Luovutanko?

 What makes you come alive? Just do it :)

"Don't ask what the world needs.

Ask what makes you come alive and go do it.

Because what the world needs is people who come alive"

Howard Thurman

Itseäni on ahdistanut viime aikoina se, että en näe tuloksia niissä asioissa, joita olen kovasti toivonut ja joiden eteen olen tehnyt töitä.

- Minulla on blogi ellit.fi:ssä, mutta se ei ole saavuttanut vielä niin paljon lukijoita kuin olisi toivottu.

- Olen kirjoittanut artikkelia haastavasta, minua kiehtovasta aiheesta, mutta se tökkii, tökkii.

- Olen toivonut lisää lukijoita ja tykkääjiä blogeilleni, mutta sivuvierailuluvut ja vakkarilukijamäärä pysyttelevät sitkeästi samoissa lukemissa.

Ynnä muita asioita, joita en voi julkisesti kertoa.

Eikö karismani säteilekään kirjoitusteni välityksellä? Eikö tarina arkisissa asioissa ilon löytämisestä lennäkään tarpeeksi? Ovatko unelmani pelkkää unta?

Olen varma, että maailma kaipaa positiivisuutta, mutta miksi kaikki negatiivinen kiinnostaa enemmän ihmisiä ja vetää enemmän puoleensa? Tässäkin blogissa ne otsikot, joissa on mukana jotain negatiivista, keräävät enemmän lukijoita kuin  positiivissävytteiset. Eikö maailma ole valmis Ilon vuoteen? 

Taidan elää hetkeä, jota tavoitteensa saavuttaneet ja menestyneet ihmiset kuvaavat sellaiseksi hetkeksi, jolloin olivat lähellä luovuttaa. Kaikilla heillä on tullut hetkiä, jolloin tie näyttää nousevan pystyyn eivätkä asiat sujukaan. Mutta, vaikealla hetkellä nämä ihmiset eivät luovuttaneet, vaan kuuntelivat sydämensä ääntä, käärivät hihansa ja jatkoivat. Ja tekivät sen, mitä olivat halunneet ja vieläpä paremmin tuloksin kuin olivat kuvitelleet. Olenko yksi heistä vai luovutanko?

Yllämainituillakin, minua ahdistavilla asioilla on se toinen, positiivinen puoli:

- Ilon hetki -blogilla ei ole vielä niin paljon lukijoita kuin olisi toivottu - mutta asioille voi tehdä jotain: näkyvyyttä voi parantaa, aiheita voi säätää sopivammiksi. Blogi kuitenkin edelleen on yhdessä Suomen suurimmista medioista!

- Artikkelin kirjoitus on ollut haastavampaa kuin kuvittelin, mutta deadline ei ole vielä ja kollegiaalista apua ja tukea on tarjolla. Siitä on vielä kaikki edellytykset tulla vaikkapa "vuoden juttu" -kilpailun voittaja!

- En ole saanut viime aikoina juurikaan uusia lukijoita, mutta kuitenkaan en ole menettänyt teitä "vanhoja". Kiitos aivan jokaiselle lukijalle siitä!

Minut saa tuntemaan eläväni se, kun kirjoitan minulle tärkeistä asioista. Muunmuassa. Jatkan sitä. Maailma tarvitsee juuri sitä, että tunnen niin. Jatkan sitä siis. Kaikki muu tulee, niin kuin on tarkoitettu. Ajallaan.