Se on niin totta. Jotta voisi aistia ääntä, on ensin oltava hiljaa. Jotta ymmärtäisimme musiikin kauneuden ja arvon, on ensin oltava tyhjyys, hiljaisuus. Musiikki on valtava lahja, jonka voi parhaiten ottaa vastaan tyhjin käsin, ilman ennakkoajatuksia.
Itsekin olin omalla tavallani hiljaa joulunajan. En päiväkausiin kirjoitellut blogiin enkä juurikaan päivittänyt enkä seurannut Facebookia tai Twitteriä. Halusin keskittyä olemaan läheisteni kanssa sataprosenttisesti läsnä ja antaa myös itselleni hiljaisuutta. Se ei ole niin helppoa, etenkään koska työelämästä pois jäätyäni minulla on suuri osa identiteettiä ikään kuin ladattuna mainittuihin medioihin ja kirjoittamiseen. Jos en ole yhteydessä muihin, jos en saa palautetta, unohdetaanko minut? Olenko edes olemassa? Onneksi sain hiljennettyä nuo kiusalliset egoni äänet suurimman osan aikaa ja pystyin nauttimaan lasteni, mieheni ja omien vanhempieni kanssa vietetyistä päivistä ja joulun rauhasta.
Hiljaisuudessa on jokin salainen voima. Musiikkikin alkaa hiljaisuudesta, miksei moni muukin hieno asia, kuten kirjoittaminen, ystävyys, kauneus? Elämä? Ilo?
Vahvistusta tuolle ajatukselle olen saanut viime päivien aikana. Vaikka joulukuussa postailin vain vähän, blogiin on jostain yhtäkkiä alkanut putkahdella lisää lukijoita ja jotkut postaukset ovat alkaneet kirvoittaa kommenttikenttään aivan uskomattoman hienoa keskustelua. Sydäntäni lämmittää ja silmäni kostuvat lukiessani teidän lukijoiden uuden vuoden toivotuksia ja tätä. Kiitos, kiitos, kiitos! Tulee ihan mielettömän iloinen fiilis huomata merkkejä siitä, että toiveeni rikastuttaa muiden elämää näillä kirjoituksillani on toteutumassa!
Vuoden vaihteenkin vietin todella hiljaisesti kotona. Aattoiltana emme käyneet ulkona lainkaan: saunoin, join lasin (no okei, kaksi) shampanjaa ja lueskelin kirjaa. Vuoden ensimmäinen päivä meni niin ikään perheen parissa kotona, palapelejä tehden ja lastenelokuvia katsellen. Vuosi 2013 alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, oleskellen hiljaisuudessa. Tunnen saaneeni siitä valtavasti voimaa, jota tarvitaan kaikkeen tulevaan.
Siitä se ilo alkaa! Tai oikeastaan, siinä se ilo on.
Vahvistusta tuolle ajatukselle olen saanut viime päivien aikana. Vaikka joulukuussa postailin vain vähän, blogiin on jostain yhtäkkiä alkanut putkahdella lisää lukijoita ja jotkut postaukset ovat alkaneet kirvoittaa kommenttikenttään aivan uskomattoman hienoa keskustelua. Sydäntäni lämmittää ja silmäni kostuvat lukiessani teidän lukijoiden uuden vuoden toivotuksia ja tätä. Kiitos, kiitos, kiitos! Tulee ihan mielettömän iloinen fiilis huomata merkkejä siitä, että toiveeni rikastuttaa muiden elämää näillä kirjoituksillani on toteutumassa!
Vuoden vaihteenkin vietin todella hiljaisesti kotona. Aattoiltana emme käyneet ulkona lainkaan: saunoin, join lasin (no okei, kaksi) shampanjaa ja lueskelin kirjaa. Vuoden ensimmäinen päivä meni niin ikään perheen parissa kotona, palapelejä tehden ja lastenelokuvia katsellen. Vuosi 2013 alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, oleskellen hiljaisuudessa. Tunnen saaneeni siitä valtavasti voimaa, jota tarvitaan kaikkeen tulevaan.
Siitä se ilo alkaa! Tai oikeastaan, siinä se ilo on.
 |
| Vuoden 2012 loppupuolella meillä sytyteltiin paljon kynttilöitä. Hiljaisuudessa lepattavan liekin voi melkein kuulla, oletko huomannut? |
Täällä on ollut osittain pakkohiljaisuutta, sillä ääni on kuin variksella. Toisaalta olen taas raakkunut antaumuksella ja huvittanut erityisesti perheen pienimpiä.
VastaaPoistaÄäni alkaa ehkä palailla, joten voisi tuota hiljaisuutta kokeilla ihan tarkoituksellakin.
Olen jo kauan haaveillut parin päivän retriitistä, jossa oltaisiin hiljaa!
Iloista vuotta 2013 <3
Ihana kuva ♥
VastaaPoistaHiljaisuus on nykyään ylellisyyttä, ainakin meidän meluisassa perheessä :) Illalla, kun lapset ovat nukahtaneet ja talo hiljantyy, haluan usein laittaa telkkarin pois päältä ja olla vaan hiljaa. Hiljaisuudessa ajatukset alkavat kulkea omia polkujaan (ja joskus on omituista herätä ajattelemasta jotain täysin muuta kuin mihin mieli alunperin lähti kulkemaan :D ).
Hiljaisia paikkoja olisi hyvä olla siroteltuna sinne tänne kaupunkien keskustoihin.
Mukavaa alkanutta vuotta ja hyviä hiljaisuuden hetkiä :)
PS. Sulle on pieni haaste mun blogissa ;)
VastaaPoistaOih, kyllä onkin ihana kuva! Tosi hienoa, että otit etäisyyttä verkon hälinästä ja omistauduit perheellesi joulupäivien aikana. Teki varmasti hyvää olla vaan. Tuulan kanssa samoilla linjoilla, lasten mentyä nukkumaan nautin myös hiljaisuudesta. Yksin ollessa en pidä telkkariakaan päällä, vaikka aina aikaisemmin se oli päällä, katsoin sitä tai en. Joskus olen miettinyt, miltä tuntuisi osallistua retriittiin, jossa ei puhuta mitään esim. viikonlopun aikana. Näistä olen jostain lukenut. Voi olla hassu/vapauttava tilanne istua ventovieraiden kanssa ruokapöydässä, kun ei saa/tarvitse puhua tai keksiä puhuttavaa...
VastaaPoista