Pohdin asiaa aiemmin kesällä Kotilääkäri-lehden Ilon hetki -blogissani, kun eräs ystäväni löysi pihaltaan kaksikin onnenapilaa - ja antoi ne minulle.
Vielä on kesää - ja apiloita - jäljellä, joten juttu on ajankohtainen :)
Lue koko tarina: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ilon-hetki/ilon-hetki-onnenapilan-taika
Meillä äitini, vanhin poika ja Eemeli löytävät neliapiloita kunhan vaan suuntaavat katseensa alas, ihan tuosta vaan! Käsittämätöntä!
VastaaPoistaOlipa ihana kirjoitus! Minä löydän myös neliapiloita heposti. Joskun on jopa pyöräillessä pakko pysähtyä keräämään niitä kun suorastaan huutavat ja vilkuttavat minulle tienposkesta! Olenkin joskus miettinyt kuinka onneton olisin jos en neliapiloita löytäisi. Vai olisiko se sittenkin vain sattumaa? :)
VastaaPoistaOn se kyllä käsittämätön mysteeri, miksi jotkut näkevät kun taas toiset eivät!
VastaaPoistaSanna, kun olet tuollainen "onnenlapsi": toivon että huomaat myös elämän tiellä ne onnen mahdollisuudet, joita muut eivät näe - ja myös poimit ja käytät ne :)