Juoksu on yksi asioista, joita voi tehdä monella tavalla ja monesta syystä.
Sen voi ottaa kuntoilun kannalta, vaikkapa painonpudotuksen tueksi.
Siitä voi hakea elämäänsä tavoitteita ja onnistumisia. On takuulla upea tunne, kun on harjoitellut vaikkapa maratonia varten ja sitten tekee sen!
Vuosi sitten päätin itse lähestyä asiaa ilon kautta. Ei ollut mikään selviö minulle, joka olin tottunut elämään suorituksen kautta. Voiko siitä tosiaan nauttia sellaisenaan, siitä hetkestä kun teet sitä, ilman mitään sen "isompaa" syytä tai tavoitetta? Voiko juosta tai liikkua puhtaasta ilosta, ilman että se on esimerkiksi rangaistus edellisen illan suklaalevystä tai puolen kilon painonnoususta? Voiko juosta, koska se tuntuu niin hyvältä ja koska tekee mieli juosta?
Voi. Ja nyt juoksut jatkuvat, syystauon jälkeen.
Juoksetko sinä? Mikä sinua motivoi?
Minä juoksen, tosin vähemmän näin talvisin ja viime vuosi meni muutaman haaverin takia muutenkin ihan harakoille. Mutta nyt tekisi ihan hirmuisesti kyllä mieli päästä vähän tömistämään tannerta. Minulle juoksu kilpailua itseni kanssa - haastamista - ja oman pään nollaamista. Kunnon lenkin jälkeen kun arkihuolet tuppaavat olemaan poissa mielestä.
VastaaPoistaNorkku, ihan sama mulla, siihen juoksemisen iloon josta kirjoitin, sisältyy ehdottomasti se rento ja kertakaikkisen upea olo, joka seuraa kunnon lenkkiä!
VastaaPoistaJa juoksu on myös siitä kiva laji, että sen voi aina aloittaa uudelleen tauonkin jälkeen. Toivottavasti taas pian tömistät katuj ja teitä, iloisella mielellä ja fiiliksellä!