Ystävän hääpäivä

Hannerika menee tänään naimisiin.

Ystävystyin Hannerikan kanssa blogiemme kautta. Sen jälkeen, kun hän muutti asumaan lähelle minua, olemme tavanneet useita kertoja. Meistä on tullut todelliset ystävät. On ihmeellistä, miten elämä tuo luoksemme ihmisiä, joiden kanssa tuntee olevansa sielunsisar, samalla aallonpituudella tai miten sen nyt itse kukanenkin ilmaisee. On ihmeellistä, että ylipäänsä satumme elämään samaan aikaan tässä maailmassa, kun sitä oikein rupeaa syvällisesti miettimään, eikös totta?!

Tänään on siis Hannerikan hääpäivä ja olen niin onnellinen hänen puolestaan! Ystävän hääpäivä herkistää mielen ja palauttaa mieleen myös omat häät. Se oli siihen astisen elämäni paras päivä. Kokemuksena sille vetää vertoja vain lasteni syntymät.

Katselinkin juuri hääkuviani läpi ja mieleen tuli paljon muistoja. Kauniita ja kipeitäkin. Jotkut sen päivän ihmisistä eivät ole enää elämässäni. Jotkut heistä vei kuolema, toiset taas elämä, eri suuntaan. Se on haikeaa ja surullistakin, mutta onneksi suurin osa kuvien ihmisistä on kuitenkin edelleen mukana matkalla. Ja matkaan on sen jälkeenkin tarttunut uusia, upeita ystäviä, joista olen hyvin kiitollinen.

Rakas Hannerika: toivon sydämestäni teille onnea tänään ja koko yhteiselle taipaleellenne!  Tämä laulu on pyörinyt päässäni ajatellessani teitä viime viikkoina, olkoon se virtuaalinen häälahjani teille:

"Kaksi niin hehkuvaa

ja kaunista saa

kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei

päättyisi koskaan"
Johanna Kurkela: Rakkauslaulu

Oma hääkimppuni 070707. Kuva: Nina Dahl

"Julkkispikkusisko" livettää nyt!

Uusi blogini on nyt lopultakin "fonttia ja pikseliä".  Kotilääkäri-lehden ja samalla Ellien sivuilla on juuri tänään auennut Ilon hetki -blogi, joka on  siis Ilon vuoden "pikkusisko"! Olen erittäin onnellinen ja iloinen siitä :)

Käykää tutustumassa http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ilon-hetki/ Ilon vuoden vakkarilukijat löytänevät sieltä ennestään tuttua kamaa, mutta jatkossa molemmissa blogeissa on tietenkin oma sisältönsä :)

Hyvää viikonloppua aivan kaikille!

Upshiftausta

Perjantaina ilmestyneessä Hesarin Nyt-liitteessä Evan johtaja Matti Apunen kertoo näkemyksiään downshiftaajista ja muutenkin "nykynuorten työmoraalista". Downshiftaukseen voi Apusen mukaan olla kaksi syytä, joko maailmankatsomus tai henkilökohtainen mukavuus: "Jos ne sanovat, että markkinatalous on väärin, haluan tietää, mikä on vaihtoehto. Jos syy on henkilökohtainen mukavuus, se on hemmotellun lapsen käytöstä, ja sanon, että menkää takaisin töihin".

Aijaa.

Itse aloitin juuri viime viikolla 4-päiväisen työviikon, joka minun kohdallani tarkoittaa osittaista hoitovapaata. Joten olen kai Apusen vinkkelistä jonkinlainen (mukavuus)downshiftaaja, sillä vapaaehtoisesti haluan tehdä vähemmän töitä ja hyväksyn, että saan siitä työstä myös vähemmän palkkaa. Eikä minusta markkinatalous ole väärin, se vain on.

En vain ole hirveän innostunut downshiftauksesta sanana, koska minusta siihen sisältyy ajatus "matalalennosta" ja että jotenkin pitäisi tyytyä vähempään. Minä en halua elämältä vähemmän, minä haluan enemmän! Haluan tehdä enemmän asioita, jotka saavat minut tuntemaan eläväni. Haluan kurottaa korkealle ja saada haluamani, ja sitten haluan haluta lisää ja enemmän. Haluan tehdä minulle tärkeitä asioita ja elää minulle sopivaa elämää. Haluan, että minut ympäröi onnellisuus ja ilo, ja säteillä sitä myös muille ihmisille. Haluan, että minulla ja perheelläni on kaikki, mitä tarvimme elääksemme täysipainoista ja turvallista elämää ja että meillä on sopivasti rikastuttavia kokemuksia läheisten ihmisten kanssa mukavissa paikoissa. Haluan valita "elämän katalogista" meille juuri sopivat tuotteet, enkä halua tyytyä yhtään vähempään. Mistään syystä.

