Heikko hetki

(Kuva: Rumi https://www.facebook.com/mevlana)

Keskellä lomaviikkoa, voimani loppuvat. Sekä fyysiset että varsinkin ne henkiset. Toiminnalliset voimat onneksi saavat pysymään tolpillaan ja perhe tulee sentään hoidettua - ja varmasti ensi viikolla myös työ.

Juhannusaattona eräs ystävä nukkui pois vähän yli 40-vuotiaana vakavan sairauden uuvuttamana. Kyllä, samanaikaisesti postailin mansikkakakuista ja jäätelöpuikoista, koska sain sen tietää vasta pari päivää sitten. Kävin häntä tapaamassa saattohoidon aikana muutamia kertoja. Tunsin itseni todella avuttomaksi ja riittämättömäksi koettaessani kohdata ihmisen, jolta oli mennyt terveys ja puhekyky ja jonka loppuelämä oli laskettavissa päivissä tai korkeintaan viikoissa. En osannut löytää oikeita sanoja enkä edes tiennyt miten toimia niin, että hänen olisi mahdollisimman hyvä olla. Itkin aina kun lähdin sieltä, mutta silti menin yhä uudestaan ja lupasin hänelle käydä siellä loppuun saakka. Loppujen lopuksi, eihän siinä minusta  ollut kysymys vaan hänen viimeisistä hetkistään. Viimeisen kerran näin hänet viikkoa ennen kuin hän menehtyi.

Minusta tuntui, että sydämeni käski minun käydä siellä. Siksi kävin, vaikka ahdisti joka kerta. Tiedän, että vielä enemmän olisi ahdistanut, jos en olisi käynyt. Voin vain toivoa, että käynneilläni oli merkitystä hänelle ja että hän sai niistä lohtua ja edes vähän iloa. Varmuudella en sitä saa koskaan tietää.

Nyt hän on mennyt. Oloni on surullinen ja tyhjä.

Ai että miksi kirjoitin tämän? Eihän tämä ole yhtään sitä perinteistä Ilon vuotta? Missä on se "taikatemppu" jolla arkiset asiat tehdään pikkuisen paremmaksi?

Ilon vuosi on tienristeyksessä aivan kuten minä itsekin tunnen olevani. Jotkut lukijat ovat antaneet palautetta, että syvyys tekisi terää tälle blogille. Toiset taas sanovat pitävänsä blogistani, koska siitä tulee aina hyvä mieli. Sori, en voi tehdä tätä enää vain miellyttääkseni kumpaakaan näkemyksistä.

Olen nyt siinä pisteessä, että voin vain antaa mennä. Tuli mitä tuli.


"Write down the thoughts of the moment. Those that come unsought for are commonly the most valuable."
Francis Bacon
1561-1626, Philosopher, Statesman, Scientist and Author

Jenny ja mä hyvän lisäämisestä

Meillä on Jennyn kanssa melko paljon yhteistä. Olemme suurin piirtein samanikäisiä. Molemmilla on pieniä lapsia. Molemmat olemme kiinnostuneita hyvinvoinnista, kirjoittamisesta, liikunnasta, positiivisuudesta. Molemmat kirjoitamme kahta blogia. Muunmuassa.

Emme ole Jennyn kanssa vielä koskaan tavanneet, mutta olemme vaihtaneet paljon ajatuksia eri kanavissa.

Ehkä ei siis ole niinkään outoa, että molemmat myös sattumalta kirjoitimme samasta aiheesta lähes samalla otsikolla samaan aikaan? Molemmat kirjoitimme yhtä aikaa hyvän lisäämisestä, minä Ellit.fi:n blogiini ja Jenny Hidasta elämää -sivuston blogiinsa.

Minulle tuli kuitenkin vähän "jännä" olo, huomasin Jennyn postanneen oman kirjoituksensa samaan aikaan kun työstin omaa tekstiäni. Sama aihe, pikkuisen eri näkökulma, sama otsikointi. Ikään kuin ystävykset keskustelisivat keskenään aiheesta. Emme siis todellakaan olleet sopineet asiasta keskenämme.

