lauantai 19. toukokuuta 2012

Upshiftausta

Perjantaina ilmestyneessä Hesarin Nyt-liitteessä Evan johtaja Matti Apunen kertoo näkemyksiään downshiftaajista ja muutenkin "nykynuorten työmoraalista". Downshiftaukseen voi Apusen mukaan olla kaksi syytä, joko maailmankatsomus tai henkilökohtainen mukavuus: "Jos ne sanovat, että markkinatalous on väärin, haluan tietää, mikä on vaihtoehto. Jos syy on henkilökohtainen mukavuus, se on hemmotellun lapsen käytöstä, ja sanon, että menkää takaisin töihin".

Aijaa.

Itse aloitin juuri viime viikolla 4-päiväisen työviikon, joka minun kohdallani tarkoittaa osittaista hoitovapaata. Joten olen kai Apusen vinkkelistä jonkinlainen (mukavuus)downshiftaaja, sillä vapaaehtoisesti haluan tehdä vähemmän töitä ja hyväksyn, että saan siitä työstä myös vähemmän palkkaa. Eikä minusta markkinatalous ole väärin, se vain on.

En vain ole hirveän innostunut downshiftauksesta sanana, koska minusta siihen sisältyy ajatus "matalalennosta" ja että jotenkin pitäisi tyytyä vähempään. Minä en halua elämältä vähemmän, minä haluan enemmän! Haluan tehdä enemmän asioita, jotka saavat minut tuntemaan eläväni. Haluan kurottaa korkealle ja saada haluamani, ja sitten haluan haluta lisää ja enemmän. Haluan tehdä minulle tärkeitä asioita ja elää minulle sopivaa elämää. Haluan, että minut ympäröi onnellisuus ja ilo, ja säteillä sitä myös muille ihmisille. Haluan, että minulla ja perheelläni on kaikki, mitä tarvimme elääksemme täysipainoista ja turvallista elämää ja että meillä on sopivasti rikastuttavia kokemuksia läheisten ihmisten kanssa mukavissa paikoissa. Haluan valita "elämän katalogista" meille juuri sopivat tuotteet, enkä halua tyytyä yhtään vähempään. Mistään syystä.

Siksi valitsin nyt ja tässä tilanteessa 4-päiväisen työviikon. Tämä valinta liittyy tasapainon löytämiseen perhe-elämässämme ja minulle henkilökohtaisesti se on myös askel edellä kuvaamaani suuntaan. Uskon, että tämä suunta pidemmän päälle tuo meille onnea - ja vaurautta. Niin, vaurautta, sekä henkistä että materiaalista. Olen nimittäin alkanut uskoa, että kuuntelemalla sydäntään voi saavuttaa kaiken haluamansa - ilman, että se on pois keneltäkään muulta.

Downshiftauksen sijaan kutsuisinkin upshiftaukseksi mahdollisuutta kävellä useammin metsässä meikittä ja verkkareissa ja syödä eväitä pikkutyttöjeni kanssa. Menettämättä samalla yhtään mitään, (edes tavoitteitani "Carrie Bradshawina"). Päin vastoin saaden elämään taas lisää kokemuksia onnesta, jotka taas vievät meitä eteen päin siinä, mitä ikinä toivommekaan.

Downshiftaatko sinä, tai haluaisitko tehdä niin? Vai kutsuisitko itseäsi mieluummin "upshiftaajaksi" minun tapaani?



19 kommenttia:

  1. Olen kanssasi niin samaa mieltä! Ja ylpeä sinusta että teit tämän päätöksen olla enemmän kotona!

    VastaaPoista
  2. Tosi hienosti kiteytetty, että downshiftaaja ei saa vähemmän vaan nimenomaan enemmän! Riippuu tietysti henkilön omista arvokäsityksistä, mutta siinäkin on kiinnostava juju: hidastaessa vauhtia on helpompi huomata, mikä oikeasti on olennaista. Ugh. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, filosofisesti sanottu mutta niin totta. En usko oikeasti menettäväni mitään tärkeää tekemällä päivän vähemmän töitä ;)

