Päivän pieni ilo

Elisa oli listannut hänelle hiljattain iloa tuottaneita asioita, ja ilokseni maininnut Ilon vuosi -blogin. Kiitos Elisa, tämäpäs ilahdutti!

Päätinpä sitten itsekin tehdä saman pikku harjoituksen. Alla siis viime aikaisia iloni lähteitä:

- iPad. Joulupukki toi sen vähän etuajassa, ja olen täysin rakastunut laitteeseen. Ja kyllä, vaikka se ei tue flashia, vaikka ei pysty helposti tekemään tiettyjä juttuja, niin silti. Vekotin on pieni, kaunis, helppokäyttöinen ja aina valmiina auttamaan ja ottamaan ajatukseni vastaan! I love it!

- Hiihtolenkit miehen kanssa. Suorastaan luxusta, monestakin syystä. Ensinnäkin, emme yleensä käy kahdestaan yhtään missään. Peräkkäin hiihtäminen kaamoksessa hoitaa parisuhdetta jos mikä. Toisekseen, satumme olemaan yhdessä niistä harvoista kolkista Suomessa, joissa tällä hetkellä on mahdollista hiihtää. Upeaa valkoista "jauhoa" sataa taivaalta ja se saa kaiken näyttämään vähän paremmalta. Eikä lumitöitäkään tarvi tehdä, koska olemme mummolassa. Sekin vielä, extrana!

- Ihanat kommentit ja lukijat, joita olen tälle uudelle blogilleni saanut jo ennen kuin olen ehtinyt sitä edes kunnolla lanseerata. Kiitos!

- Supersuloiset ja rakkaat lapseni ja koko perheeni, jonka kanssa olen saanut viettää upean joulun täällä Lapinmaassa.

- Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, haluan mainita "ilon lajeista" mielestäni yhden jaloimmista: itselleen nauramisen ilon. Äitinä sitä joutuu pakosta "osaamaan" kaikenlaista, vaikkei oikeasti osaisikaan. 3-vuotias vaatii milloin mitäkin uskomatonta omien taitojen ylitystä. Tänäänkin piti maalata titinalleja. Voi itku ja nauru sentään, lopputuloksesta kun ei voi oikein päätellä, minkä teki äiti ja missä auttoi tytär. Saa nauraa!