Jenny kirjoittaa siitä, kuinka ympärillä oleviin ihmisiin voi vaikuttaa positiivisesti olemalla positiivinen. Niistä pienistä, kauniista eleistä ja omasta asenteesta, joiden avulla säteilemme hyvää ympäristöömme. Itse taas kirjoitin siitä, kuinka positiivisuuden voi ottaa elämäntavaksi ja muuttaa omaa elämäänsä tekemällä asioita, joista tulee hyvä mieli.

Kaiken huipuksi: muutin oman tekstini otsikoksi jotain muuta, jotta se ei olisi liian samanlainen Jennyn otsikon kanssa. Päätoimittaja oli kuitenkin muuttanut otsikkoni erilaiseksi ja jälleen melkein samaksi kuin Jennyn tekstissä!

Tässä linkit molempiin kirjoituksiin, ole hyvä:

Jennyn Onnen äärellä-blogin kirjoitus Hyvää voi lisätä
"Myönteisyys lisää myönteistä energiaa. Myönteisen ihmisen läsnäolo lisää jopa toisten paikalla olijoiden tyytyväisyyttä itseensä. "


Oma Ilon hetki -blogin kirjoitukseni Hyvää voi lisätä vapaaasti
"Sen sijaan, että antaisin ajatuksissani liikaa sijaa sille, mihin en voi vaikuttaa, olen opetellut pikku hiljaa keskittymään siihen, mihin voin vaikuttaa ja koettanut lisätä niitä asioita elämääni. "

Juhannuskakku

Mansikka-vaniljakakku

Kakkupohja (Annika Rognebyn Karpin leivontakirja)

1,5 dl karppisokeria

4 munaa

125g sulatettua voita

1 dl vettä

1 tl aitoa vaniljaa

1 dl psylliumjauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja karppisokeri kuohkeaksi. Kaada joukkoon voi ja vesi. Sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita kunnes psyllium alkaa turvota, jotta saat mahdollisimman tasaisen taikinan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna jäähtyä. Ota sopivankokoisella ympyrämuotilla (esim. kulho) pohjasta kolme samankokoista ympyrää. Voit myös koota ympyrän "paloista" täyttövaiheessa.

Kostutus:

vaniljamaitoa (1 dl maitoa, johon sekoitettu 1 tl aitoa vaniljaa)

Täyte:

2,5 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna

2 dl Vanilj Delikatess-jugurttia (Lindahls)

(tätä satuin ostamaan kaupasta kun oli "partajugurttihyllyllä", sisältää kyllä sokeria ja 17g hh/ 100g. Joten vielä karpimman kakun saat kun korvaat tämän itse makeutetulla ja vaniljalla maustetulla partajugurtilla. Jugurtti tuo kuitenkin mukavasti rakennetta täytteeseen)

1-2 rasiaa suomalaisia mansikoita

Sekoita kermavaahto ja jugurttikeskenään. Aseta ensimmäinen ympyrä tarjoiluvadille, kostuta. Lusikoi siihen kermavaahto-jugurttiseosta ja mansikkapalasia. Laita päälle toinen ympyrä ja toista sama. Laita näiden päälle vielä kolmas ympyrä, kostuta ja laita päälle kermavaahto-jugurttia. Koristele kokonaisilla mansikoilla.

Nautitaan mieluiten hyvässä seurassa auringon paisteisella terassilla :)

Kostuta pohja, levitä päälle kermavaahto-jugurttia ja mansikkapaloja.

Voit koota ympyrän hyvin palasista, etenkin keskimmäiseen pohjaan.

Kakku maistui ei-karppaaja juhannusvieraillemme oikein hyvin, he eivät edes huomanneet siinä mitään "erikoista" ennen kuin mainitsin asiasta. Mukana myös 5 lahjomatonta, alle kouluikäistä lasta, jotka kaikki söivät lautasensa tyhjäksi!

Mansikat ja vanilja ovat lyömätön makupari jota rakastavat niin lapset kuin aikuisetkin. Kakkupohja on yllättävän mehevä ja toimii ainakin tällaisessa kakussa aivan mainiosti.

Mansikkaeskimofilosofiaa

Minulla ei ole tänä vuonna juhannuskokkoa, mutta minulla on grilli, josta nautin perheeni ja ihastuttavien juhannusvieraideni kanssa.

Emme asu merenrannalla, mutta meillä on lasten uima-allas, jossa pienokaiset saavat pärskiä sydämensä kyllyydestä.

