lauantai 31. joulukuuta 2011

Muuttuneet suunnitelmat (vuoden viimeiset, toivon)

Meidän piti viettää uusi vuosi loistavassa lapsiperheseurassa Rovaniemellä, vaan toisin kävi. Vanhempi lapseni on vieraillut kaksi kertaa paikallisessa terveyskeskuksessa tällä viikolla, hänellä on korvatulehdus. Ja eihän sitä sillä tavalla juhlita. Viivymme siis mummolan täysihoitolassa vielä uuden vuoden aaton ja saammepahan syödä enemmän Hattivattileivoksia!

Päivän valoisimpana hetkenä kävimme kävelyllä ja kuvasimme lumisia puita ja yhtä höyrypäätä joka loikkasi hankeen eikä meinannut päästä sieltä omin voimin pois!

Hyvää vuoden viimeistä päivää ja iltaa!



torstai 29. joulukuuta 2011

Päivän pieni ilo

Elisa oli listannut hänelle hiljattain iloa tuottaneita asioita, ja ilokseni maininnut Ilon vuosi -blogin. Kiitos Elisa, tämäpäs ilahdutti!

Päätinpä sitten itsekin tehdä saman pikku harjoituksen. Alla siis viime aikaisia iloni lähteitä:

- iPad. Joulupukki toi sen vähän etuajassa, ja olen täysin rakastunut laitteeseen. Ja kyllä, vaikka se ei tue flashia, vaikka ei pysty helposti tekemään tiettyjä juttuja, niin silti. Vekotin on pieni, kaunis, helppokäyttöinen ja aina valmiina auttamaan ja ottamaan ajatukseni vastaan! I love it!

- Hiihtolenkit miehen kanssa. Suorastaan luxusta, monestakin syystä. Ensinnäkin, emme yleensä käy kahdestaan yhtään missään. Peräkkäin hiihtäminen kaamoksessa hoitaa parisuhdetta jos mikä. Toisekseen, satumme olemaan yhdessä niistä harvoista kolkista Suomessa, joissa tällä hetkellä on mahdollista hiihtää. Upeaa valkoista "jauhoa" sataa taivaalta ja se saa kaiken näyttämään vähän paremmalta. Eikä lumitöitäkään tarvi tehdä, koska olemme mummolassa. Sekin vielä, extrana!

- Ihanat kommentit ja lukijat, joita olen tälle uudelle blogilleni saanut jo ennen kuin olen ehtinyt sitä edes kunnolla lanseerata. Kiitos!

- Supersuloiset ja rakkaat lapseni ja koko perheeni, jonka kanssa olen saanut viettää upean joulun täällä Lapinmaassa.

- Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, haluan mainita "ilon lajeista" mielestäni yhden jaloimmista: itselleen nauramisen ilon. Äitinä sitä joutuu pakosta "osaamaan" kaikenlaista, vaikkei oikeasti osaisikaan. 3-vuotias vaatii milloin mitäkin uskomatonta omien taitojen ylitystä. Tänäänkin piti maalata titinalleja. Voi itku ja nauru sentään, lopputuloksesta kun ei voi oikein päätellä, minkä teki äiti ja missä auttoi tytär. Saa nauraa!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Mikä ihmeen Ilon vuosi?

Koska tähän uutukaiseen blogiini näyttää virtaavan vierailijoita (mistä näitä kävijöitä oikein tuleekaan???), lienee paikallaan pieni esittely.

Ilon vuosi on paitsi blogin nimi, myös elämänasenne, jota haluan toteuttaa omassa elämässäni ja jakaa myös muille.

Kaikki lähti siitä, kun vuoden 2011 alussa, toisen kerran äitiyslomalle vastikään jäätyäni totesin, että en enää edes tiedä, mistä oikeasti pidän ja mikä tuo minulle iloa. Silloin päätin, että nyt loppuu turha suorittaminen ja alkaa ilon etsintä. Päätin, etten tee mitään mitä ei ole oikeasti ihan pakko tehdä tai mikä ei oikeasti tuota minulle iloa. Perustin blogin Ilon vuosi 2011 ja aloin kirjoittaa pienistä ja suuremmista ilon aiheista. Ideana oli, että yritin kuvata arjen asioista sen valoisamman puolen ja välttää murehtimista, suorittamista ja kaikenlaista valittamista niin pitkälle kuin mahdollista.

Siinä sivussa tulin löytäneeksi uusia minulle iloa tuottavia asioita kuten leipominen ja juoksu. Niistäkin kirjoitin. Sain myös blogilleni lukijoita ja siinä samalla uusia ystäviä. Uusi viestinnän ja ilmaisun kanava oli löytynyt! Siitä, mikä alunperin oli kokeiluluonteinen ja vähän itseterapeuttinen juttu, tulikin itsessään ilon lähde.

Vuoden loppupuolella tahti vain kiihtyi, vaikka varsinaisesti Ilon vuosi 2011 lähentelikin loppuaan. Päätin ratkaista asian muuttamalla nimen muotoon Ilon vuosi ja siirtymällä käyttämään blogspotin palvelua. Virallinen muutto tapahtuu vuoden vaihteessa - täytynee pitää sitten kunnon tuparit!

Mistä tässä on siis kysymys?

Lyhyesti sanottuna: pahaa ei saa pois, mutta hyvää voi lisätä! Asenteellaan ei voi vaikuttaa ihan kaikkeen, mutta hyvin moniin asioihin voi. Valittamisen sijaan koetan kirjoittaa täällä asioiden valoisammasta puolesta - ja toivon blogin tuovan iloa myös muille.

Vuonna 2012 haluan kehittää sekä blogia, että koko Ilon vuosi-ajatusmaailmaa edelleen. Teemana tulee olemaan yhteistyö. Se tarkoittaa, että toivon paljon palautetta, keskustelua, kommentointia ja yhteydenottoja lukijoilta ja mahdollisilta yhteistyökumppaneilta. Vain siten voi syntyä jotain suurempaa - ja maailma voi kenties pikkuisen muuttua!

Iloisesti tervetuloa mukaan! Toivottavasti viihdyt ja teemme yhdessä maailmasta hieman iloisemman paikan!

maanantai 26. joulukuuta 2011

"Hiihimmä poropuistohon ja takasin"

Tapaniajelumme kohde oli Sallatunturi.Riemu oli suuri, kun perillä totesimme lunta olevan n. 30 cm. Jopa minä innostuin asiasta siinä määrin, että lähdin kuin lähdinkin hiihtämään mieheni kanssa, ensimmäisen kerran kahteen vuoteen: Toissa vuonna olin raskaana. Viime vuonna ei vain huvittanut. Mutta nyt, nautin retkestämme hyvin paljon. Siinä samalla sain muutaman hyvän idean (luovuus&liikunta, uskon että niillä on tekemistä keskenään). Yksi niistä oli pohjoisen matkailun edistäminen. Ja se alkakoon nyt näiden kuvien välityksellä! Kuvat on otettu kännykkäkameralla ja vuoden pimeimpään aikaan, joten toivon ettei niiden vaikutus ole juuri päinvastainen, kuin on tarkoitus...