lauantai 18. tammikuuta 2014

Sano se


Entä jos se hyvä ja kaunis (joskin kenties vähän epätavallinen, hassu ja rohkea) mitä mieleesi juolahtaa sanoa, mutta nielaiset viime hetkellä, olisikin ollut juuri se mitä edessäsi oleva ihminen olisi tarvinnut kuulla juuri sillä hetkellä?

Entä jos sanoisit sen ja sillä muuttaisit sen ihmisen päivän?
Entä jos sillä mitä sanoit, käynnistyisi jotain uutta tämän ihmisen koko elämässä? Entä jos hänen elämänsä saisikin aivan uuden suunnan siitä mitä sanoit?

Entä jos sanomisellasi vaikuttaisit suoraan tai epäsuorasti myös monen muun ihmisen elämään positiivisesti?

Sano se. Ei ole väliä saatko koskaan tietää. Luota vain.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Kylymä ilima



Vaikka kuinka olisi lappilaiset geenit niin paleleehan se, kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Mieluiten sitä pysyttelisi pirtissä. Autotkin sippaavat, vaikka täkäläiset eivät mitä tahansa rimpuloita huolikaan kulkuvälineeksi -sattuneesta syystä. Varastossa säilytyksessä olevat kylmät juomat täytyy tuoda jääkaappiin lämpenemään ennen kuin ne voi juoda. Jos ulos uskaltaa, tunkeutuu kylmä niin syvälle jäseniin, että ne sulavat kunnolla vasta vartin saunomisen jälkeen.

On se karu maa.
Mutta niin kaunis. Ja rakas.
Tänäänkin näin tuhansia timantteja kimaltelevan auringonvalossa ilmassa ja puiden oksilla.

Timantit on ikuisia.


Rovaniemen lentokentän porot.

Ihan oikeat porot.


Tarjosin niille kylmää juomaa kun sattui olemaan mukana :-D





keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kuuntelemisen ihme

Mitä oikein teet niissä valmennuksissasi ja työnohjauksissasi, minulta usein kysytään. Neuvotko ihmisiä, miten heidän kannattaisi työnsä tehdä? En. En varmaankaan edes osaisi.

Mitä sitten teen? 70%:sti kuuntelen. Muistelepa sellaista hetkeä, kun joku kuunteli sinua niin, että ihan oikeasti tunsit olevasi tärkeä ja arvostettu. Kuuntelijalla ei ollut ennakkoon mietittyjä ratkaisuja asioihisi, hän ei tarjonnut omia kokemuksiaan tai vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole yhtä oikeata vastausta. Hän kuunteli ja kiinnostui sinusta.  Miten elpyneeltä sellaisen kokemuksen jälkeen tuntuukaan! Ja se on nykyään valitettavan harvinaista.

Olen huomannut, että ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat ennen kaikkea sitä, että heitä kuunneltaisiin. Sitä, että joku aidosti kiinnostuisi siitä, mitä heille kuuluu ja miten he asiat kokevat.

Varsinkin yritysmaailmassa mennään niin lujaa, että muutosten tullen ei ole aikaa pysähtyä, "jäädä tuleen makaamaan", vaan muutokset hoidetaan powerpoint-sulkeisilla ja sitten luotetaan, että "täällä on töissä aikuisia, ammattitaitoisia ihmisiä". Kehityskeskusteluissa käydään läpi tavoitteita ja mittareita, esimiehillä ei ole aikaa eikä velvollisuutta tarjota "psykologin palveluja". Tämä nyt vähän kärjistettynä.

Niinpä niin. Samanaikaisesti epämääräinen "työpahoinvointi" leviää ruton lailla, eikä siihen auta edes avautuminen firman pikkujouluissa. Kaikki on päällisin puolin ihan hyvin, mutta silti tuntuu pahalta. Pitkään jatkuessa tämä johtaa sairauslomiin ja työpaikan vaihtoihin. Perusongelma vain ei tule niillä ratkaistuksi.

Vasta, kun ihminen on tullut kuulluksi, on hän valmis ottamaan vastaan neuvoja ja ohjeita. . Ilman luottamusta, hyvätkin vinkit ja toimintaohjeet kaikuvat kuin kuuroille korville - tai jos niitä noudatetaan, niin vastahakoisesti ja ilman henkilökohtaista sitoutumista. Luottamus syntyy yhteyden kautta, ja aitoa yhteyttä voi olla ilman että ihminen tuntee että häntä on kuunneltu ja häntä arvostetaan.

Kuulluksi tuleminen vie aikaa. Se voi olla joko tosi kauan tai yllättävän vähän aikaa. Mutta pointti on, että kuulluksi tulija itse määrittelee, milloin häntä on kuultu tarpeeksi. Ei pomo. Ei valmentaja. Ei kvartteri. Ei kello.

Valmennuksissani en voi muuttaa pysyvästi yhtään työtapaa tai saada aikaan asennemuutoksia, ellei ihminen itse halua niitä. Ja usein se edellyttää, että häntä kuunnellaan ensin. 

Ja muuten: On hätkähdyttävää nähdä kerta toisensa jälkeen, mitä tuloksia voi saada aikaan pelkällä kuuntelulla! Lukot aukeavat ja ihmiset helpottuvat silmin nähden. Voi olla jopa että "ongelma" häviää kuin itsestään!


Lapset ovat loistavia kuuntelun opettajia!



tiistai 7. tammikuuta 2014

I'm back!

Vähän talvisempi kuva tälle sivulle, kun ennestään näkyi vain kukkasia ja keskiyön aurinko! Kuva on tältä vuodelta, paikasta missä todellakin on lunta ja missä minulla oli ilo viettää joulua :)


Mistä alkaisin…
Totaalinen tauko, pysähdys, hengähdys näistä blogikirjoituksista on kestänyt useita kuukausia. Vain muutamia Facebook-päivityksiä olen silloin tällöin laitellut.

Mitä siitä kertoisin...
Tuli kaikkea. Kaikkea sellaistakin mistä en halunnut kertoa julkisesti. Niinpä en oikein enää tiennyt mistä olisin kirjoittanut ja päätin olla kirjoittamatta mitään. Olisihan se kirjoittaminen ja sosiaalisessa mediassa näkyminen tukenut alkavaa liiketoimintaani valmentajana, jos sen olisi fiksusti tehnyt. Mutta valitsin toisin. En vain kirjoittanut. En edes usko että kirjoittaminen siinä mielentilassa olisi edes välttämättä johtanut mihinkään kovin hyvään. Olisin kenties menettänyt kaikki viimeisetkin lukijani, hehheh!

Mitä ei voi tehdä ilolla ja täydellä sydämellä, kannattaako sitä tehdä lainkaan?

No nyt olen valinnut tulla takaisin ja jatkaa elämäntyötäni Kirjoittajana. Kiitos teille rakkaat blogiystävät ja lukijani, jotka olette jaksaneet odottaa paluutani.  Lämpimästi tervetuloa myös uudet lukijat! Päivitin jo vähän noita ylänavinappien sisältöä, niistä pääsette kärryille mistä tässä blogissa on kysymys.

Blogin uudet linjaukset selvinnevät piakkoin. Heh, en taida vielä itsekään tietää niitä. Mutta ei se mitään: Nyt seurataan ilon flow:ta!

Mitä erinomaisinta Vuoden 2014 alkua juuri Sinulle!



.