Tähtipölyä

Hiekkalaatikon reunalla
Isä katsoo pientä lastaan
Lapsen ämpärissä tähtipölyä

 ...

Hetken elämää kaikki kellot soittaa
Hetken elämää kaikki kunnioittaa
Hetken elämää tähtipölyä...

Samuli Edelmann lauloi ilokseni autoradiosta kappalettaan Tähtipölyä tänä aamuna aamuruuhkassa ajaessani (siitä lähtien, kun kirjoitin tämän, olen istunut ruuhkassa joka aamu... ).

Minusta se on hieno kappale. Siinä kuvataan paitsi elämän huippuhetkiä, kuten häitä, myös tavallisia, arkisia hetkiä - ja niitä yhdistävää asiaa: tähtipölyä.

Tähtipölyä. Se jokin, jonka joskus, joissain tilanteessa vaistoaa tai tuntee. Elämän maku, tunne siitä, että Kaikki Todella Tärkeä on tässä hetkessä. Että elämällä on tarkoitus. Että kaikki on kuten pitää, kohdallaan, juuri tässä ja nyt.

Eräs ystäväni sanoi joskus jotenkin tähän tapaan, että lapsen leikki on kauneinta, mitä voi katsella, ja että se on yhtä kaunista niin loska-Suomessa, kuin Etelä-Ranskassakin. Luulen, että hän tarkoitti samaa kuin Edelmann tuossa kappaleessa. Lapsen ämpärissä tähtipölyä.

"Retkellä" vierashuoneessa pakkaspäivänä joskus tammikuussa. Repussa tähtipölyä?

Jäätynyt ruusu

Lapsen nauru. Huippuviinin huumaava tuoksu. Takkatulen lämpö. Aamuruskon valo ja värit. Vauvan posken sileys. Luontoretki ystävän seurassa.
Mainitakseni vain muutamia sellaisia asioita, jotka toivoisi voivansa säilöä purkkiin kokeakseen myöhemmin uudelleen tuon saman, ihanan hetken.

Viime viikolla sain mieheltäni ruusuja! Ruusukimppu oli kaunis ja värikäs, aivan kuin meidän elämämme tällä hetkellä. Samana iltana meillä oli tilaisuus päästä kahdestaan Ravintola Muruun syömään. Meillä oli oikein mukava ilta, pitkästä aikaa saimme jutella rauhassa omia asioitamme kodin ulkopuolella ja syödä erinomaista ruokaa tunnelmallisessa paikassa. Ruusuja ja ravintolaillallisia siis, miten upeaa!

Eihän maitotölkkiin jäädytetty, jo vähän nuupahtanut ruusu tietenkään ole sama asia, kuin tuore ruusu kaikessa hehkeydessään. Sitä paitsi, jäähän sulaa viimeistään kevään myötä (joka toivottavasti koittaa pian). Yritys säilöä kaunis hetki on siis tässäkin tapauksessa tuhoon tuomittu.

Mutta jäätynyt ruusukin on kaunis omalla tavallaan, eikö totta? Samoin kuin jokainen uusi hetki, jonka elämä meille antaa, vaikka se olisikin vanhoista elementeistä koottu.

Upeaa viikkoa teille, kaikki ihanat!

Puhtaalta pöydältä

Niille, jotka ovat huomioineet ruokakuvieni kellertävän kukertavan vahakangaspöytäliinan, tiedoksi vain, että se liina on nyt aikansa palvellut ja siirtynyt ansaitulle eläkkeelle.

Tilalle on tullut Marimekon upean värikäs Lappuliisa (suunnitellut Maija Louekari).
Joten ruokakuvat ovat sitten jatkossa, jos mahdollista, entistä värikkäämpiä!

