lauantai 5. tammikuuta 2013

Viikon päästä omillani

Ryhdyn yrittäjäksi -kurssi, jolla olen käynyt viimeiset kaksi kuukautta, saa päätöksen ensi viikolla.

Kurssi on antanut todella hyvän tieto- ja taitopohjan yrittäjyyteen, se on selvää. Ilman tätä koulutusta moni asia olisi itsellä ainakin täysin tuurin varassa. Mutta se mistä olen erityisen vaikuttunut on porukka, johon olen saanut tutustua.

En varmaan missään muussa yhteydessä olisi tullut istuneeksi näin kauan samassa luokkahuoneessa työkokemuksiltaan ja taustoiltaan näin kirjavan joukon kanssa. Joukkoon mahtuu automies, pari teollisuusäijää, energiahoitaja, lattiantekijän vaimo, ravintolan perustaja... Ihmeellinen on se yhteinen tekijä joka meidät yhdistää, nimittäin unelma. Kaikki olemme päätyneet kurssille, koska meillä on sama unelma josta haluamme ottaa selkoa. Unelmiin liittyy voimakkaita tunteita, joka saa kurssipäivän energiatasot korkealle vaikka puhe olisi verotuksesta tai yhtiömuotojen hallinnoinnista.  Erilaisuudesta huolimatta meissä on jotain samaa reipashenkisyyttä ja positiivisuutta, jolla tsemppaamme toinen toisiamme.

No ei se ole koko ajan yhtä heijaheijaa ollut, vastoinkäymisiä ja pettymyksiä on tullut meistä monelle: jollakin on tullut odottamattomia terveydellisiä haasteita tai jonkun laskelmat ovat osoittaneet että alkuperäiseen ideaan ei kannatakaan ryhtyä. Mutta jotenkin se ryhmän henki on kantanut ja vire säilynyt. Uskon ja toivon myös, että monen heistä kanssa tulee jatkossakin pidettyä yhteyttä.

Itse sain menneellä viikolla esittää ryhmälle oman liiketoimintasuunnitelmani. Ensimmäistä kertaa olin se, joksi haluan tulla. En ainoastaan kertonut mitä aion tehdä, vaan sillä hetkellä elin jo tavallaan tulevaisuutta, joka solullani. Menin heidän eteensä ja sain välitettyä heille tulevan toimintani ytimen, ja he ottivat sen vastaan. He olivat myös kuulemastaan ilmeisen vaikuttuneita siitä päätellen, että aiheeseen palattiin illalla Facebook-päivityksissä ja vielä seuraavana aamuna kurssillakin! Se hetki oli taianomainen ja olen siitä hyvin kiitollinen. Toivon tuon tunteen kantavan pitkään, sillä tiedän, että joudun kyllä vakuuttamaan vielä monet kriittiset yleisöt ennen kuin yritysideani toteutuu lopullisessa muodossaan.

Myös muiden suunnitelmia oli mukavaa kuunnella. Huikeita yrityksiä on puhkeamaisillaan kukkaan Suomessa, saattepa nähdä! Upeaa nähdä se tsemppi ja positiivisuus, mitä kurssitovereilla on toisillemme annettavana.



Viikon päästä olemme kaikki omillamme, ja vaikka olen innoissani ideastani ja sen saamasta palautteesta, kieltämättä vähän hirvittää. On aika ryhtyä toimimaan, sanoista teoiksi. Aika koulunpenkillä on ohi. Kantaako siivet, riittääkö rahkeet?

Jännittää.

9 kommenttia:

  1. Hienoa. Kantaa ja kestää ne. Ihan varmasti.


    VastaaPoista
  2. Ihan varmasti kantaa! Way to go girl!

    VastaaPoista
  3. Wau, hyvältä kuulostaa. Lennä ja tee unelmastasi totta! Kyllä ne siivet kantaa ♥

    VastaaPoista
  4. Kyllä sun rahkeet riittää, ei epäilystäkään! Sulla on unelma visioituna ja suunnitelma valmiina sekä tunnetta yllinkyllin - eikun tekemään ja nauttimaan työn tuloksista :)

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä Katja! Usko itseesi ja unelmaasi.

    VastaaPoista
  6. Ihan tosi mahtavaa! Kyllä kantaa, mä tunnen sen!! <3

    VastaaPoista
  7. Kantaa :) Tsemppiä ja kohti uutta, ilolla tietenkin. T: yrittäjä

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä unelmiesi toteuttamiseen! Uskon, että siipesi kantavat. Ne ohjaavat sinut höyhenenkevyesti (kenties välillä tuulenkin tuivertaessa) oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
  9. Voi te ootte aivan mahtavia <3 Kiitos ystävät tästä tsemppauksesta ja kiitos kun uskotte minuun, siitäkin huolimatta että osa teistä vähän jo tietääkin suurellisista suunnitelmistani...
    Ihania fiiliksiä ja mielikuvia tulee näistä kommenteistanne, kiitos!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)