torstai 6. joulukuuta 2012

Kirje lapselleni vuonna 2107




Rakas lapseni tai lapseni lapsi vuonna 2107

Kirjoitan tätä 6.12.2012, Suomen itsenäisyyspäivänä. Tänään Suomi on ollut itsenäisenä 95 vuotta. Tänään kuvittelin mielessäni, miltä maailma mahtaakaan näyttää 95 vuoden kuluttua tästä hetkestä. Sinä, jompi kumpi lapsistani, voit mahdollisesti olla elossa vielä silloin! Tai ainakin sinun lapsesi, jos niitä saat. Osoitan tämän kirjeen teille kaikille toivoen, että joku teistä tämän lukisi.

Ehkä muistat, kun katsoimme tv:stä linnanjuhlia ja sytyttelimme kynttilöitä piparintuoksuisessa kodissa. Ehkä muistat vanhempiesi puhuneen siitä, kuinka onnellisia olemme vapaudesta ja itsenäisyydestä. Siitä, kuinka eri tavalla kaikki olisi voinut mennä, jos eräät toiset, joita sinä et koskaan ainakaan muista tavanneesi, eivät olisi olleet tavattoman rohkeita. Nämä toiset nousivat puolustamaan kotiaan ja omaa maataan, jotta he ja heidän lapsensa ja tulevat sukupolvet, eli me, saisimme mahdollisuuden elää vapaana. Moni heistä menetti terveytensä, omaisuutensa, nuoruutensa tai koko elämänsä puolustaessaan vapautta. Kuinka kiitollisia olemmekaan näille miehille ja naisille, jotka elivät ennen meitä ja tekivät mahdolliseksi elämämme sellaisena, kuin olemme sitä saaneet elää!

Kirjoittaessani tätä kirjettä vuonna 2012, ei minulla ole aavistustakaan, millainen maailmamme on vuonna 2107. Onko Suomea olemassa silloin? Juhlitaaanko 190:tta itsenäisyyspäivää? Ovatko he, jotka taistelivat vapauden puolesta vuonna 1917 ja sen jälkeen, jääneet unholaan, vai käykö joku heidän haudallaan laskemassa seppeleen? Lauletaanko kansallislaulu ja kuunnellaanko Finlandia? Liehuuko pihoilla siniristilippu? Katsotaanko tv:tä vastaavasta ajan välineestä Tuntematon sotilas? Miten näistä asioista puhutaan kouluissa?

Maailma on voinut muuttua hyvin erilaiseksi. Voihan olla, että vuonna 2107  joulukuun kuudes on samanlainen päivä kuin kaikki muutkin, ja vain sinä ja sukupolvesi muistaa hämärästi vanhempiensa ja isovanhempiensa tarinoita talvisodasta ja itsenäisyyden sankareista.

En usko, että nämä sankarit pahastuisivat haudoissaan, vaikka heitä ei enää niin usein muisteltaisikaan. Luulenpa, että he näkisivät oman osansa suuressa kokonaisuudessa ja olisivat tyytyväisiä nähdessään, minkä mahdollisuuden rakensivat  meille ja meidän jälkeläisillemme. Työlle ja kasvulle, kehitykselle ja rakkaudelle. Ilolle ja rauhalle. Vapaudelle, joka voi muuttaa muotoaan muttei koskaan olemustaan.

Toivon, että sinä, lapseni tai hänen lapsensa, 6.12.2107, sytyttäisit kaksi kynttilää vapaudelle, niin kuin lapsuudessasi oli tapana. Toivon, että soisit ajatuksen Suomen itsenäisyydelle ja heille, jotka mahdollistivat vapautenne. Ja puhuisit heistä nuoremmillesi, niille jotka ovat lähelläsi. Aivan kuten mekin puhuimme aikanamme sinulle. Jotta hekin arvostaisivat vapauttaan, josta teidän kaikkien edelleen nauttivan uskoo ja toivoo

Äitinne




7 kommenttia:

  1. Ihana kirje, tuli tippa linssiin <3
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  2. Tämä oli ihana. :) Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  3. Liikutuin ihan hirveästi tätä lukiessani... <3
    Kaunis kirje.

    VastaaPoista
  4. Liikuttavan ihana kirjoitus. Kiitos Katja!
    terv. Äitisi Hilkka

    VastaaPoista
  5. No jopas nyt sain kyyneliä aikaan :) Kiitos, että kommentoitte, kirjoittaja ilahtuuu huomatessaan herättävänsä tunteita lukijoissa <3

    VastaaPoista
  6. Luin tämän nyt vasta, aivan ihana!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)