Siksi valitsin nyt ja tässä tilanteessa 4-päiväisen työviikon. Tämä valinta liittyy tasapainon löytämiseen perhe-elämässämme ja minulle henkilökohtaisesti se on myös askel edellä kuvaamaani suuntaan. Uskon, että tämä suunta pidemmän päälle tuo meille onnea - ja vaurautta. Niin, vaurautta, sekä henkistä että materiaalista. Olen nimittäin alkanut uskoa, että kuuntelemalla sydäntään voi saavuttaa kaiken haluamansa - ilman, että se on pois keneltäkään muulta.

Downshiftauksen sijaan kutsuisinkin upshiftaukseksi mahdollisuutta kävellä useammin metsässä meikittä ja verkkareissa ja syödä eväitä pikkutyttöjeni kanssa. Menettämättä samalla yhtään mitään, (edes tavoitteitani "Carrie Bradshawina"). Päin vastoin saaden elämään taas lisää kokemuksia onnesta, jotka taas vievät meitä eteen päin siinä, mitä ikinä toivommekaan.

Downshiftaatko sinä, tai haluaisitko tehdä niin? Vai kutsuisitko itseäsi mieluummin "upshiftaajaksi" minun tapaani?

Ilon vuosi saa pikkusiskoblogin!

Olen ollut hiljaa koko viikon, monestakin syystä. Yksi niistä on huollossa oleva tietokone, nyt tätäkin kirjoitan iPadillä, mutta eipä siitä sen enempää, kun on hauskempaakin kerrottavaa!

Kyllä, postauksen otsikko tarkoittaa, että minulla on kunnia alkaa kirjoittaa toista blogia! Minusta tulee Kotilääkäri-lehden bloggaaja ellit.fi-sivustolle! Ensi viikolla aukeaa Ilon hetki-blogi, jossa aiheena kirjoittaa arjen iloista, kehon ja mielen hyvinvoinnista ja positiivisesta elämäntavasta. "Pikkusisko" Ilon vuodelle siis, jota olen tässä kevään ajan synnyttänyt ja joka nyt viimein on saamassa päivänvalon.

Ilon vuosi jatkaa toistaiseksi kuten ennenkin. Tietenkin toivon, että Ilon vuoden lukijat tulisivat myös "pikkusiskoblogin" lukijoiksi, joten kerron kyllä, kun sivusto avautuu!

Henkilökohtaisella tasolla uuden blogin merkitys on minulle sanalla sanoen: valtava. Se on toinen iso askel suuntaan, jota kohti olen ajatuksiani suunnannut viime aikoina. Ensimmäinenhän oli se artikkeli Fit Karppaaja -lehdessä, josta kerroin täällä. Kirjoittamiseen liittyvistä ajatuksistani avauduin jo sitä ennen täällä.

Ei ole yhdentekevää, miten ja mitä itsestäni ajattelen. Kun ajattelen ja toimin kuten mielestäni kolumnisti tekisi, minusta voi tulla sellainen! Eivät ole menneet hukkaan haaveilut ja fiilistelyt Carrie Bradshawsta ja hänen tyylistään. Ei ole ollut tyhjänpäiväistä haihattelua käyttää kaikki vähäinen vapaa-aika viime kuukausina bloggaamiseen, kirjoittamiseen, eri tahojen kontaktointiin, ideointiin. Asioita (näköjään!) tapahtuu, kun tietää mitä haluaa ja virittää itsensä tuon halutun "taajuudelle".

Kuluneella viikolla olin Otavamedialla kuvattavana blogia ja printtilehteen tulevaa esittelyäni varten. Minut meikattiin ja stailattiin viimeisen päälle ja sitten otettiin kuvia. Oli todella hauska kokemus tehdä töitä taitavien ammattilaisten kanssa, ja lopputulos näytti ainakin siellä tosi tyydyttävältä ;) Se päivän kaikkein kaunein hetki minulle oli kuitenkin kuulla, kun AD ja kuvaaja juttelivat keskenään: "Kansikuvamalli lähdetään myöhemmin kuvaamaan ulos, kolumnisti kuvataan sitä ennen studiossa". Kolumnisti!! He puhuivat minusta!! Kyllä, minusta tulee nyt moderni kolumnisti laajalevikkeiseen nettimediaan!

Halusin kertoa tämän teille, rakkaat lukijat, kannustukseksi unelmoimaan ja haaveilemaan, ajattelemaan positiivisia ajatuksia omasta itsestänne ja elämästänne. Oikeasti, ajatuksen voima on suurempi kuin luulisi, ja aivan kaikki on mahdollista!

Viikon 19 juoksut

Täällä kerroin, miksi nautin juoksusta ja kuinka aioin aloittaa treenit, tähtäimessä puolimaraton.

