lauantai 14. tammikuuta 2012

Parman kana a la Ilon vuosi

Hiidenuhman blogissa oli tällä viikolla helpon, herkullisen ja lapsiystävällisen näköinen resepti, jota päätin heti kokeilla.

Kokkailua edelsi miehen  kaupassa käynti, ja vaikka kuinka painotin, että mozzarella-juustoa, sain vuohenjuustoa. No mutta. Tehdäänpä sitten muunnelma. Onpahan blogattavaa ;-)

Epäilin, että vuohenjuusto yhdistettynä muihin melko vahvoihin makuihin (aurinkokuivattu tomaatti ja pesto) ei olisi ainakaan lasten mieleen, vaan toisin kävi. Sellaisenaan usein vähän kuivakkaat broilerin rintafileet saavat tällä tavoin valmistettuna mukavasti muhevuutta ja maistuivat oikein hyviltä, myös 1- ja 3-vuotiaiden mielestä. Vuohenjuusto toimii siis erinomaisesti, vaikka alkuperäisohjeessa olikin sen tilalla mozzarella.
Kiitos Hiidenuhma!


Parman kana a la Ilon vuosi
4:lle

4 broilerin rintafileetä
100 g vuohenjuustoa siivuina
4 aurinkokuivattua tomaattia siivutettuina
4 tl pestoa (käytin ihan Pirkan valmispestoa)
8 siivua ilmakuivattua kinkkua (käytin Pirkan Schwarzwaldin kinkkua)

päälle:
oliiviöljyä

Viillä broileriin reiluhko tasku. Voitele tasku pestolla. Lado juusto- ja tomaattisiivut taskuun. Sulje taskut kietomalla kaksi parmankinkkua jokaisen broilerifileen ympärille ja asettele fileet voideltuun uunivuokaan taskunsuu ylöspäin. Kaada jokaisen fileen päälle vähän oliiviöljyä. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes broileri on kypsää.

Pestotomaatit

4 tomaattia
4 tl pestoa
4 rkl parmesaania raasteena tai lastuina

Tarkista, että tomaatit pysyvät nätisti pystyssä. Leikkaa tarvittaessa ohuesti pieni tasainen pinta pohjaan. Leikkaa tomaateista ohuesti "hattu" pois. Levitä leikkauspinnalle pestoa. Ripottele juusto päälle.  Laita tomaatit uunivuokaan. Paista 200 asteessa 25 minuuttia.


Tyhjät lautaset puhukoon tämän reseptin puolesta!

2 kommenttia:

  1. Näyttää herkulliselta ja vuohenjuusto kuulostaa erinomaiselta vaihdokilta mozzarellaan.

    Miehet ovat kyllä hauskoja tehdessään ruokaostoksia ;)

    VastaaPoista
  2. Niin, miehet tiedetään kyllä ;-) Mutta toisaalta, erehdyksestä voi seurata jotain uutta ja mukavaa, kuten tässäkin tapauksessa!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)