sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Juoksen, koska...

... ajatukset tuntuvat juoksevan lenkkitossujen tahtiin ja löytävät usein juuri sen polun, mitä en arjen tohinassa tullut ajatelleeksi
... saan siinä helposti ja nopeasti omaa aikaa, avaan vain oven ja olen perillä itseni kanssa, raikkaassa ulkoilmassa
... samalla voin kuunnella musiikkia ja keskittyä siihen
... se vain tuntuu hyvältä tehdessäni sitä!
... lenkin jälkeinen olotila on euforinen - siihen jää todellakin koukkuun
... juostessani tunnen eläväni!

Taustatietona kerrottakoon, että vuonna 2011, etsiessäni minulle iloa tuovia aioita Ilon vuosi 2011 -blogissa, juoksu oli yksi löydöksistä. Olinhan toki ennenkin juossut osana liikuntaharjoituksiani, mutta suorituspohjalta. Tällä kertaa löysinkin juoksusta ihan uuden puolen ja aloin oikeasti tehdä sitä tämän postauksen alussa mainituista syistä eli ilosta. Aloitin todella rauhallisesti, juosten ensin vain muutamia askelia, mutta vähitellen yhä pidempiä pätkiä. Viime kesän loppupuolella tein jo pitkähköjä lenkkejä ja vauhtiharjoituksia. Sykemittaria käytin välillä, välillä en, koettaen säilyttää aina ilon. Apunani minulla oli Kirsi Valastin Naisen juoksukirja. Kiinnostuneet voivat lukea tarkemmin noista ajoista täältä.

Mutta siis tähän päivään. Olen kaikessa hiljaisuudessa juoksennellut viime aikoina kerran-pari viikossa. Eilen juoksin ensimmäisen kerran tänä vuonna 10 km, lenkin jonka juoksin viime kesänä vain muutaman kerran. Yllätyksekseni jaksoin juosta sen kokonaan, keskeyttämättä ja kävelemättä, ja se tuntui tosi hyvältä. Olenkin paremmassa (juoksu)kunnossa kuin luulinkaan!

Siitä (ja kavereistani, jotka juoksivat eilen Helsinki City Runin) innostuneena kaivoin Valastin kirjan esiin ja etsin siitä harjoitusvinkkejä. Kirja on muuten todella monipuolinen, kertoo kaiken mitä juoksevan naisen tulee tietää. Monet hyvät juoksua käsittelevät kirjat on tehty miesten näkökulmasta, mutta tämä ottaa huomioon naisen kehon erityispiirteet ja naisen elämänvaiheet. Varsinkin aloittelija hyötyy ohjeista, joita Kirsi antaa: "aluksi ei liian usein, liian kovaa eikä liian pitkiä lenkkejä". Suosittelen lämpimästi!

Itse avasin kuitenkin nyt kirjasta sivun 189, jossa on puolimaratonille tähtäävän harjoitusohjelma :) 



8 kommenttia:

  1. Minullakin on tuo Valastin kirja, ja kaivoinkin sen esiin juuri tänään tarkastaakseni juoksuasentoani! Suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Juoksutapahtumat on aivan ihania, suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitan parin viikon kuluttua Naisten kympillä, mutta syksyllä olisi tarkoitus osallistua johonkin toiseenkin tapahtumaan :) Tapahtumissa on tunnelmaa!

      Poista
  3. Epäilen, että aloittelevana juoksijana ja erityisesti kirjafriikkinä, voin olla pakotettu hankkimaan tuon opuksen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, kannattaa ehdottomasti! Välttyy monelta sudenkuopalta, kun seuraa asiantuntijan neuvoja, aluksi varsinkin :)

      Poista
  4. Mullakin on toi kirja :)
    Mun juoksut on ollu nyt vähissä viime aikoina. Polvi on kipee, ihmeen hyvin kestää spinnausta ja pumppia, mut kävellessä tuntuu "paksulta". Vanha vamma vaivaa.

    Erinomaisia syitä olit postannut, alkoi itselläkin tehdä mieli lenkille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenny, auts! Onneksi sulla on kuitenkin noita muita hyviä ja voimaannuttavia muita lajeja, joita voit harrastaa. Kehoaan ja sen viestejä kyllä kannattaa kuunnella, sen olen jo itsekin oppinut (monen kantapään kautta). Mites muuten vesijuoksu, sitähän monet juoksijat käyttää (mm. Valastin kirjan mukaan) korvaavana ja kuntouttavana harjoitusmuotona...

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)