maanantai 16. huhtikuuta 2012

Unta tiedossa!

Ilokseni Kotilääkäri.fi kutsui minut kirjoittamaan unesta ja levosta seuraavien kahden viikon ajan!

Kyseessä on unihenkinen bloggaus-tempaus, joka alkoi Unten mailla -blogilla, jonka kirjoituksia voi lukea täällä. Minun lisäkseni mukana ovat Tiia, Laura sekä Jenny ja tarkoituksena on, että kukin kirjoittaa nukkumisen tiimoilta eri näkökulmista. Blogiemme lukijat ovat erittäin tervetulleita keskustelemaan ja kommentoimaan!

Tämäpä sattuikin sopivasti. Tein nimittäin vuoden alussa muutamia tavoitteita seuraaville kuudelle kuukaudelle. Ne liittyivät toisaalta omaan kehittymiseen (kirjoittajana) ja toisaalta omaan hyvinvointiin. Yllättävän moni tavoitteista on toteutunut, mutta yksi hyvinvointiin liittyvä ei ole ottanut tuulta purjeisiin, nimittäin:

8 tunnin yöunet.


Olen varma, että tuon tavoitteen toteutuminen lisäisi jaksamistani, onnellisuuttani ja kärsivällisyyttäni. Muunmuassa. Ja elämäniloa! Tähän mennessä mainitut muut tavoitteet ovat menneet kuitenkin tuon ohitse ja nukkumaanmeno on venynyt usein puolille öin. Siihen vielä yöheräämiset ja aamukuuden herätys - yhtälö ei valitettavasti johda 8 tunnin uniin.

Mutta nytpäs tarjoutuikin sopiva tilaisuus toteuttaa tuokin tavoite! Aion siis tämän unikampanjan tiimoilta mennä seuraavan kahden viikon ajan niin aikaisin nukkumaan, että 8 tuntia on ainakin teoriassa mahdollista. Ja nythän se ei ole edes bloggailuajasta pois, sillä tarkoitus onkin blogata siitä! Eikös olekin nerokasta ;-)

Elikäs tulen kirjoittamaan siitä, kuinka hyvin saan toteutettua arjen keskellä tuon 8 tunnin tavoitteen ja minkälaiset vaikutukset unimäärän lisäyksellä on jaksamiseen ja onnellisuuteen. Lisäksi kirjoitan aiheesta myös muita näkökulmia, riippuen siitä mitä kommentteja ja ajatuksia matkan varrella sattuu tulemaan teiltä lukijat sekä muista mukana olevista blogeista.

Nyt heti alkuun kysynkin lukijoiltani: montako tuntia te nukutte yössä ja montako olisi teille mielestänne riittävä määrä? Entä voiko mielestänne nukkua liikaa? 


Jotkut ne nukkuvat missä vaan: automatkoilla...







... tai järven jäällä pulkassa. Ah autuasta!









7 kommenttia:

  1. Olen aina ollut todella hyvä nukkumaan. Vaikka ihmisen unirytmi menee puolentoista tunnin sykleissä, jolloin syklin tiettynä aikana alkaa nukuttaa ja toisena onkin virkeämpi, ei minulla ole koskaan ollut ongelmaa mennä nukkumaan vaikka minua ei edes väsyttäisi. Pää tyynyyn ja silmät kiinni, sillä se uni on tullut aina syklin ajankohdasta riippumatta.

    7-8 tuntia on minulle, ja varmasti monelle muullekin, se sopiva määrä unta. Silloin olo on virkeä herätessä ja päivä lähtee hyvin käyntiin. Toisaalta voin nukkua vaikka 12 tuntia, no problem, koska rakastan nukkumista, mutta silloin kroppani on koko päivän sellaisella säästöliekillä, että tuntuu, ettei herää päivään ollenkaan. On uupunut olo niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Eli mielestäni liikaa nukkuminen on mahdollista ja alentaa huomattavasti suorituskykyä.

    Liian vähää unta minä stressaan, jolloin nukkuminen koko yönä on katkonaista ja aamulla sitten väsyttää - luonnollisesti. Liian vähillä unilla on mielestäni kuitenkin mahdollista pitää itsensä paremmin skarppina kuin, että olisi nukkunut liian pitkään.

