perjantai 14. syyskuuta 2012

Atlantin ääreltä



Edessäni on valtameri, kun kirjoitan tätä. Sen valtava voima ja ääretön kauneus sekä mieletön monimuotoisuus kiehtovat mieltä. 

Lempeän tyynenä meri houkuttelee lapset nauramaan ja leikkimään. Vesi on lämmintä ja kirkkaan turkoosia. Siinä näkyy ”kultahippuja” ja pieniä kaloja. Pikku aallot rantautuvat pehmeästi ja tuovat pienille suurta hupia. Rantavedestä voi löytää simpukankuoria, joita sainkin syntymäpäivälahjaksi kourallisen tyttäreltäni. Joskus se elämä vain on niin vietävän kepeää!



Meri on näyttänyt matkamme aikana myös hurjempaa puoltaan. Loman alkupäivinä Cobacabanan ja Ipaneman rantojen aallot olivat kaksi-kolmimetrisiä ja potentiaalisesti imaisisivat pienen syvyyksiinsä hetkessä. Se mieletön voima, joka seuraa aallon tyrskähdettyä rantaan ja lähtiessä ”takaisin päin” herättää minussa suurta kunnioitusta. Ipaneman surffarit puolestaan olivat innoissaan ja suorastaan juoksivat katuja pitkin avojaloin ja lauta kainalossa nauttimaan korkeista aalloista. Tyrskyjen voimaa kunnioittaen, taidolla vaarat kohdaten.





Sääolosuhteet saattavat muuttua hetkessä valtameren äärellä. Meillä on ollut enimmäkseen todella hyvät säät. Brasilian kevät sopii hienosti suomalaiselle, lämpötilan vaihdellessa 24-29 asteen välillä ja auringon paistaessa. Yhtenä päivänä kuitenkin jostain nousi merkillinen usva. Se tuli vähitellen ja pysähtyi kalastajakylän ylle. Se oli kuin sataisi, mutta silti ei satanut. Ilma oli kostea ja hyvä hengittää. Aurinko näkyi usvankin takaa. En silti haluaisi olla merellä tällä säällä, näkyvyyden ollessa hyvin heikko. Mutta kaunista, hyvin kaunista. Joskus on ihanaa pysähtyä vain katselemaan rannalta, ilman että tarvitsee itse heittäytyä tapahtumien keskipisteeseen.


Atlanttia katsellessa mieli ja sielu lepää ja oman elämän asiat saavat perspektiiviä. Voisin jatkaa tätä tarkkailua vielä mielelläni muutaman viikon, mutta kotimaan pienemmät vedet kutsuvat jo pian - tämä jää varmaankin ainoaksi bloggailukseni täältä.

Elämä on kuin meri, joka tarjoaa mahdollisuuksia lähes rajattomasti sekä kauneutta kaikissa muodoissaan sille joka haluaa sen nähdä.  Voikaa oikein hyvin rakkaat lukijat!





3 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja tunnelmia. Meressä on valtavaa voimaa ja jotain alkukantaista. Se viehättää ja sitä jaksaisi katsella vaikka miten pitkään. Itse tosin olen enemmän järvi-ihminen, kun järven rannalla olen kasvanutkin. Kaikki tyynni - vesi vetää puoleensa ja sen äärellä huomaa rauhoittuvansa ja vaipuvansa syviin aatoksiin :) Luonnonmaisemat ovat kuin alati vaihtuva taidenäyttely. Aina se tarjoaa jotain uutta, joka tavoittaa sielun.

    Ihanaa lomailua vielä sinne kauas! Pakkaa tuliaisiksi vähän aurinkoa ja lämpöä tänne Suomeenkin tuotavaksi ;)

    VastaaPoista
  2. Pieni, tai suurempikin, irtiotto on silloin tällöin hyväksi: kauempaa näkee usein selvemmin! Ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille :)

    Matka oli ihana, totuus oli kuviakin ihmeellisempi!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)