Mummo inspiroitui näistä lappusista ja koetti painaa mieleensä kuvioita virkatakseen meille tyyliin sopivia patalappuja. Oheinen kuva toimikoon siis hänelle muistivirkistykseksi ja teille muillekin käsityöihmisille inspiraation lähteenä ;-)

Iloisen värikästä laskiaissunnuntaita!

Onnea voittajalle!

Blogiarvonnan voittaja on selvinnyt!

Yesdeli.fi -suklaapaketin on voittanut Hymytyttö! Onnittelut voittajalle!
Laitahan yhteystietosi tulemaan minulle osoitteeseen ilonvuosi at gmail.com, niin saat palkintosi :)


Oikein hyvää ystävänpäivää myös kaikille muille arvontaan osallistuneille ja osallistumattomille!

Vuoden mutsi uusiksi

Oikeastaan siitä lähtien, kun kirjoitin vastaukseni Vuoden mutsi -haasteeseen, minulla on ollut outo tunne, että se on tehtävä uusiksi.
Ja nyt kun luin kirjoitukseni uudelleen, ymmärsin miksi. Eihän se noin ole! En minä ole tuollainen mutsi, äiti enkä ihminen! En halua olla sellainen!

Niinpä kirjoitin muutamat vastaukseni uudelleen.  Sillä mitä itsestämme ajattelemme, on oikeasti merkitystä.

Jos ajattelen itsestäni, että olen vuoden mutsi vain silloin, kun kaikki on täydellisesti itse luomieni kriteereiden mukaan, tulee elämästäni järkyttävän ahdistavaa suoritusta tai sitten jatkuvaa syyllisyyttä epäonnistumisesta. On siis aika muuttaa ajatusta ja kriteereitä, kuten uudelleen kirjoittamassani versiossa olen tehnyt. Kun olen tyytyväisempi itseeni, on elämä on kivempaa ja rennompaa. Silloin kaikki muutkin viihtyvät paremmin ja kotonakin on varmasti seesteisempi ja iloisempi tunnelma. Koko ajan eikä vain kerran vuodessa ;-) ! Vanhaan ja uuteen versioon pääset tästä linkistä.

Hienoa sunnuntai-iltaa teille, rakkaat lukijat. Ja jos ette ole vielä osallistuneet  arvontaan, käykäähän klikkaamassa, aikaa vielä huomisiltaan saakka!

Vuoden mutsi

 

Vuoden mutsi on blogi ja tuleva kirja, jonka ajatuksena on äitien tsemppaaminen pikkulapsiajan yli hersyvällä huumorilla ja positiivisella vireellä. Näin ainakin olen ymmärtänyt, ja Ilon vuosi -blogi kannattaa täysillä näitä asioita!

Nyt Vuoden mutsi on haastanut kaikki äitibloggajat alla olevilla kysymyksillä. Minähän poimin haasteen - ja laitan sen eteen päin todelliselle mahtimutsille, Äidille suurella Ä:llä eli sinulle Merikuu-blogin D!
D, kopioi tuo Vuoden mutsi -lätkä blogiisi, vastaa alla esitettyihin lauseisiin ja haasta joku äitibloggaajakaverisi :)

Edit 12.2.12: Kirjoitin melkein kaiken uusiksi. Yliviivasin aiemmin kirjoittamani, jotta näkisitte eron. Sitä saa, mitä tilaa!

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun kaikki kerrankin tuntuu sujuvan hyvin, lapset ovat tyytyväisiä ja kotona vallitsee rauha, järjestys ja seesteisyys. Tätä tapahtuu ehkä kerran vuodessa ja sitä kestää kaksi minuuttia. Max.
aina, koska olen omille lapsilleni ehdottomasti ja varmasti universumin paras mutsi. Kukaan ei rakasta heitä niin kuin minä, kukaan ei tahdo heille parempaa kuin minä tahdon.Tämä tunne on toisinaan vahvempi ja toisinaan vähän heikompi, mutta sisimmässäni tiedän sen olevan Totta.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on se, että mikään ei ole hallinnassa. Juuri kun luulet, että yllä kuvattu Vuoden Mutsi-hetki on koittanut, tuleekin "pyörremyrsky" ja kaikki menee aivan ohi käsikirjoituksen. Lapsissa piilee ihmeellinen voima, joka kyseenalaistaa käsitykseni järjestyksestä ja elämästä. Se on haasteellista, mutta erittäin opettavaista, jos vain otan "opetukset" vastaan avoimin mielin!