    Normaalina arkena menen nukkumaan noin klo 22, jolloin saavutan ihanteellisen pituiset unet.

    VastaaPoista
  2. Mulla tulee arkiöisin nukuttua hieman liian vähän, yleensä unet jää 4-5 tuntiin. Aamulla kello soittaa 4.55 ja yleensä se kello on puolen yön kieppeillä ennen kuin sammutan makkarin valot, siinä sitten menee tovi jos toinen ennen kuin uni tulee. Kadehdin melkein joka ilta miestäni, joka nukahtaa melkein ennen kuin pää kohtaa tyynyn, olisikin niin helppoa. Alkuviikosta yleensä nukkumaan meno venyy pitemmälle kuin loppuviikosta. Vuosien varrella olen huomannut, että sellaiset 6 tunnin yöunet on mulle ehkä parhaimmat, monesti viikonloppuisin tulee herättyä ihan itsekseen tuon määrän jälkeen. Muistelisin, että ihan yläasteelta asti olen nukkunut 6-7 tuntia yössä ja pärjännyt silloinkin ihan hyvin.
    Ja kyllä, nukkua voi liikaa! Joskus käy sellainenkin ihme, että nukun 9-11 tuntia ja heti herätessään tietää, että päivä on ihan turha. Ei meinaa päästä hereille millään, päätä särkee koko päivän, kiukuttaa ja koko päivä menee ihan kuin olisi hötössä (enpä osaa kuvailla tätä olotilaa kovin selkeästi, mutta luulen että kohtalotoverit tietää mitä tarkoitan).

    VastaaPoista
  3. Valitettavasti nukun ihan liian vähän. Olen aina tarvinnut paljon unta pystyäkseni toimimaan täydellä teholla, MUTTA viisi lasta tasaisin välein ovat taanneet sen, etten nuku läheskään niin paljon kuin pitäisi/haluaisin.

    Nukun n.5-6 tuntia ja pari kuukautta senkin vähän väliä heräillen.

    VastaaPoista
  4. Nukun liian vähän, noin kuusi tuntia yössä. Illat venyvät oman ajan tarpeen vuoksi ja pääsen nukkumaan yleensä vasta siinä puoli kahdentoista maissa (nukahdan ehkä vartin päästä). Herään melkein päivästä riippumatta siinä kuuden jälkeen, luksukselta tuntuvat viikonloput, kun lapset joskus vahingossa nukkuvat puoli kasiin. Sellainen yö tuntuukin jo ihan riittävältä.

    Oman ongelmansa tuo ajoittainen yötyö, joka sekoittaa pakan aina muutamaksi päiväksi sen jälkeen. Tuntuu, ettei oikein koskaan pääse palautumaan ennen seuraavaa työyötä (hieno sana!:).

    Ja kyllä, liikaa voi nukkua. Kymmenen tuntia tekee mut ihan sekavaksi ja "toisaikaiseksi" ihan koko loppupäivän ajaksi.

    VastaaPoista
  5. Mulle riittää nykyään seitsemän tuntia yhtäjaksoista unta. Mutta toistaiseksi tuollaisia öitä ei ole ollut kovin montaa :) Toivossa on hyvä elää ja ehkä seuraan sinun fiksua esimerkkiäsi, menen aikaisemmin nukkumaan.
    Ikävä kyllä se ilta-aika, kun kuopus on nukkumassa on sitä niin sanottua omaa aikaa. Siksi en tahdo malttaa mennä aikaisemmin koisimaan. Ehkä tänään? :)

    VastaaPoista
  6. Itsekin olen lähiaikoina miettinyt kovasti tätä nukkumisjuttua. Nukun öisin yleensä n.6-7 h. Aiemmin se tuntui riittävän, mutta nyt ei enää.
    Herääminen on kuin tervan juontia ( n.5.30). Aamupäivä töissä menee mukavasti, mutta iltapäivästä tahtoo silmät mennä väkisin kiinni. Olenpa yllättänyt itseni jopa nuokkumasta koneen ääressä.
    Ihan klo 21 ei viitsisi mennä nukkumaan, kun silloin alkaisi päivän ainut rauhallinen hetki, jolloin voi olla ihan itsekseen.Olen miettinyt, olisiko liikunnalla merkitystä tässä jutussa. Rakennamme taloa ja mies ei ole kotona juurikaan, joten en ole päässyt liikkumaan kuten ennen.
    Kolme lasta, kotityöt ja lasten harrastukset vievät kaiken puhdin.
    Vai olisiko iällä väliä? Jos jokin maaginen raja on ylittynyt 37 v. kohdalla ja väistämätön on edessä. Ei vaan jaksa niin kuin ennen..

