Liekeissä

Huomenna on viimeinen työpäiväni. Tunnelmani on loistava ja paranee vain hetki hetkeltä. On voimakas tunne, että näin juuri tämän pitää ollakin. Olen erittäin toiveikas tulevasta. Minulla on monia ikkunoita ja ovia raollaan. Yksi niistä on aivan erityisen haastava, innoittava ja hykerryttävän kutsuva. Se saa minut itkemään ja nauramaan. Se saa minut unelmoimaan. Se saa minut syttymään.

Sain työpariltani ja samalla koko tiimiltä kimpullisen punaisia ruusuja ja pullon aitoa rosé-shampanjaa. Tuli hyvä fiilis, sellainen että on arvostettu. Vai mitä sanotte, eikö tulekin vaikutelma, että olen tehnyt ainakin jotain oikein:

Punaiset ruusut viestivät rakkautta. Rakkaus onkin se, mitä juuri nyt tunnen. Kaikki ahdistus on poissa, tunnen yksinomaan hyviä tunteita, kun ajattelen kuutta vuottani pian ex-työnantajani palveluksessa.  Työtovereitani jään kaipaamaan - he ovat aivan huipputyyppejä niin kuin tämä ruusu-elekin osoittaa. Olen syvästi kiitollinen, kaikesta. Ne ihmiset, ne vuodet, ne työt, kaikki ne ovat opettaneet minulle tärkeitä asioita ja, ennen kaikkea, tuoneet minut siihen missä olen nyt.

Ja nyt olen liekeissä.