Emme lähde kesämökille, koska se on tuhannen kilometrin päässä, mutta meillä mukava piha, jossa saamme  kaiken lisäksi olla tosi rauhassa, sillä kaikki naapurit lähtevät muualle juhannuksen viettoon.

Huolimatta siitä, kuinka suuri jätskivalikoima kaupassa tai kiskalla on, lapseni valitsevat useimmiten mansikkaeskimon. He rakastavat tätä yksinkertaista, tuttua ja turvallista, hyväksi havaittua ja taatusti iloa tuottavaa klassikkoa. Ja mitä silloin on väliä, kuinka herkullisia mövembicit ja ben&jerrysit siinä vieressä olisivat?

Vaikka voisin valita tänä juhannuksena juhannuskokon, merenrannan tai oman mökin, en usko että ne tekisivät juhannuksestani yhtään onnellisempaa. Olen onnellinen ja kiitollinen, että saan viettää sitä juuri tällaisena ja tässä ja näiden ihmisten kanssa. Tämä on minun mansikkaeskimoni.

Kohta laitan läppärin kiinni ja vetäydyn mansikkaeskimon taakse nauttimaan hetkeksi keskikesän juhlasta. Tee sinäkin niin!

Riemullista jussia - ja palataan!

Yhden uuden synty

Tässä terassillakin kirjoitetaan usein Ilon vuotta ja nyt myös kootaan yhteen VHH-leipureita :)

Edellinen postaukseni oli Ilon vuodeksi "vähän" synkähkö. Kiitos paljon kommenteistanne ja vertaistuesta, viisaista sanoistanne ja sydämistä!

Ne surut ja ikävät asiat eivät tietenkään ole poistuneet, mutta nyt tuntuu onneksi jo vähän paremmalta. Ja aivan kuten Henrica kommentissaan"ennusti", että  "lukon avauduttua myös maailma avautuisi uudenlaisena", näin myös kävi: yksi unelma lähti taas toteutumaan!

Leipominen ja vähähiilihydraattinen (vhh) elämäntapa ovat olleet sydäntäni lähellä jo kauan, ja olen niistä täälläkin bloggaillut. Minusta on tuntunut, että haluaisin tehdä siitä kuitenkin jotain enemmän, yhdessä muiden samanhenkisten kanssa. Viime aikoina olen erinäisten sattumusten kautta ollut kontaktissa Karppisiskojen kanssa, ja niin vain sitten eilen perustimme heidän kanssaan Karppileipurit -FB-sivun, jonka on tarkoitus olla samanhenkisten kohtauspaikka kooten vhh-leipureiden reseptejä ja ainesosatietoa yhteen paikkaan. Jännityksellä odotimme, minkälaisen vastaanoton se saisi. Ja kas! Vuorokaudessa sivusto on kerännyt jo 130 tykkääjää!

Minulla on sellainen olo, että tästä tulee upea juttu ja yhden unelmani toteutuskanava!

Miten tuo kaikki tapahtui, huolimatta ei-niin-luovasta olotilasta, jota edellisessä postauksessani kuvasin?

Kuuntelemalla sydäntäni ja tekemällä asioita, joita se pyytää ja jotka tuovat minulle iloa.
Leipominen on tuntunut omalta jutulta, vhh myös. Yhteys Karppisiskoihin sujui ja tuntui heti oikealta. Yhdessä ideoiminen ja luova yhteistyö on jotain, mistä haaveilen ja jotenkin tunsin, että nyt olen lähellä sitä. Sisimmässäni tiesin, että jotain oli syntymässä, ahdistuksesta huolimatta. Ja niin vain eilen, töitten jälkeen väsyneenä, kaiken lapsiperhekaaoksen keskellä, loin sen sivun.

Niin se menee. Vaikeuksista ja ajoittaisesta synkkyydestä huolimatta, tehkää tekin sitä minkä oikeaksi ja hyväksi tiedätte. Lukot avautuvat aikanaan ja maailma avautuu jälleen!

Ja ilo palaa aikanaan. Ja ilo mahdollistaa monia muitakin asioita. 

Tule takaisin energia!

