keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Vähän parempi ajatus

Kuten sattumalta myös Jenny, minäkin olen lukenut hiljattain Esther ja Jerry Hicksin kirjaa Pyydä niin saat.

Kirja kertoo vetovoiman laista, joka tiivistettynä tarkoittaa sitä, että me kaikki vedämme ajatuksen voimalla puoleemme asioita, ihmisiä ja tapahtumia. Se, mihin kiinnitämme huomiota lisääntyy elämässämme. Kokeilkaa vaikka ajatella punaista, niin johan alkaa näkyä punaista joka puolella! Ja vetovoiman lain mukaan, tämä koskee aivan kaikkea: ihmissuhteita, työpaikkoja, rahaa, etelänmatkoja, parkkipaikkoja. Mitä vain voi saada elämäänsä haluamalla, pyytämällä.

Kirjan mukaan keino, jolla säätelemme sitä, mitä milloinkin vedämme puoleemme, on tunteet. Kirjassa tunteet on jaettu 22 portaaseen, joista ylinpänä ja numero ykkösenä - kas vain - ilo! Numero 22 puolestaan edustaa syvää masennusta. Näiden välille mahtuu sitten joukko kaikenlaisia tunteita, kuten  numerolla 5 optimismi, numerolla 12 pettymys ja 15 syyttämisen halu. Pienemmän numeron tunne lievittää aina edellistä, suuremmalla numerolla varustettua tunnetta. Idea on, että mitä pienemmällä numerolla nimettyä tunnetta tunnemme, sitä paremmin asiat sujuvat haluamaamme suuntaan. Noin niin kuin yksinkertaistettuna.  Tässä tunneasteikko kirjan esittämällä tavalla:
  1. ilo, tieto, voimaantuminen, vapaus, rakkaus, kiitollisuus
  2. intohimo
  3. innostus, innokkuus, onnellisuus
  4. myönteinen odotus, myönteinen uskomus
  5. optimismi
  6. toiveikkuus
  7. tyytyväisyys
  8. kyllästyneisyys
  9. pessimismi
  10. turhautuminen,ärtymys, kärsimättömyys
  11. nujertuneisuus
  12. pettymys
  13. epäilys
  14. huoli
  15. syyttämisen halu
  16. lannistuneisuus
  17. suuttumus
  18. kostonhimo
  19. viha, raivo
  20. mustasukkaisuus
  21. epävarmuus, syyllisyys, arvottomuus
  22. pelko, suru, masennus, epätoivo, voimattomuus

Mielestäni kirjan ehkä paras anti on oivallus, että kovin suuria loikkia tunneskaalalla ei voi eikä tarvikaan tehdä. Esimerkiksi suoraan tunteesta (20) mustasukkaisuus tuntemaan onnellisuutta (3) on aika luonnotonta. Juttu toimiikin siten, että valitsetkin ensin tunneskaalalta jonkun toisen tunteen, johon sinun on helpompi löytää sopivat ajatukset sillä hetkellä. Lohdullista ajatella, että esimerkiksi nalkuttaminen, joka on seuraus syyttämisen halusta, onkin vain yksi askel tunneskaalalla kohti vielä positiivisempia tunteita!

Positiivinen ajattelu ei siis ole ainaista hymynaamaa ja positiivisuutta vaikka väkisin, vaan sitä, että kussakin tilanteessa valitsee sellaisen ajatuksen ja tunteen, joka tuntuu vähän paremmalta kuin aiempi!

Tässä täysin fiktiivinen esimerkki, miten se toimii käytännössä:

Haluaisin, että perhe-elämämme olisi seesteistä, onnellista ja rakkauden täyttämää, mutta...

...minua suututtaa kun mies on jättänyt likaiset sukat keskelle lattiaa! Tunneskaalalla etenemistä voisi tässä soveltaa vaikka näin:

Suuttumusta vähän paremmalta tuntuu ajatella lannistuneesti, että tämä nyt on minun kohtaloni, ukko joka ei huolehdi tavaroistaan. Vielä enemmän helpottaa, kun kuvittelen mielessäni kuinka sanon hänelle siitä sillä tavalla inhottavan syyttävästi kuin vain vaimo osaa. Syyttäisen halua lieventää, kun ajattelen turhautuneesti, että tuskin hän siitä kuitenkaan opikseen ottaa. Voisin ehkä kuitenkin toivoa sitä ja koettaa suhtautua optimistisesti ja myönteisesti asiaan, niin että hänkin ehkä motivoituisi paremmin. Ehkäpä innostumme jopa yhdessä keräämäään iltaisin sukat pyykkikoriin. Ja tästähän on enää lyhyt matka intohimoon ja rakkauteen, eikö niin ;-)?


Vähän parempia ajatuksia keskiviikkoonne, rakkaat lukijat!
 

8 kommenttia:

  1. Hei, tämä oli hyvä postaus. Olen seurannut blogiasi vähän aikaa, kun äitisi sen minulle linkitti tänne http://piipertajat.vuodatus.net/blog/3135220/carpe-diem-ja-muita-ohjeita/
    Olen itsekin kovasti pyöritellyt päässäni näitä juttuja - millainen olen ja millainen haluaisin olla, mitä haluaisin tehdä. Tuo tunnelista pitäisi melkein teipata jääkaapin oveen, että pääsisi negatiivisista olotiloista pikku hiljaa ylöspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula, että olet lukenut blogiani ja tästä kommentista! Käyn myös vastavierailulla tietenkin, lähiaikoina!
      On tärkeää tiedostaa, mitä haluaa. Kumma kyllä, monet osaavat paremmin määritellä sen, mitä eivät halua. Onnea valitsemallesi tielle! Ja kiva jos tunnelistasta on sinulle iloa :)

      Poista
  2. Voi miten tulikaan hyvään saumaan tämä postaus! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun mukava kuulla, että sait postauksesta itsellesi jotain! Kiitos että kerroit!

      Poista
  3. "Mielestäni kirjan ehkä paras anti on oivallus, että kovin suuria loikkia tunneskaalalla ei voi eikä tarvikaan tehdä."

    Just toi yllä oleva, mistä kirjoitit, oli mullekin the oivallus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapauttavaa, eikö totta! Eikä edes loppujen lopuksi niin kovin "hörhöilyä" ;)

      Poista
  4. Kiitos tästä postauksesta. Kuulin juuri tuosta kirjasta, täytyy hankkia käsiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkujaneulehuveja: Kiitos kun tulit kertomaan! Tämä kirja on todella hyvä, palaan siihen jatkuvasti yhä uudelleen ja uudelleen. Pieni varoituksen sana: pureskele sitä vähitellen, välttämättä ei ole hyvä idea lukea sitä yhdeltä istumalta. Kirjan ajatusmaailma ja lähtökohta on aika, hmm, erilainen kuin monen muun ns. elämäntaitokirjan. Itse luin aluksi alkupuheesta pari sivua ja sulattelin lukemaani ensin muutaman päivän ;)

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)