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän  (3-vuotiaani) kerta toisensa jälkeen pyytää minua piirtämään (oikeasti surkeat) muumit. Miten ihanaa onkaan, että hänen silmissään olen myös maailman taitavin piirtäjä!

4. Kello 12 yöllä olen yleensä juuri ummistanut silmäni, herätäkseni kohta taas antamaan tuttia tai tuttipulloa 1-vuotiaalle. Yöllä en vain jaksa toimia järkevästi  ja teen mitä on tehtävä, jotta saisimme kaikki nukkua edes jollain tavalla. Järkeväähän olisi toki vierottaa lapsi näistä tavoista vähitellen, mutta pitkäjänteisesti. Mulla ei vaan riitä rahkeet siihen juuri nyt... 
nukkumassa ja keräämässä voimia ottaa seuraavan päivän tarjoamat mahdollisuudet vastaan! Joskus myös yön aikana näitä voimia tarvitaan ;-)

5. Kello 8 aamulla olen yleensä töissä tai matkalla sinne, jo työpäivältä tuntuneen aamurumban jälkeen. onnellisena ja kiitollisena siitä, että lapsillani on mukava hoitopaikka, jossa he voivat olla turvallisesti päivän ajan.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että mielestäni lapsillani on absoluuttisesti maailman paras isä!

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että on upeaa, kuinka paljon hän haluaa olla mukana perheemme elämässä ja kuinka iloinen ja kiitollinen olen hänen avustaan, jota hän meille antaa huolimatta 1000 kilometrin välimatkasta!

8. Viimeksi kiroilin, kun koitin saada ruokailua sujumaan ja hääräsin ympäriinsä. Juuri, kun olin itse lopulta istumaisillani, 1-v kaatoi maitolasin, joka tietysti meni rikki. Ja ei kun imuri esiin...  Eihän se tietysti 1-vuotiaan vika ollut, vaan omani. Sehän siinä harmittikin.

9. En ole koskaan osannut vaihtaa autonrenkaita, ostaa hehkulamppuja tai paristoja oikein, pestä ikkunoita hyvin ja tehokkaasti, käydä kaupassa keskittyen pelkästään listalla oleviin asioihin. Noin muutamia sellaisia kotitöitä mainitakseni, joissa otan mielelläni apua vastaan...jotka voin vielä halutessani opetella!

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on viettää aikaa läheisten ystävien kanssa hyvän ruoan ja musiikin kera.

Valo tulee huoneeseen

Blogosfäärikin tuntuu enemmän ja vähemmän hiljentyneen sairastamaan. Tsempit ja paranemiset kaikille erilaisten pöpöjen kanssa kamppaileville!

Meilläkin on samantyyppinen meininki ja olen kotona lasten kanssa vielä ainakin huomisen. Jo kohta kaksi viikkoa neljän seinän sisällä koetamme parannella nuhaneniä, leikkiä prinsessaa, tehdä eväsretkiä vierashuoneeseen, koittaa hoitaa myös työasioita, laittaa ruokaa, hallita kaaosta, viedä lapsia lääkäriin, muistaa antaa oikeat lääkkeet oikealle lapselle oikeaan aikaan. Haastavaa kyllä, täytyy todeta!

Sisään iloisen häikäilemättä paistava aurinko saa kuitenkin asiat näyttämään uusilta, raikkailta, paremmilta, varjoista huolimatta. Vai keijuko sen ilon ja valon toi?