    VastaaPoista
  7. Vau miten paljon kommentteja! Kiitos! Juuri keskustelua olikin tarkoitus herättää :)

    Hannerika: Unen katkonaisuus on kyllä laatua olennaisesti heikentävä asia. 8 tunninkaan uni ei ole laadukas jos se katkeilee tunnin välein. Mieluummin 6 tuntia laadukasta, katkeamatonta, jos saisi valita. Liian vähä uni on minustakin siedettävissä silloin, kun se ei ole jatkuvaa. Ja voi onnellista kun sinua on siunattu hyvillä unenlahjoilla!! Se auttaa selviämään sitten, kun pikkulapsiaika ja sen aiheuttama unettomuus sinulla joskus koittaa ;-)

    Hanna: Monet toimeliaat ja menestyneet ihmiset pärjäävät tosi vähillä unilla. Sekin on siunaus! Itselleni tuo 6 tuntia on pidemmän päälle liian vähän, vaikka tällä hetkellä suurin piirtein sillä mennäänkin. Ja kiitos, että tulit kommentoimaan :-)

    Merikuu: Se on meidän äitien osa. Ja sulla tosiaan sitä on kestänyt melkein koko aikuisiän! Olet kyllä melkoinen sissi, täytyy sanoa. Mutta, kyllä sinulle ja minullekin vielä unen päivät palaavat :-) Tsemppiä!

    Mirka: Rytmisi kuulostaa ihan minun rytmiltäni, lukuunottamatta yötyötä. Huhhuh, sellaista lisää en varmaan enää tässä tilanteessa kestäisi! Mutta tavallaan se oma aika on kuitenkin niin arvokasta ja palkitsevaa, että se auttaa kestämään väsymyksenkin. Kun tekee semmoisia asioita, joita todella haluaa tehdä! Mutta loputtomiin ei ihmiskroppakaan jousta ja väsymys ottaa itselläni ainakin jossain vaiheessa ylivallan.

    Jenny: Meillä on kuopukset samanikäiset, ja kyllähän se on tämä 1-vuotias, joka minunkin nukkumistani eniten häiritsee. Illan omasta ajasta luopuminen vaatii ainakin mulla tiukahkoa itsekuria, näiden parin päivän harjoituksen perusteella... Mutta jatkamme kokeilua ja seuraamme kehitystä ;-)

    Piia: Kiitos kun tulit kommentoimaan blogiini! Se on jännä miten keho adaptoituu: sitä ikään kuin tottuu siihen vähempään lepoon, mutta sitten jossain vaiheessa iskee totaalinen väsymys. Keho ikään kuin tottuu sietämään sellaista, mitä ei pidemmän päälle kuitenkaan kestä. Näin minä ainakin sen ymmärrän. Eipä ole epätavallista mullekaan nuokahdella etenkin iltapäiväpalavereissa... ;-) Liikunta varmasti auttaa ja tekee levon laadukkaammaksi, siitähän on paljon tutkimuksiakin. Seuraapa sinua ennen kommentoineen Jennyn blogia, hän aikoi kirjoittaa aiheesta tämän unikampiksen tiimoillta. Loppujen lopuksi on varmasti kyse tasapainosta ja oman kehon kuuntelemisesta. Sinulla kuulostaa olevan paljon tekeillä juuri nyt: lapset, työt, rakennus; silloin helposti joutuu puristamaan vähän liikaa ja tasapaino väkisinkin järkkyy. Millä asioilla voisit rauhoittaa vähän tilannetta ja saada tasapainoa takaisin? Voimia ja tsemppiä!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)