sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Voikukkasalaatti

Yesdeli.fi -herkkukaupassa on karppiherkkumyymälän lisäksi myös varsin kiinnostava kirjaosasto. Sain heiltä jo jonkin aikaa sitten paketin kirjoja arvioitavaksi, ja nyt ajattelin aloittaa mielestäni jänskimmästä eli Sami Tallbergin Villiyrtti keittokirjasta.




Miten jännittävää onkaan, että ihan tavallisista "rikkaruohoista" kuten voikukasta ja nokkosesta voi loihtia taidokkaita aterioita - kunhan vain tietää mitä ja miten. Sitä juuri tämä kirja koittaa valottaa. Kirjoittaja on itse huippukokki ja paneutunut Suomen luonnosta löytyviin villikasveihin rakkaudella ja taidolla, ja kirja onkin ylistys lähiruoalle ja pohjoisen aromeille. Miltäpä kuulostaisi vaikka: Mesijuuri Creme Brulee tai Keitettyjä takiaisen varsia ja hollannikastiketta? Litulaukkapasta, Koivun kanssa grillattu makkara, Koiranputkisalaatti, näitä riittää...

Kirjan asiantuntevuus ja mehevät kuvat suorastaan vaativat kokeilemaan jotain. Päätän aloittaa kokeilun helposti tunnistettavasta ja taatusti läheltä löytyvästä kasvista: voikukasta. Kirjasta sivulta 34 löytyy resepti Voikukka-sinihomejuustosalaatti. Sitä siis!



3 kourallista voikukanlehtiä
4 rkl (saksan)pähkinöitä
200g sinihomejuustoa
1 dl salaatinkastiketta

(Kirjasta löytyvä salaatinkastike sisältää:
1/2 l kylmäpuristettua oliiviöljyä
3 dl rypsiöljyä
1/2 sitruunan mehu
2 dl valkoviinietikkaa (tätä mulla ei ollut...)
1,5 rkl rakuunaa
4 kuorittua ja viipaloitua valkosipulin kynttä
150 g sinappia
itse lisäsin myös hieman hunajaa

Kaikki aineet sekoitetaan savuasekoittimella tahnaksi)

Paahda pähkinöitä 180-asteisessa uunissa 10 minuuttia.
Murskaa pähkinät käsin tai veitsellä.
Sekoita puolet sinihomejuustosta ja salaatinkastike haarukalla tasaiseksi kastikkeeksi ja murskaa loput juustosta karkeaksi palaksi.

Sekoita kaikki aineet ja tarjoile.


Arvio reseptistä: itse tykkäsin kovasti, lapsille ehdottomasti liian voimakas. Mies sanoi syövänsä mieluummin "tavallista salaattia", mutta kun vänkäsin kouluarvosanaa, hän antoi 8+ !

Voikukka on varsin kiinnostava raaka-aine kyllä. Maku on vähän pistävä, siksipä kai reseptikin sisältää muitakin voimakkaita makuja. Sinihomejuusto rimmaa kyllä mielestäni mainosti ja pähkinät tuovat pyöreyttä ja kivaa tekstuuria. Käsittääkseni voikukan maun voimakkuuteen vaikuttaa kasvupaikka ja kasvin ikä. Varjossa kasvaneet ja nuoret lehdet pitäisi olla miedomman makuisia. Kokeilut jatkuvat siis!

Tein myös nokkoslettuja, joita lapset söivät mielellään. Sovelsin niihin yhtä karppireseptiä. Ehkäpä postaan siitäkin vielä!

Erittäin leppoisaa sunnuntaita ja reipasta viikonalkua jokaiselle!

4 kommenttia:

  1. Pitää testata!

    Voisi pelittää myös sellaisena, kuten italialaiset syövät rucolansa, eli parmesan-lastujen kanssa? Pitää kokeilla tätä, kunhan muistan etsiä voikukat muualta kuin omasta pihasta, jossa myrkyttelin juuri voikukkia. Olen luullut, että ne pitääkin poimia ihan pieninä ja että isot lehdet olisi karmean väkeviä.

    Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, hyvä idea tuo parmesan, rucola ja voikukka tosiaan muistuttavat vähän toisiaan. Voimakkaita, vähän kitkeriä makuja molemmat.

      Kirjan mukaan voikukkiakin on eri lajeja, jotka maistuvat vähän erilaisilta. Ja Keski-Euroopassa jopa viljellään voikukan lehtiä!

      Nyt vaan erilaisia salaatteja loihtimaan, materiaali ei ainakaan lopu kesken!

      Poista
  2. Tämä on mielenkiintoista! Mulla on pihalla vuohenputkiongelma, ja ajattelin, että jollen voi voittaa vihollistani, voin aina syödä hänet. If yu can't beat it, eat it! Mutta aika väkevähkö on siinäkin maku, joten hampaat irvessä mennään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, mainitussa kirjassa esitellään myös vuohenputki. Siitä sanotaan mm. että se sopii oikeastaan kaikkiin ruokiin. Mikä aarreaitta pihallasi siis onkaan! Ehkä niissäkin nuoret yksilöt ovat miedompia...?

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)