      Poista
  3. Nooh, oikeastaan en välitä termistä, millä sitä kutsutaan, mutta kyllä olen downshiftaamisen kannattaja. Tietenkin kokisin saavani sillä enemmän. Henkistä pääomaa. Ja joo, kyllä varmaan urasuuntautuneet johtajat katsoisivat sitä työtävieroksuvaksi. Mutta myönnän olevani sellainen. Teen työtä ainoastaan palkan tähden. Minua ei kiinnosta pätkääkään uralla kohoaminen, sosiaaliset suhteet ja päteminen. Ihanteenani olisi päästä pois työelämästä ja muuttaa maalle, mutta tosiaan en ole keksinyt vielä mistä saisin silloin toimeentuloni. Otan kaikki vinkit vastaan, sillä oikeasti olen onnellinen vain meidän mökillä erämaassa =). En tarvitse ravintoloita, bailausta, shoppailua, muotivaatteita tai kylässä käymistä. Haluan sen sijaan risat verkkarit, pari kanaa ja kukon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roz, minusta ei pitäisi olla mitään pahaa kenenkään näkölulmasta siinä, että tunnustaa itselleen mainitsemasi tosiasiat. Työnantajaa kiinnostaa loppupeleissä se, että työntekijät tuottavat heille lisäarvoa. Jos tuotat sitä tarpeeksi tekemällä työtä palkan tähden, ei siinä ole mitään vikaa.
      Ja jokainen on oman onnensa seppä. Meillä on vain tämä yksi elämä ja jokaisen pitäisi saada elää se niin kuin parhaaksi näkee. Olen varma, että keksit kyllä keinon muuttaa maalle. Carpe diem <3

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus taas! Kiteytit sen mitä itsekin ajattelen. Ei elämän päämäärä ole kaikille omaisuuden ja ison palkan haaliminen, vaan jotain ihan muuta - jotain parempaa :)
    Olin tulossa kertomaan, että sulle on haaste, mutta sä jo bongasitkin sen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, mahtavaa että ajatusmaailmamme kohtaavat :) Ja kiitos haasteesta <3

      Poista
  5. Minä en edes vaivautunut lukemaan kirjoitusta kokonaan. Jo heti alkuun iski sellainen vastareaktio, että kirjoitus on hyvässä asemassa olevan miehen kirjoittama. Hänen ei ole tarvinnut hukkua loputtomaan työ-päiväkoti-kauppa-kotityö limboon vaan joku on hoitanut työn ulkopuolisen arjen pyörityksen valtaosaltaan hänen puolestaan. Minä toivoisin vieläkin enemmän joustoa työelämään kuin se nyt on suurelle osalle perheellisistä mahdollista. Syynä sellainen itsekkyys kuin, että lapsilla olisi enemmän aikaa vanhemman kanssa ja pysyisin itse voimissani ja työkuntoisena.

    Itse haluaisin tehdä 3-päiväistä työviikkoa. Olen välillä tehnyt lyhennettyä 6-tuntista työviikkoa, silloin perhe pysyy jollain lailla kotiruuassa, puhtaissa vaatteissa ja lapset voivat harrastaa. Nyt olen täydellä työviikolla ja enemmillä toimistopäivillä - ja väsyneenä ja vihaisena :(

    VastaaPoista
  6. Oli kahvitauolla kirjoitettu tuo komentti ja se mitä en vaivautunut lukemaan oli siis se Hesarin kirjoitus :) Ihan vaan selvennykseksi, että en aloittanut elämäni ensimmäistä komenttia sinulle, että enpä vaivautunut lukemaan juttuasi, mutta... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D
      Rouva Kepponen, teitpä kepposen! Kieltämättä aluksi ihmettelin, miksi joku tulee kommetoimaan ettei vaivautunut lukea juttuani, mutta hyvin pian ymmärsin yskän :-D Ja sain hyvät naurut tuosta lisäkommentistasi! Eli nou hätä, ja tervetuloa jatkossakin kommentoimaan ;)

      Toivoisin, että työnantajat ymmärtäisivät paremmin, että oikeasti, onnellinen ja tasapainoinen työntekijä tuottaa enemmän vähemmälläkin työmäärällä. On todella harmi jos joutuu elämään ja tekemään töitä väsyneenä ja vihaisena. En usko sen olevan hyväksi kenellekään.