Kysyit onko mulla mitään

Listasin ne kaikki tähän 

Asioita joista vähän

Elämässä ilahdun

(PMMP)

Viimeiset puoli vuotta olen elänyt aivan ihmeellisessä luovassa flow-tilassa. Tekstiä ja ideoita onkin syntynyt, blogiin ja muuallekin. Jotenkin vain ideoita on suorastaan pursunnut päähäni ja kaikki on tuntunut selkeältä. Olen ikään kuin pystynyt visioimaan asioita, näkemään niitä mielessäni valmiina ja sitten vain toteuttanut niitä. Olen oppinut seuraamaan intuitiotani ja nähnyt sen tuloksia. Se on ollut ihan mieletöntä!

Viimeisen viikon ajan tuntuu kuin tuo luova lähde olisi yhtäkkiä ehtynyt. Tai tukossa. 


Mitä ihmettä? Juuri kun olen saanut asioita sujumaan, löytänyt loistavia kontakteja, saanut ideoideni alle tuulta ja paljon mukavalta tuntuvaa palautettakin, viimeksi täällä. Sitten vain tulee black-out: ajatukset "pöperöityvät" päässä, en osaa valita sopivaa aihetta Ilon hetki -blogiini, en saa alkuun uutta artikkeliani.  Paperi on ja pysyy valkoisena. Sanaakaan ei virtaa luovuuteni lähteiltä juuri nyt.

Kyllä minulla on myös aavistus, mistä se johtuu: myös suruja on tullut elämääni viime aikoina. Niistä en halua avautua enempää tässä, mutta sanotaan vain, että  elämä on näyttänyt viime aikoina myös pimeämpää puoltaan. Asioita, joille en voi mitään, mutta jotka vaikuttavat tällä hetkellä minuun vahvasti.

Tämä on varmaan tuttu tilanne kaikille luovaa työtä tekeville. Että, syystä tahi toisesta, joskus ei vain meinaa irrota mitään.

Onhan toki niitä, jotka ammentavat surusta ja ahdistuksesta ja kirjoittavat niistä vaikkapa elämää suurempia runoja. Mutta minä ammennan nykyään ilosta ja positiivisuudesta. Miten siis  saada takaisin inspiraatio ja energia? Missä olet ajatuksen voima ja kaikki se hyvä ja kaunis?

Joku uusi pc-peli

Päivittäinen punttisali

Sarjakuva-albumini

Varsinkin Tex Willeri

Korkeasaari keväällä

Karhut heräilevät

Koko perhe yhdessä

Kerrankin on

(PMMP)

PMMP:n uudessa kappaleessa Korkeasaari listataan "asioita joista vähän elämässä ilahdun". Sitä minäkin yritän, kaiken tämän ahdistuksenkin keskellä, sillä uskon että ilo lisää iloa. Jos voin keskittyä asioihin, jotka tuovat iloa, ne lisääntyvät elämässäni. Haluan takaisin sen positiivisen, onnellisen olon, jota säteillä ympäristööni, läheisilleni ja ystävilleni. Etenkin niille läheisilleni, joita mainitut ahdistuksen aiheet koskettavat vielä enemmän kuin itseäni tällä hetkellä. JA että tekstini taas lentäisi ja toisin sen kautta iloa ja valoa myös teille, lukijani.

Kunpa joku tekisi jonkun taikatempun ja energia palaisi. Vai olisiko se tässä:

Juoksulenkki auringossa

Mielisävel radiossa

Joku sanoi töissä tänään

et kesän tunteen hälle toin

Turun linna kesällä

Tyttöni ja mä retkellä

Kuinka kaunis maailma

Vielä onkaan

(Ilon vuosi - KS)

Kesäillan iltapala persiljafanin tyyliin

Persilja (Petroselinum crispum)

Vanhempi tyttäreni, 3v,  rakastaa persiljaa. Hassu juttu. Hän napsii sitä suoraan penkistä ja tarjoaa muillekin sellaisenaan.

Ihanan pihailu-kesäillan päätteeksi halusin tänään saada tytöt iltatoimiin. "Lähdetään iltapalalle" -ehdotukseni ei kuitenkaan herättänyt suurtakaan innostusta, ja jotenkin en vielä olisi millään halunnut pilata leppoisaa tunnelmaa itkulla ja huudolla.

Sain idean, että pitkitetään iloa vielä vähän ja syödään iltapala ulkona. Äkkiäkös ne paahtoleivät terassille kantasi.

3v halusikin iltapalaksi sitten persiljaa.

