tiistai 20. maaliskuuta 2012

Haahuilija

Sunnuntaiaamuna mieheni yllätti minut tuijoittelemasta ikkunasta ulos. Hän kuulemma tarkkaili tilannetta parin minuutin ajan ja olin vain siinä eikä mitään tapahtunut. Sitten hän pyysi minua lopettamaan "haahuilun" ja laittamaan ruokaa perheelle. "Kyllä, kyllä..."

Uskomatonta. Tällaista ei ole varmaan koskaan ennen tapahtunut. Minua ei ole varmaan koskaan ennen voinut oikein kuvata sanalla "haahuilija". Olen suorittaja ja tehomimmi. Ja joo, joskus huolimaton, kärsimätön ja hätäinen. Myös laiska silloin tällöin. Mutta "haahuilu"- siis jokin sellainen tarkoitukseton oleilu ja ajantajun kadottaminen - se on uutuus minulle!

Toimittaja Jani Kaaro kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Seiniin tuijottelun jalo taito.
Artikkelissa kerrotaan, kuinka aivomme itse asiassa oppivat ja tekevät tärkeää luovaa työtä silloin, kun emme tee "mitään". Suuret ideat ja ajatukset syntyvätkin ilman otsaryppyjä, ikään kuin itsestään aivojen syvärakenteiden saadessa työskentelyrauhan. Näennäisellä tehokkuudella puolestaan ei ole mitään tekemistä nerouden kanssa, sillä se vain johdattaa kaavamaiseen ajatteluun.  Suuri filosofi ja ajattelija Immanuel Kantkin teki suuren osan ajatustyöstään pitkillä kävelyretkillään.

Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla, aikaa hukkua kysymykseen, aikaa eksyä ongelmaan, aikaa kokeilla vikateitä, ja aikaa olla nielaisematta ensimmäistä vastausta ja jatkaa etsimistä. Tarvitsisimme aikaa olla ajattelematta ja aikaa antaa ajatusten nousta itsestään esiin.

Niinpä niin. Lisää haahuilua! Koteihin ja työpaikoille!

Yritin löytää tähän kuvan, jossa haahulisin edes vähän. Sellaista ei löytynyt, mutta tässä viime kesän otoksessa sentään tuijoittelen näköalatornista järvimaisemaa hetken ajan.


10 kommenttia:

  1. Hienoa!
    Taivaan tulien maisematkin...

    VastaaPoista
  2. Joo, tahtoo rauhaa haahuiluun, ilman, että pitäisi suorittajana potea jotenkin huonoa omatuntoa. lomaa..lomaa odotellessa kun lapset ovat myös isovanhemmilla...sitten pääsee haahuilemaan. Siihen menee vielä n. 4kk... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kunpa osaisikin myös arjen keskellä ottaa ajan kaikkeen mitä itse tarvii. Kuten haahuiluun.
      Lomaa, lomaa.....

      Poista
  3. Haahuilu on jees, mutta mullekin vaikeaa! Olenhan kaksonen, jonka pitää tehdä koko ajan jotain ja mielellään montaa asiaa. Oon yrittänyt kuopuksen syntymän jälkeen päästä tästä tietoisesti eroon ja olin kai niin väsynyt, että hetkellisesti onnistuinkin hidastamaan. Mutta nyt taas mennään... :)
    Vähintään vartti pitäisi olla haahuilua päivässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on tosi vaikeaa nimenomaan olla ilman mitään järkevää tekemistä, jolla olisi päämäärä tai tarkoitus. Toisaalta, on myös mukava saada asioita aikaan - ja asiathan tulee tehtyä kun ne aloittaa ja sitten tekee. Tasapaino näiden kahden välillä olisi varmaan se ideaali tilanne, ja ehdottomasi haahuiluvartti olisi varmastikin vähintäänkin kohtuullista :)

      Poista
  4. Hei, ei tuo ole haahuilua, tuo on ajatuksissaan olemista =). Haahuilu on liikettä edes-takaisin, päämäärätöntä menemistä, hih. No mutta tuohon olotilaan, millä tahansa nimellä sitä kutsutaankin: se taas on juuri minulle ominaista. Voisin istua vaikka tunnin tuijottaen ikkunasta ulos. Nyt tuli niin mielenkiintoinen aihe, että on kai pakko kirjoittaa tästä omassa blogissakin pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roz, nyt siellä puhuu asiantuntija ;-) Mä olen ihan aloittelija näissä asioissa joten en vielä ymmärrä näitä nyansseja... :-D Mutta olet varmaan oikeassa, haahuiluun kuuluu varmaan jonkinlainen liike. Itse tarkoitin tässä sellaista olotilaa, jossa en oikein edes itse tiedä olenko liikkeessä vai pysähtyneenä tuijottamaan ikkunasta ulos. Miksköhän sellaista sitten sanottaisiin?

      Poista
  5. Ihan samojen asioiden kanssa painitaan.
    Olen joutunut haahuilemaan nyt muutaman päivän, sillä olen lomalla paikassa, jossa ei ole juurikaan muita aktiviteetteja kuin syöminen ja auringossa löhöily. Aivot taitavat tosiaan työskennellä ahkerasti, kun emme tee mitään. Lähdin nimittäin lomalle kaaoksesta, mutta moni mieltäni askarruttanut asia on ratkennut loman aikana kuin itsestään. Täytyy siis olla samaa mieltä Kantin kanssa siitä, että tarvitsemme aikaa olla ajattelematta ja antaa ajatusten nousta itsestään esiin. Se näyttää toimivan. Haahuilkaamme siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M K, miten ihanaa tuo sinun "pakkohaahuilusi"! Mahtavaa että olet saanut kaaoksen järjestykseen. "Antaa ajatusten nousta itsestään esiin" kuulostaa niin hyvältä, helpolta ja luonnolliselta. Eläköön haahuilu!

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)