torstai 19. huhtikuuta 2012

Kuinka selvitä univelasta

Tässäpä toinen kirjoitukseni Kotilääkäri.fi -sivuston unibloggauskampikseen. Aiheenani on univelka ja kuinka selviytyä siitä.

Nukkuminen on tärkein yksittäinen asia, joka vaikuttaa ainakin pikkulapsiperheen arjen sujumiseen. Heräävätkö lapset yöllä, kuinka monta kertaa he heräävät ja mitä he silloin vaativat, kuinka hyvin vanhemmat saavat nukuttua. Nämä ovat hyvin yleisiä lapsiperheiden vanhempien keskustelunaiheita. "Kuis yöt?" "Oletteko saaneet nukuttua?" ovat kysymyksiä, joiden vastaukset usein ovat suoraan verrannollisia siihen, miten perheellä menee. Melkein kaiken päivällä tapahtuvan jaksaa kyllä, jos vain saa yöllä levättyä. Jos taas ei saa yöllä nukuttua, ennen pitkää koko arki alkaa tuntua suorastaan helvetilliseltä.

Omat lapseni ovat 1- ja 3-vuotiaat, joten tilanne on hyvin tuttu. Meillä nuorimmainen on ollut levoton nukkuja ja yöheräämisiä on edelleen, tosin pahin on onneksi ohi. On ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut niin väsynyt, että olen alkanut jo pelätä lasteni turvallisuuden puolesta huomatessani, kuinka väsymys lisäsi onnettomuusherkkyyttäni. Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut.

Jos ei saa nukuttua kuukausiin yhtään yötä "läpi" ja jatkuvasti joutuu heräämään juuri nukahdettuaan, olo muuttuu melkoisen erilaiseksi normaaliin verrattuna. Jenny kirjoitti täällä osuvasti siitä, kuinka väsyneenä värit katoavat elämästä ja kuinka nukkumattomuus vastaa jopa humalatilaa. Siinä olotilassa sitten pitäisi jaksaa hoitaa pientä lasta tai lapsia myös päivällä. Tai mennä töihin. Jokin aika sitten katsoin yhden dokumentin, jossa kerrottiin, kuinka totaalinen nukkumattomuus johtaa melko pian koko elimistön tulehdustilaan ja kuolemaan. Nukkuminen on oikeasti elintärkeä asia!

Pitkittyneeseen huonosti nukkumiseen ei auta muu, kuin vähitellen univelan takaisin maksaminen. Edes muutama hyvin nukuttu yö ei poista vielä pitkittynyttä valvomista. Aiemmassa unipostauksessani heittämäni kysymys "Voiko nukkua liikaa?" onkin täysin absurdi niille, jotka eivät ole pitkään aikaan saaneet nukkua riittävästi.

Mikä siis neuvoksi niille, jotka tälläkin hetkellä taistelevat univajeen kanssa, joko lapsi- tai muista syistä? 


Ohessa minun vinkkejäni pikkulapsiperheiden väsyneille vanhemmille ja miksei muillekin univajeesta kärsiville:


1. Tunnista ja tunnusta tilanne. Ihminen on luotu sopeutumaan, mutta kaikkea ei tarvitse pitää normaalina. Olet nyt epänormaalissa tilanteessa, koska saat syystä tai toisesta nukuttua liian vähän.

2.Ole itsellesi armollinen. Juuri nyt ei kannata vaatia itseltään liikaa. Ehdit aloittaa laihduttamisen tai ranskan opinnot myöhemmin. Juuri nyt sinun tehtäväsi on keskittyä olennaiseen, itsesi ja kaikkein lähimmäistesi hyvinvointiin.

3. Laske rimaa myös arjessa. Löysää vähän. Mitään ei tapahdu, jos siivoat vähän harvemmin tai tiskit jäävät joskus pöydälle. Tiedän, että väsyneenä kaikki tuollainen myös häiritsee monesti tavallista enemmän, mutta koeta puhua itsellesi myötätuntoisesti ja säästää voimiasi johonkin mielekkääseen tekemiseen, josta saat hyvää mieltä. Kun sinulla on omaa aikaa, käy kävelyllä, istuta kukkia, kuuntele musiikkia. Ota pitkä, lämmin suihku. Ota päikkärit. Näin saat voimaa myös arjen askareista selviämiseen.


4. Pyydä apua ja ota se vastaan! Soita ystävällesi ja kerro tilannne rehellisesti. Anna ystäviesi ja sukulaistesi tarjota apuaan ja ota se kiitollisena vastaan. Sinun ei tarvitse esittää pärjääväsi omillasi. Kärsit univajeesta ja tilanne on vakava, älä vähättele sitä. Saat ottaa avun vastaan. Jos mahdollista, koeta saada apua arjen askareisiin, mutta myös sellaista apua, joka mahdollistaisi nukkumistasi edes silloin tällöin.