Nuorempi tyttäreni, 1v, ei persiljasta niin piittaa. Hän söi paahtoleipänsä ja suklaavanukkaansa, otti tuttinsa ja lähti "suikkuun".

Nukkumaan meni tyytyväiset tytsyt. Kesä on ihanaa aikaa!

Kepeitä kesäiltoja teillekin, ystävät! Ottakaa vähän rennommin, jos voitte :)

Raparperipiirakka karpisti

Raparperi on ihanaa! Ja raparperipiirakka, se nyt vain kuuluu alkukesään. Leivontarintamalla on itselläni ollut vähän hiljaista viime aikoina, mutta viime sunnuntaina vain tiesin, että nyt olisi sen aika: karppikokeilu raparperipiirakasta.

Karppisiskot pitävät mainiota ja elämänläheistä blogia vähähiilihydraattisesta elämäntavasta ja heidän sivuiltaan löysinkin raparperipiirakan ohjeen. Mantelinen pohja, hmm, se sopii varmasti mainiosti raparperiin!

Koska leipominen on hauskaa ja "reseptologia" vie mennessään, tein siskosten reseptiin pienen muutoksen. He olivat nimittäin käyttäneet pohjassa mantelijauhetta. Omista kokeiluistani varsinkin leipomista käsittelevää artikkeliani varten kuitenkin tiedän, että mantelijauhe yksinään ei välttämättä tuota optimaalista taikinaa, sillä se ei juurikaan sido nestettä itseensä. Siksi laitoin taikinaan osaksi vähärasvaista mantelijauhoa, jossa siis on enemmän kuitua verrattuna jauheeseen. Se siis sitoo nestettä paremmin itseensä kuin mantelijauhe yksinään. Lopputulos oli toki mureneva, mutta tällaiseksi piirakaksi aika passeli!

Pohja:

125g voita
0,5 dl karppisokeria (erytritoli)
1 muna
1 dl mantelijauhoa (osa rasvasta poistettu, itselläni kaapista löytyy Ölmühle-merkkistä)
2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi. Vatkaa karppisokeri ja voi vaahtomaiseksi sähkövatkaimella. Lisää muna ja vatkaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon.

Täyte:

n. puoli litraa raparperia
2 dl kermaviiliä
1 dl karppisokeria (erytritoli)
1 muna
hyppysellinen aitoa vanilja-jauhetta

Laita tilkka vettä kattilaan ja anna raparperipalojen pehmentyä siinä. Riko kananmunan rakenne kulhossa ja lisää siihen karppisokeri, muna ja vanilja. Anna seisoa hetken aikaa (karppisokeri liukenee taikinanesteeseen) ja lisää sitten joukkoon raparperit.

Levitä taikina voideltuun vuokaan ja kaada päälle täyte. Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja tarjoile.

Kiitos reseptistä Karppisiskoille!

Näinhän sille piirakalle sitten kävi (hyvin nopeasti)! Kuvasta näkee kuitenkin vähän pohjan rakennetta - murea mutta pysyi silti hyvin kasassa. Seuraavalla kerralla lisäisin ehkä kuitenkin vielä hippusellisen psylliumia rakenteen parantamiseksi.

Voikukkasalaatti

Yesdeli.fi -herkkukaupassa on karppiherkkumyymälän lisäksi myös varsin kiinnostava kirjaosasto. Sain heiltä jo jonkin aikaa sitten paketin kirjoja arvioitavaksi, ja nyt ajattelin aloittaa mielestäni jänskimmästä eli Sami Tallbergin Villiyrtti keittokirjasta.

Miten jännittävää onkaan, että ihan tavallisista "rikkaruohoista" kuten voikukasta ja nokkosesta voi loihtia taidokkaita aterioita - kunhan vain tietää mitä ja miten. Sitä juuri tämä kirja koittaa valottaa. Kirjoittaja on itse huippukokki ja paneutunut Suomen luonnosta löytyviin villikasveihin rakkaudella ja taidolla, ja kirja onkin ylistys lähiruoalle ja pohjoisen aromeille. Miltäpä kuulostaisi vaikka: Mesijuuri Creme Brulee tai Keitettyjä takiaisen varsia ja hollannikastiketta? Litulaukkapasta, Koivun kanssa grillattu makkara, Koiranputkisalaatti, näitä riittää...