No nyt ajattelin myös jakaa treeniohjelmani kanssanne, takautuvasti :) Seuraan enemmän tai vähemmän löyhästi Kirsi Valastin Naisen juoksukirjan ohjeita. Tässä siis viime viikon juoksut:

maanantai: lepo - hehe, hyvin alkoi ;)
tiistai: 30 min kevyttä juoksua + lihaskuntoharjoituksia kotona (vatsalihas)
keskiviikko: lepo
torstai:  45 min kevyttä juoksua
perjantai: keskivartalon lihaskuntoharjoittelua työpaikan Pilates-tunnin muodossa
lauantai: lepo (jätin toistaiseksi vielä väliin Valastin ohjelman vauhtileikittelyharjoituksen)
sunnuntai: pitkä lenkki, 1h 10 min (10 km, välillä n. 5 minuutin kävelypätkä)

Fiilikset: aivan loistavat, askel kulki hyvin ja oli mukava lähteä. Sunnuntain kymppi sujui vielä paremmin kuin edellisellä kerralla.

Kelit: kuivat, lämpötilat sopivat: ei liian kylmät muttei myöskään kuumat

Varusteet: juoksutrikoot, toppi ja juoksutakki. Ei sykemittaria.

Musat: Coldplay, Santana

Äidin päivä

Sänky täynnä pieniä jalkoja

Ripaus luksusta

Aurinko ja kaksi elämäni valoa pihalla leikkimässä

Soitto omalle äidille

Paljon rakkautta

Ihanaa on olla äiti!

Minut lahjottiin itse tehdyllä kaulakorulla ja tuoksulla - muuten ensimmäinen hajuveteni viiteen vuoteen !

Satunnaista faktaa

Jee! Sain Epsiloneelta monipuolisen bloggaajan tunnustuksen! Kiva kuulla, etten ole yksipuolisen positiviinen vaan monipuolinen ;) Kiitos, Sanna!

Tunnustuksen säännöt:

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi

Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta

Tämä tunnustus on vähän eri muodoissa kiertänyt pitkin blogosfääriä, mutta vasta nyt osui kohdalleni. Toivotaan, että satunnaiset faktat yhä jaksavat kiinnostaa, sillä tässä nitä nyt tulee:

1. Kuubalaisnaisen aksentti

Opin espanjan kielen ollessani vaihto-oppilaana Dominikaanisessa tasavallassa. Kieli tarttui minuun sellaisena kuin sitä siellä puhuttiin kaikkine korotuksineen. Myöhemmin opiskelin espanjalaista filologiaa yliopistossa ja vietin sen tiimoilta paljon aikaa espanjankielisten seurassa ja Espanjassa.  Erityisesti Barcelonaan opiskelemaan mennessäni herätin huomiota: NIIN pieni ja vaalea tyttö suoraan Skandinaviasta JA PUHUU kuin rehevä kuubalaisnainen konsonaan! Sittemmin tosin aksentti laimeni ja maineeni kuihtui.

2. Yllättävän huono suuntavaisto

Isäni on metsämies ja pienestä pitäen olen viettänyt paljon aikaa luonnossa. Isäni osaa kotiin mistä tahansa. Luulisi, että olisi periytynyt, mutta ei: olen surkea suunnistaja. Muutettuamme Veikkolaan minulla kesti tovin että opin ajamaan autolla Espoon Ikeaan. Minusta sinne oli niin kovin monimutkaista mennä jotenkin. Uskon sen johtuvan siitä, että minun ei ole tarvinnut kehittää suuntavaistoa, koska olen aina voinut luottaa isääni. Noh, onneksi nykymaailmassa on mainiot navigaattorit ;)

3. 070707

Hääpäiväni <3

4. Ratsastus, baletti, telinevoimistelu, koripallo, pianonsoitto

Lapsuudenaikaisia harrastuksiani, joista ensiksi ja viimeksi mainittua aina aika ajoin aikuisenakin herättelen henkiin. Koripallokentät saavat kyllä nykyään suosiolla jäädä ilman 155-senttistä lupausta ;)

5. Täydelliset naiset, Greyn anatomia, House

Minun tv-viikkoni. Ah, miten klisheisen ihanaa!

6. Listat

Rakastan listoja. Siksi nuo pari viimeistä faktaakin ovat oikeastaan listoja. Niillä vain saan jotenkin elämän jäsentymään paremmin.

7. Urho

Olisi lapseni nimi, jos minulla olisi poika.

Tuo haastepuoli onkin vaikeampi, sillä niin monet bloggaajat ovat jo tämän haasteen tehneet. Tehdäänkin niin, että haastan juuri sinut, monipuolisesti bloggaava lukijani, joka et ole vielä kertonut 7 faktaa itsestäsi! Kerrothan kommenttikenttään ottaneesi haasteen vastaan, niin minä ja muutkin tiedämme tulla lukemaan faktasi!

Loistavan upeaa viikon puoliväliä kaikille!