talven jälkeen Valo
Elisa - sutkautuksia

Annoinko liikaa tunnustuksia? En varmasti, sillä tunnustusta ilon tuottamisesta ei voi koskaan antaa liikaa!

Upeaa loppuviikkoa kaikille lukijoille ja bloggaajille!

Juoksetko?

En ole vähään aikaan blogannut juoksusta, vaikka siitä säännöllisesti postailin aiemmassa blogissani, mm. täällä.

Juoksu on yksi asioista, joita voi tehdä monella tavalla ja monesta syystä.

Sen voi ottaa kuntoilun kannalta, vaikkapa painonpudotuksen tueksi.

Siitä voi hakea elämäänsä tavoitteita ja onnistumisia. On takuulla upea tunne, kun on harjoitellut vaikkapa  maratonia varten ja sitten tekee sen!

Vuosi sitten päätin itse lähestyä asiaa ilon kautta. Ei ollut mikään selviö minulle, joka olin tottunut elämään suorituksen kautta.  Voiko siitä tosiaan nauttia sellaisenaan, siitä hetkestä kun teet sitä, ilman  mitään sen "isompaa" syytä tai tavoitetta? Voiko juosta tai liikkua puhtaasta ilosta, ilman että se on esimerkiksi rangaistus edellisen illan suklaalevystä tai puolen kilon painonnoususta? Voiko juosta, koska se tuntuu niin hyvältä ja koska tekee mieli juosta?

Voi. Ja nyt juoksut jatkuvat, syystauon jälkeen.


Juoksetko sinä? Mikä sinua motivoi?