Kirjan asiantuntevuus ja mehevät kuvat suorastaan vaativat kokeilemaan jotain. Päätän aloittaa kokeilun helposti tunnistettavasta ja taatusti läheltä löytyvästä kasvista: voikukasta. Kirjasta sivulta 34 löytyy resepti Voikukka-sinihomejuustosalaatti. Sitä siis!

3 kourallista voikukanlehtiä
4 rkl (saksan)pähkinöitä
200g sinihomejuustoa
1 dl salaatinkastiketta

(Kirjasta löytyvä salaatinkastike sisältää:
1/2 l kylmäpuristettua oliiviöljyä
3 dl rypsiöljyä
1/2 sitruunan mehu
2 dl valkoviinietikkaa (tätä mulla ei ollut...)
1,5 rkl rakuunaa
4 kuorittua ja viipaloitua valkosipulin kynttä
150 g sinappia
itse lisäsin myös hieman hunajaa

Kaikki aineet sekoitetaan savuasekoittimella tahnaksi)

Paahda pähkinöitä 180-asteisessa uunissa 10 minuuttia.
Murskaa pähkinät käsin tai veitsellä.
Sekoita puolet sinihomejuustosta ja salaatinkastike haarukalla tasaiseksi kastikkeeksi ja murskaa loput juustosta karkeaksi palaksi.

Sekoita kaikki aineet ja tarjoile.

Arvio reseptistä: itse tykkäsin kovasti, lapsille ehdottomasti liian voimakas. Mies sanoi syövänsä mieluummin "tavallista salaattia", mutta kun vänkäsin kouluarvosanaa, hän antoi 8+ !

Voikukka on varsin kiinnostava raaka-aine kyllä. Maku on vähän pistävä, siksipä kai reseptikin sisältää muitakin voimakkaita makuja. Sinihomejuusto rimmaa kyllä mielestäni mainosti ja pähkinät tuovat pyöreyttä ja kivaa tekstuuria. Käsittääkseni voikukan maun voimakkuuteen vaikuttaa kasvupaikka ja kasvin ikä. Varjossa kasvaneet ja nuoret lehdet pitäisi olla miedomman makuisia. Kokeilut jatkuvat siis!

Tein myös nokkoslettuja, joita lapset söivät mielellään. Sovelsin niihin yhtä karppireseptiä. Ehkäpä postaan siitäkin vielä!

Erittäin leppoisaa sunnuntaita ja reipasta viikonalkua jokaiselle!

Elämäni oivallus

Ryhdyn työstämään seuraavaa lehtiartikkeliani ja sitä varten kävin vähän kirjastossa hakemassa taustamateriaalia. Joo, eikä käsittele karppausta kuten se edellinen!

Päällimmäisenä kuvan kirjapinossa on kuitenkin omasta hyllystäni löytyvä Jill Bolte Taylorin Elämäni oivallus. Kirjan kirjoittaja on aivotutkija, joka 37-vuotiaana koki itse aivohalvauksen ja toipui siitä. Hän oli koko aivohalvauksen ajan tajuissaan ja tutkijan tarkkuudella kuvailee tapahtuman ja kokemuksen yksityiskohdat kirjassaan. Kirjassa hän kertoo myös hänen kahdeksan vuotta kestäneestä toipumisprosessistaan, toisaalta tunnetasolla ja toisaalta myös analysoiden tosiasiat.  Hyödyllinen opus kaikille, joiden lähipiirissä on aivohalvauspotilas!

Mutta myös kiehtovaa luettavaa aivan jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin, miten aivomme toimivat. Ja miten omilla aivoillamme, siis ajatuksillamme, voimme vaikuttaa siihen mitä meille tapahtuu ja minkälainen elämästämme tulee.

Jill Bolte Taylor menetti vähäksi aikaa kokonaan vasemman aivopuoliskonsa toimintakyvyn ja samalla mm. kyvyn puhua, kävellä, analysoida, hahmottaa itsensä yksilönä. Joutuessaan pelkän oikean aivopuoliskon varaan, hän sai omien sanojensa mukaan  kokea "yhteyden maailmankaikkeuteen" ja oppi näkemään asiat, ihmiset ja tapahtumat aivan uudella tavalla. Sellainen kokemus jättää jälkensä ja synnyttää valtavia oivalluksia.

