Aamusta päivä alkaa!

Viime viikolla kirjoittelin siitä, kuinka negatiivisuuden kierre katkaistaan. Entä jos sitä kierrettä ei koskaan pääsisi syntymäänkään? Jos siltä katkaistaisiin jo heti alkuunsa kaikki mahdollisuudet pilata päivä? Tällöin avainasemassa on päivän aloitus eli aamu.

Jos oikein pysähtyy miettimään, niin nimenomaan aamu vaikuttaa eniten päivän kulkuun. Alla on kuvattuna kaksi skenaariota elävästä elämästä. Niissä on täsmälleen samat puitteet, samat asiat tehtävänä. Riippumatta siitä, mitä päivä toisi tullessaan skenaarioiden päätyttyä kello 7.21, kumman skenaarion luulisit olevan parempi pohja kohdata - ihan mitä tahansa?

Skenaario 1:
Herätys kello 6.  Vien koiran ulos pakkaseen, palelen ja mietin jo, ehdinkö syödä aamupalaa lainkaan. Unohdan ottaa aamulehden  ja joudun palaamaan uudestaan postilaatikolle. Sillä välin muu perhe on herännyt ja mies vaihtaa vaippaa kiljuvalle 1-vuotiaalle. TV:n lastenohjelmat eivät ole vielä alkaneet ja 3-vuotiaalla ei ole mitään tekemistä. Mies ei ole kerennyt aloittaa aamiaisen laittamista ja etsin siitä kiukkuisena puhdasta kattilaa. Suihkussakin pitää ehtiä käydä. Peti on petaamatta. Mitä ihmettä laitan päälleni, kun tänään olisi asiakastapaaminenkin. Kääk ja voih! Käyn suihkussa, sutaisen meikit naamaani ja käsken 3-vuotiasta pukemaan. Hän tulee kamman kanssa luokseni ja haluaa, että laitan hänelle letit. Huokaisen ja kampaan. Ei puhettakaan, että ehtisin enää lukea lehteä, hotkaisen vain kananmunan naamaani. Huomaan, että miehellä on haasteita hallita tilannetta - hänen tehtävänsä on tänään viedä lapset hoitoon - ja koen velvollisuudekseni yrittää auttaa. Paiskaan talvihaalarit ja hanskat lattialle, ja 1-vuotias heti nappaa hanskat ja lähtee kuljettamaan niitä pitkin kämppää. "Mene vain", sanoo mieheni ja vedän takin päälleni, nappaan käsilaukun kainaloon ja starttaan kylmän auton. Kello 7.21 autoradiossa laulaa inhokkini Lauri Tähkä.


Skenaario 2:
Herätys kello 6. Puen ylleni Ruskovillan villakerraston, vien koiran ulos ja nautin kirpsakkaasta ulkoilmasta. Vedän syvään henkeä ja päätän, että päivästä tulee hyvä. Palatessani huomaan postilaatikon, otan sieltä Hesarin ja samalla tarkistan, että auto on lämpiämässä. Sillä välin muu perhe on herännyt ja aamutoimet jo kovassa tohinassa. TV:n lastenohjelmat eivät ole vielä alkaneet, joten ehdotan 3-vuotiaalle, että hän pukisi nyt, ennen kuin ohjelma alkaa. Hän saa pukea mielimekkonsa. Laitan kananmunat kiehumaan ja menen suihkuun. Petaan pedin ja samalla mietin, mitä haluan laittaa päälleni juuri tänään. Lapset katsovat Pikkukakkosta ja miehellä onkin aamiainen jo valmis. Menen vessaan meikkaamaan, ja 3-vuotias tulee kiinnostuneena katsomaan. Kampaan hänenkin silkkisen, ihanan tukkansa ja laitan letin, ja yhdessä ihailemme hetken lopputulosta. Luen Hesarista otsikot samalla kun juon kahvia. Yhtäkkiä muistan, että kinttaat ovat kuivumassa kodinhoitohuoneessa ja käyn hakemassa ne, jotta mieheni elämä helpottuu pukemisvaiheessa. Sitten pukeudun rauhallisesti, tarkistan, että kaikki on mukana ja menen autoon. Laitan penkinlämmittimen päälle. Kello 7.21 autoradiossa laulaa Lauri Tähkä, mutta tämä uusi tuotanto ei ole ihan niin ärsyttävää kuin ne vanhat rallit.

Upeita aamuja ja viikonalkua teille, ystävät!

Viikonloppujen aamut ovat vähän rauhallisempia - silloin syömme joskus paistettuja sydänmunia :-)