      Poista
    2. Tiedän todella monta työantajaa, jotka suhtautuvat varsin nihkeästi mihinkään työajan lyhennykseen -mukaan lukien ne lakisääteiset. Työntekijän pitäisi olla aina työaikaan työnantajan saatavilla, jos ei muuten niin kaiken varalta. Monessa työssä järkevällä suunnittelulla olisi hyvinkin mahdollista saada lisää joustoa jopa ilman, että siitä koituisi työnantajalle edes kustannuksia vaan päinvastoin säästöä palkkakuluissa.

      Itse olen ainakin huomannut sellaista ilmiötä, että jos työ on oikea aikarohmu, niin vapaa-ajasta pitää tehdä koko ajan jotain erityistä. Hiihtolenkin sijasta pitää lennähtää Alpeille edes viikonlopuksi, hyvän kirjan sijasta tarvitseekin hieronnan ja viiniä rentoutukseen. Itsekin välillä suunnittelen ostavani täysin tarpeettomia asioita siksi, että olen tehnyt niin paljon töitä :(

      Poista
    3. Itse uskon omalta kohdaltani, että tekemällä viikon työt neljässä päivässä, olen vain tehokkaampi ja priorisoin paremmin. Toivon, että työnantaja ymmärtää sen olevan hyvä diili, mutta toisaalta toivon osaavani myös itse pitää rajat enkä tehdä enempää kuin 4 päivää - koska vain niistähän mulle maksetaan. Aika näyttää, kuinka tässä käy.

      Jännä tuo mainitsemasi ilmiö tosiaan. Ehkä siinä on se "raskas työ, raskaat huvit"-efekti. Että jotenkin kun töissä on hulinaa, sitten vapaa-aika pitäisi olla muka jotenkin erityisen "laadukasta". Vaikka oikeasti laadukkainta vapaa-aikaahan on, niin, oleilu. Se luksus, kun ei tarvi tehdä mitään, eikä hankkia mitään. Voi olla vain hetkessä ja nauttia siitä mitä on.

      Poista
  7. Upshiftaus rulettaa..lämpimät onnittelut osittaisesta hoitovapaasta!

    Itse olen käyttänyt hoitovapaamahdollisuutta lähes aina kun se on ollut mahdollista.

    Mua ärsytti noi Apusen kärkkäät mielipiteet ihan kauheasti :)
    Pelkästään työn tekemisen paljous, jos tähtämessä on vain materiaalinen hyvinvointi, ulkomaanmatkat, luksus tai uraputket eivät pitkässä juoksussa onnellistuta ketään. Ne voivat tuoda hetkellisen hyvän olon tunteen, mutta kestävää onnea ne ei tuo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa <3
      Hoitovapaa on laissa määritelty oikeus, mutta se ei valitettavasti kaikilla työpaikoilla aina onnistu. Ja tietysti myös oman perheen tilanne voi olla sellainen, ettei se ole taloudellisesti mahdollista. Yhden hoitovapaapäivän perusteella voin jo toivoa, että kunpa kaikki ne, joille se on mahdollista, tekisivät (uskaltaisivat tehdä?) sen. Lapsiinsa saa ihan eri kontaktin viettäessään koko päivän heidän kanssaan muutaman tunnin sijaan.

      Täysin samaa mieltä siitä, että mikä tahansa työ sinänsä tai raha eivät tuo onnea, vaikka moni niin tuntuukin luulevan...

      Poista
  8. Tässä oli luettavaa ja mietittävää varmasti jokaiselle!

    Itselläni on kovassa mietinnässä menenkö syksyllä töihin (ilman mahdollisuutta lyhennettyyn työviikkoon tai 6 tuntiseen päivään) ja mitä enemmän asiaa mietin, niin sitä enemmän kallistun siihen etten VIELÄKÄÄN (muiden ihmisten kauhuksi) taida mennä töihin. Miten ihmeessä mulle voisi riittä se, että olisin omien lasteni kanssa vain muutaman hassun tunnin päivässä! Se ei riittäisi millään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merikuu, kannustan sinua kuuntelemaan sydäntäsi, niin kuin varmasti teetkin <3 Kaikki olemme erilaisia, joillekin sopii uraäitiys, toisille osittainen hoitovapaa, jotkut ovat synnynnäisiä kotiäitejä. Minusta jokaisen tulisi saada tehdä oma ratkaisunsa tässä asiassa, ilman kenenkään ulkopuolisen (työnantaja, lähipiiiri jne.) painostusta. Tietysti taloudelliset edellytykset rajoittavat monia ja se on todella ikävää se.

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)