Kuten mitä oivalluksia siis? Tässä pieni ote kirjasta (s. 190):

"Näyttää siltä, että mitä paremmin tiedostan, kuinka vaikutan ympärilläni oleviin energioihin, sitä enemmän minulla on valtaa siihen, mitä minulle tapahtuu. Nähdäkseni, miten oma elämäni sujuu, kiinnitän paljon huomiota siihen, miten elämä ympärilläni sujuu. Kannan vastuuta asioista sen mukaan, mitä minulle tapahtuu, ja teen harkittuja muutoksia. Kaikki minulle tapahtuva ei tietenkään silti ole hallinnassani, mutta voin päättää, miten suhtaudun tilanteisiin ajattelu- ja tunnetasolla. Kielteisetkin tapahtumat voi ottaa arvokkaina opetuksina, jos haluaa tehdä oikean valinnan ja asennoitua tilanteeseen myönteisesti."

Siinäpä se. Ja paljon muuta viisasta löytyy tästä kirjasta. Ilon vuosi lämpimästi suosittelee!

Liehuvat helmat ja viikko Crocseissa eli terveisiä Tallinnasta!

Jos joku asia tuo suurta iloa niin se on ystävien kanssa vietetty aika.
Viime viikonloppuna sitä riemua olikin tarjolla Tallinnan matkan muodossa. Olimme ns. A-luokan reissulla upeassa  naisporukassa, jota "Veikkolan kakkukerhoksikin" kutsumme.

"Veikkolan kakkukerho" sai alkunsa siitä, kun kuusi toisiamme lähellä asuvaa naista aloimme kutsua toisiamme kylään, ollessamme kaikki samaan aikaan kotona lasten kanssa. Alussa leivoimme kakkuja ja vaihdoimme reseptejä niin kuin Wisteria Lanen naiset konsanaan. Sittemmin olemme alkaneet viettää yhä enemmän aikaa yhdessä ja ystävyyssuhteet ovat lujittuneet. Niiltä tiimoilta siis myös nyt tämä Tallinnan reissu - ja olipahan kyllä hieno reissu!

Yksi tämän blogin teemoista on ollut "Kuukauden vaate" (kerran kuussa yksi harkittu vaateostos). Olin säästellyt toukokuun vaateostosta tätä Tallinnan reissua ja Ülemiste-ostoskeskusta ajatellen, ja niinhän siinä kävi, että mukaan tarttui tällä kertaa useampikin vaatekappale. Tallinnassa vaatteet vain näyttävät jotenkin kivemmilta ja naisellisemmilta kuin vaikkapa Sellossa. No, ei se mitään, tarvitsinkin kipeästi kesävaatteita!

Yksi vaatekappale ansaitsee kuitenkin erityismaininnan,  sillä olenhan puhunut mm täällä liehuvista helmoista, jotka  minulta puuttuvat Carrie Bradshawin tyylistä. Hametta en nytkään tosin onnistunut löytämään, mutta ehkäpä yllä kuvassa oleva toppi liehuu tarpeeksi täyttääkseen kriteerit. Olkoon se siis virallisesti toukokuun vaate.

Testasinkin sitä jo Tallinnan yössä. Hyvin toimi - mutta tuliaisiksi siltä retkeltä sain myös rakot päkiöihini tanssimisesta. Niin pahat ovat rakot, että olen joutunut kulkemaan Crocseissa ainakin koko alkuviikon, sillä missään muissa kengissä en pysty kävelemään irvistämättä! Mutta sanotaanko näin, että tällainen "bilehileen" maine tuntuu vaihteeksi ihan hauskalta, pitkähkön hiljaiselon jälkeen ;)

Tallinnan yöelämän paikoista mainittakoon hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja tunnelmallinen ruokaravintola F-Hoone ja tyylikkään hienostunut coctail-baari Butterfly Lounge. Muut yksityiskohdat jääköön mainitsematta tässä mediassa, sillä kerhomme periaatteeisiin kuuluu myös:

What happens in Kakkukerho, stays in Kakkukerho.

:-D

Upeaa viikkoa jokaiselle!

PS.  Samalla porukalla olimme myös viikkoa aiemmin Naisten kympillä, josta raportoin Ilon hetki -blogissani täällä.

.

Toppi on Vilasta ja varmaankin saatavilla myös Suomen liikkeissä.

