perjantai 2. maaliskuuta 2012

Avautuminen

Viime aikoina olen täällä blogissani ollut vähän salaperäinen ja postaillut vähemmän, varsinkin leivonta-aiheesta. Nyt ajattelin vähän raottaa salaisuuden verhoa siitä, mitä oikein olen puuhastellut. En suinkaan kuitenkaan ole leiponut ja kirjoittanut vähemmän, pikemminkin päin vastoin!

SILLÄ

Olen kirjoittanut artikkelia vähähiilihydraattisesta leivonnasta erääseen "alan" lehteen! Olen siis aloitellut free lance -toimittajan sivutoimista uraa ja se on vienyt viime viikkojen aikana suuren osan iltojeni ja viikonloppujeni vapaahetkistä.

Olen todella onnellinen siitä ja jokainen artikkelin työstöön käytetty hetki on tuonut minulle suurta iloa. Olen saanut työstää aihetta, joka minua kiinnostaa ja tehdä sitä tunnetuksi suurelle joukolle lukijoita. Kirjoittaminen inspiroi minua ja sanojen tuottaminen tuo minulle täyttymyksen tunnetta. Ei, sitä ei ole vielä julkaistu ;-) Kerron kyllä sitten!

JA

Tällä viikolla sain myös kokea lähestulkoon valaistuksen. Oivalsin yhtäkkiä, että itse asiassa, minä OLEN kirjoittaja! Tuntuu selviöltä, että kirjoittajana minun tehtäväni on välittää sanojen avulla muille omia ajatuksiani, sisintäni ja elämäni kokemuksia. Kaikki mitä minulle tapahtuu ja mitä ajattelen on ikään kuin työkalu noiden sanojen välittämistä varten. Sanojen kautta sitten lukijat saavat jotain tärkeää, mikä sopii heidän elämäänsä juuri sillä hetkellä. Eikä se ole egotrippailua eikä huomionhakua. Se on tehtävä, joka on myös kipeä, koska se tarkoittaa myös avautumista ja itsensä alttiiksi asettamista.

En ole ehkä koskaan kokenut yhtä suurta kutsumusta mihinkään. Ikään kuin "sisimpäni ääni" puhuisi minulle selvällä äänellä, ja minun olisi nyt vain seurattava sitä ja hiljennettävä mm. nämä epäilysten kuiskailut:
Mutta ethän sinä edes ole kovin hyvä kirjoittaja
Ethän sinä edes lue tarpeeksi, kuinka muka voisit itse osata kirjoittaa
Mistä sellaisesta sinä muka sitten kirjoittaisit, mikä voisi suurta yleisöä kiinnostaa

Mutta nuo kuiskaukset eivät voi pysäyttää minua nyt.

Uskomatonta hörhöilyä, saatat ajatella, ja osa minusta ajattelee niin myös. Mutta koska olen kirjoittaja yllämainitun oman määritelmäni mukaisesti, minun vain on avauduttava tästäkin. Mitä tästä seuraa? Ei aavistustakaan. Tuleeko minusta nyt toimittaja tai kirjailija? En tiedä.

Mutta jatkoa seuraa. Varmemmin, kuin koskaan. Ja mikä tärkeintä: tarvitsen teitä, rakkaat lukijani, sillä ilman teitä en ole kirjoittaja! Pysykää siis kuulolla ja klikatkaa itsenne Google-käyttäjäraatiin tai Facebook-sivun tykkääjäksi!

PS Facebook-sivulla on äänestys, mistä muffinssista haluaisitte minun kehittävän oman vähähiilihydraattisen reseptin. Käy äänestämässä ja ole mukana luomassa Ilon vuoden ensimmäistä omaa reseptiä!

14 kommenttia:

  1. Mahtavaa Katja! Vaikka tiesinhän minä jo tämän. ;) Hienoa, että avauduit aiheesta, toit sen hyvin esiin _kirjoittajana_!

    VastaaPoista
  2. Onnea! On aina hienoa kun löytää jonkin uuden asian jolla toteuttaa itseään!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, upeeta!! Onnea uudelle uralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että olet löytänyt OMAN jutun, olen niin iloinen puolestasi!

      Poista
  4. Hienoa!! Noin hyviä uutisia on kiva kuulla!

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanat ystävät :) Mukavaa että olette hengessä mukana ja noin kannustavia!

    VastaaPoista
  6. Varmin tapa välttää kyllästyminen on omistautua
    sellaiseen asiaan, johon lujasti uskoo.
    Pane itsesi likoon. Ole jotakin.
    -Norman Vincent Peale

    Ehkä tämä sopii kuvaamaan ajatuksiani lukiessani avautumisestasi. Tosin tuo "ole jotakin" vähän särähtää korvaani tai ajatuksiini. Muuten allekirjoitan kyseisen "hemmon" ajatelman.
    Itsensä löytäminen ja matka itseensä on elämän pituinen matka. Sillä tiellä ollaan molemmat. Siitä on 13-vuotta kun 33-vuotiaana vaihdoin täysin alaa ja olen nyt kutsumusammatissani ja siitä todella onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä teit silloin 33-vuotiaana oli huikean upeaa ja rohkeaa! En vielä tiedä, tulenko tekemään saman. En voi vastustaa uutta kutsumustani, mutta en vielä tiedä, minkä muodon se ottaa.

      Joka tapauksessa ymmärrän tuon "ole jotakin" pikemminkin että "tule rohkeasti siksi, mitä olet". Hieno sitaatti, kiitos!

      Poista
  7. Mahtava juttu! Olet varmasti oikealla tiellä, innostuksesi on nimittäin käsinkosketeltavissa! Mäkin haluan sitten kuulla (ja lukea), kun juttu ilmestyy.
    Joukkoon mahtuu kyllä, joten anna palaa vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny näistä rohkaisevista sanoista! Tulet kyllä huomaamaan jutun... ;) Mahtavaa että kaltaisesi alan konkari on tukijoukoissani!

      Poista
  8. Onnea lapsukaiseni! Käyhän lukaisemassa Enkelin silmin-blogista viimeisin, Pienet sanat.

    VastaaPoista
  9. Tuon luettuaan ei voi vain uskoa, vaan tietää, että uusi polku elämässä on nyt löytymässä. Olet kirjoittamisen imussa selkeästi, etkä taida päästä pois vaikka haluaisitkin. =) Juttu alkaa kasvaa ihan itsestään... Wau!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)