5. Älä vertaa itseäsi keneenkään muuhun. Aina löytyy niitä, jotka kertovat selvinneensä vielä pahemmasta (omien sanojensa mukaan). Vain sinun omalla kokemuksellasi ja jaksamisellasi on merkitystä sinun elämässäsi. Olosuhteet olivat ehkä 50-luvulla omalla tavallaan kovat, mutta silloin työelämä ei ole ollut välttämättä yhtä vaativaa ja sukulaisverkostot olivat helpommin apuna lastenhoidossa, noin muutamia esimerkkejä mainitakseni asioista, jotka nämä "vertailjat" unohtavat mainita kertoessaan omista kokemuksistaan.

6. Anna itsellesi aikaa toipua. Kun yöt sitten lopulta rauhoittuvat ja huomaat saavasi nukkua taas enemmän, älä oleta, että  tilanne normalisoituu muutamassa päivässä. Siihen voi mennä viikkoja, kuukausia, jopa vuosia. Koeta nauttia vähitellen palautuvista voimistasi. Huomaa, kuinka voit nyt paremmin kuin viikko sitten tai kuukausi sitten, mutta älä heti vaadi itseltäsi samaa suorituskykyä kuin joskus ennen muinoin. Valo näkyy jo tunnelin päässä, kuljet sitä kohti varmoin askelin!

Olisiko teillä, lukijani, lisättävää tähän? Kommenttiboxi odottaa panostanne :-)


Source: google.com via Katja on Pinterest



5 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä, olen samaa mieltä. Pienten lasten kanssahan on usein se ongelma, että vaikka periaatteessa saa nukuttua tarpeeksi, esim. 8 tuntia, niin siinä välissä ei saa nukuttua yhtään kokonaista unisykliä, kun pitää herätä vaikka tunnin välein. Olen huomannut, että ainakin 3 tuntia unta putkeen on minulle tarpeen, muuten on sanat ja tavarat hukassa ja olo kuin olisi puuroa pää täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, "puuroa pää täynnä" on niin hyvä kuvaus SIITÄ olotilasta!
      Tunnin välein herätys on todella rankkaa, olen sen itsekin kokenut. Tuntuu kuin ei olisi nukkunut ollenkaan sellaisen yön jälkeen.
      ONNEKSI tällainen elämäntilanne on väliaikainen useimmille! Voimia sinulle!

      Poista
  2. Todella hyviä ohjeita.

    Kun nukkuu pitkään huonosti, on kuitenkin aika hassua, miten yksi tai kaksi hyvin nukuttua yötä tuo ihan duracellpupumaisen olon, että muka jaksaisi mitä vain. Oikeastihan sen ison univelan poisnukkuminen on kuitenkin isompi projekti, kuten säkin kirjoitit.

    Itselleni tämä lähes 16 kk:n valvominen on opettanut paljon. En pidä enää unta tai nukkumista itsestäänselvyytenä. Osaan arvostaa jokaista hyvinnukuttua yötä. Ja olen huomannut, että rakastan nukkumista! :)

    On aika helpotus, kun meillä vihdoin nukutaan. Pikku tyyppi veti toissayönäkin unta kaaliin melkein 12 tuntia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on keskimmäisen lapsen vuosien takaiset valvottamiset aiheuttaneet traumoja :). Poika on jo 9v, mutta liiankin elävästi muistan parin vuoden univelat. Kyseessä ei ollut pikkuiset sellaiset. Mä edelleen nautin nukkumisesta ja olen unien suhteen lähes mustasukkainen. Jotenkin ajoittain koen vieläkin nukkuvani varastoon varmuuden vuoksi.
      Mutta olenpa oppinut arvistamaan nukkumista! Mikään valvominen ei ole niin hauskaa että hyvät unet voittaisi.

      t.Pinkki, joka nukkuu 8-9 tuntia yössä.

      Ja Katja, ei todellakaan Elisan kanssa sua "haukuttu". Sä olet normaali iloinen ja positiivinen.

      Poista
    2. Jenny:
      Juu, tuttu tunne tuo "duracellpupu"-olo. Sitä on jotenkin niin innoissaan ja virtaa täynnä siitä, että saa nukkua! Nukkuminen on oikeasti asia, jonka arvon ja merkityksen ymmärtää vasta, kun sen menettää. Ja kun sen saa takaisin, olo on taivaallinen. Ja huomaa rakastavansa nukkumista ;-)
      Mahtava juttu, että teillä nukutaan nyt! Jatkukoon se!

      Pinkki:
      Juuri näin. Itselläni ei ole ihan noin paha tilanne kuin sulla oli, ja uskon saavani univelat pois vähitellen normaalinukkumisella (7-8 tuntia yössä) ja saatanpa sopivissa olosuhteissa innostua valvomaankin joskus vähän. Mutta tunnen minäkin ihmisiä, jotka valvomiskauden jälkeen nukkuvat aina, kun mahdollista, eivätkä voi millään ymmärtää, miksi joku ei nuku, jos kerran saisi ;-) Hyvät unet - ahhhh. Ei niitä oikeasti mikään voita!
      Ja PS Kiitos sanoistasi :) Joskus vain mietin itsekin, annanko blogissani liian (yltiö)positiivisen ja yksipuolisen kuvan itsestäni ja elämästäni kun yritän aina esittää sen valoisan puolen :) Mutta hauska kuulla, että näin ei ole, vaan se syvällisempikin puoli on välittynyt ainakin joillekin lukijoille.

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)