Ykstoista kyssärii

Hihii, Tuula halusi haastatella minua! No joo, ei sentään siksi, että olisin kiinnostava julkisuuden henkilö, joka on saanut aikaan jotain merkittävää. Vaan ehkä siksi, että Tuula ja minä olemme blogien kautta ystäviä ja hän oli saanut jännän haasteen jonka halusi laittaa minulle eteen päin. Kiitos Tuula!

HaastattelussaHaasteessa siis vastataan 11 haasteen antajan kysymykseen ja laitetaan haaste eteen päin omilla kysymyksillä. Ensin vastaukseni Tuulan kysymyksiin:

1) Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Minut tekee onnelliseksi monikin asia, mutta yksi tekijä on niissä kaikissa ja se on läheisten ihmisten seura.

2) Lempivaatteesi?

Arvatkaa vaan, kun aloin vastata tähän haastatteluun, vastaaminen tyssäsi juuri tähän kohtaan n. vuorokaudeksi. Vaikea. En ole luonnostani mikään "tyylinikkari" mutta en toisaalta viihdy lökäpöksyissäkään. Viime aikoina olen tykännyt yhdistelmästä toppi-farkut-korkkarit. Mielikuvituksellista, eikö totta? Ja ne korkkarit on tietysti nämä.

3) Koska olet viimeksi itkenyt?

Tänään tullessani sairaalasta tapaamasta vakavasti sairasta ystävää. Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt surusta ja ahdistuksesta (kuten edellisellä kerralla vastaavalla reissulla) vaan liikuttuneena siitä, kuinka vahva, sinnikäs ja rohkea hän on.

4) Mitä haluaisit oppia? Miksi?

Haluaisin oppia sanomaan ne oikeat lohtua, toivoa ja iloa antavat sanat niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

5) Millainen on sielunmaisemasi ja missä se on?

Sielunmaisemani on kesäinen vesi, jonka ympärillä herkkää ja haavoittuvaa Lapin luontoa: vaivaiskoivuja, vanamoja, suopursuja. Jokunen honka tai kelo. Matalalta paistava keskiyön aurinko. 

6) Suurin haasteesi tällä hetkellä?

Löytää ja pitää tasapaino työn, perheen ja oman ajan välillä.

7) Viini, siideri, skumppa vai jokin muu? ;)

Shampanja.

8) Kolme lempikirjaasi?

Tää on paha. Viime aikoina en ole ehtinyt lukea paljoakaan. Nämä kuitenkin, pöydälläni juuri nyt:

Jill Bolte Taylor: Elämäni oivallus

Sami Tallberg: Villiyrtit

Venla Hiidensalo: Mediahuora

9) Lempivuodenaikasi?

Alkusyksy. Kun on aurinko vielä paistaa ja on kuulasta ja sopivan lämpöistä. Olen silloin levännyt, rento ja täynnä energiaa. Ilmassa on uuden alku.

10) Mitä odotat tulevalta kesältä?

Lämpöisiä, letkeän rauhallisia kesäpäiviä perheen ja ystävien parissa. Ja että saisin paljon marjoja pakkaseen talven varalle!

11) Fiiliksesi tällä hetkellä, asteikolla 1-10? :)

9+

Ja sitten ne omat kysymykseni, jotka on tarkoitus laittaa eteen päin:

1) Milloin tunnet olevasi parhaimmillasi?
2) Minkä hetken haluaisit elää uudelleen, jos voisit?
3) Mikä musiikkikappale saa sydämesi laulamaan ilosta?
4) Mikä on mielestäsi paras ikä?
5) Mitä ajattelet silloin, kun haluat itsellesi hyvän mielen?
6) Mitä  elokuvaa suosittelisit katsottavaksi pahana päivänä tai sairaana ollessa?
7) Kuvaile täydellinen kesäpäivä!
8) Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
9) Millainen on mielestäsi kaunis ihminen?
10) Parasta elämässäsi juuri nyt?
11) Ollako vai eikö olla?

Huomaan, että monet teistä, jotka haluaisin haastaa, on jo haastettu tähän. Haastan silti teidät

Onnen lähteillä
Hyvää tänään
Maailman metrossa
Aneten aika

Jos joku muukin tuntee sydämessään halun vastata juuri minun kysymyksiini, niin haaste on vapaa! Kerrot vain kommenttikentässä niin tulen kurkkimaan vastauksesi :)